keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kevät(tukka)

Minuun on iskenyt kevätvimma. Miten hyvältä voikaan tuntua auringonpaisteeseen herääminen, kuivat ja hiekattomat kadut, ilman lapasia tarkeneminen sekä lintujen iloinen viserrys? En vihaa talvea, mutta kevät vaan herättää minut aina eloon. Tuskin olen ainoa, joka tuntee näin - sen verran enemmän hymyileviä kasvoja olen saanut palvella töissä viimeisten parin viikon ajan.

Tein vähän aikaa sitten päätöksen, että haluan pitkän vaalentamisen jälkeen sittenkin palata takaisin luonnolliseen hiusväriini, tummanruskeaan. Tää pehko kasvaa niin järjetöntä vauhtia (hyvä hyvä), että tyveä pitäisi käydä näyttämässä kampaajalle joka kuukausi enkä oikein syty ajatukselle. Uskon myös siihen, että hiusten oma, aito väri sopii jokaiselle parhaiten.

Alla tänään otettu kuva minusta ja ystävästäni Ninnistä. Juuresta n. 10cm on täysin omaa hiusta ja loput pituudet ja latvat yritettiin sävyttää samanlaiseksi.


Mitä sanotte? Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän vaaleista hiuksista, mutta tiedän ettei mulla riitä kärsivällisyys ravata kampaajalla raidoittamassa päätäni niin usein, että saisin vaaleiden hiusten sävyn pysymään juuri sellaisena kuin haluan. Mulla muuttuu vaaleat kohdat alta aikayksikön kellertäviksi, ja se ei oo erityisen viehättävän näköistä. Lisäksi vaalennus on kuluttanut hiustani hurjasti, ja nyt läträänkin eri öljyillä ja hoitoaineilla saadakseni ne jälleen hyväkuntoisiksi ja kiiltäviksi.

Hiukseni ovat nyt pidemmät kuin mitä ne olivat tippuessaan. Sen lisäksi ne ovat iiiihanan paksut ja luonnontaipuisatkin. Pehkon kiharuus on laantunut kasvun myötä, joten ihan Shakira-tukkaa tästä ei nyt kuitenkaan tullut. Kasvatan tätä vielä noin 15 cm, sitten olen tyytyväinen. Summa summarum, oloni on pitkästä aikaa itsevarma ja kaunis.

Toimikoon tämä postaus tsemppinä teille lukijoille, jotka kärsitte syövän myötä kaljuuntumisesta tai kasvattelette hiuksianne takaisin. Sieltä ne vielä tulee, entistä ehompina jopa!

♥: Elli