Uudenvuodenaatto

Tänä vuonna multa leikattiin viisaudenhampaat, olin sädetettävänä, sain terveen paperit (!!), kaljuunnuin, tanssin wanhat, hävitin itseni, pelasin tennistä täysin uudella innolla, saavutin täysi-ikäisyyden, onnistuin ylioppilaskirjoituksissa, säästin 2000e autokoulua varten ja pääsin kuin pääsinkin inssin läpi, löysin itseni jälleen, järjestin koulun tapahtumia, sain pari uutta luottamuspestiä ja koin elämäni ensimmäisen ikäkriisin.

Ensi vuodelta mä ootan eniten itsenäistymistä, valkolakkia, töitä ja reissuja. Tarkoituksena on vaihtaa paikkakuntaa eli venyttää mun ja äidin välistä napanuoraa vielä vähän lisää, käydä etelässä ruskettumassa parhaan kaverin kanssa, tehdä ahkerasti duunia ja kerryttää säästöjä opiskeluita varten, ja ehkäpä hakea johonkin kouluun opiskelemaan. Jatkan myös armotonta hiustenkasvatusurakkaa, vedän Piimax-tabuja 3 kpl päivässä ja toivon, että nää kasvais mahdollisimman nopeesti takaisin.

Tää ilta menee uutta vuotta juhlistaessa, joten otan varaslähdön ja toivotan jo nyt iltapäivällä teille kaikille  oikein idearikasta ja antoisaa uutta vuotta 2013!

♥: Elli

PS. Blogin oikeasta reunasta lukijat-palkin alta löytyy nyt sairaushistoriani päivämäärineen kaikkineen. Check it out!

A year ago...

... opettelin käyttämään peruukkia ja toivoin joululahjaksi menolippua Hodgkinille sinne, missä ei ees pippuritkaan kasva

... taistelin saadakseni pitää viimeiset ripseni ja kulmakarvanhaituvani (turhaan, ne tippuivat tuskankyyneleistäni huolimatta)

... ja sain sytostaattihoidot vihdoin ja viimein päätökseen!! Voi sitä riemua, kun rankin osuus hoidoista oli ohi ja edessä vain sädetys. Tähän kuvaan on taltioitu yksi niistä harvoista hetkistä, jolloin oon ollut itsestäni oikeesti ylpeä. Tuolloin viisveisasin kaljuuntumisesta ja oman identiteettini menettämisestä, koska olin vaan niin pirun onnellinen että selvisin vajaan 4 kk sytostaatit kertaakaan oksentamatta. What a feeling!

Nyt ylläolevien kuvien masentunut syöpäpotilastyttö on saanut väistyä terveydestään (ja hiuksistaan, kulmakarvoistaan ja erityisesti ripsistään) nauttivan nuoren naisen tieltä. Syöpä on jättänyt peruuttamattoman jälkensä muhun, mutta pikkuhiljaa alan oivaltaa, kuinka käännän kolhut itselleni vahvuuksiksi.

Mua on viime aikoina kehuttu terveen näköiseksi. Ja joka ikinen kerta se tuntuu sydämen pohjassa asti, koska vielä hetki sitten en ollut terve enkä myöskään näyttänyt siltä. Siksi musta onkin kivempi kuulla huokuvani elinvoimaa kuin olevani kaunis. Mulle tärkeää on, että voin ammentaa omista ikävistä kokemuksistani voimaa itseni lisäksi myös muille. Tavallaan mä olenkin syövälle "kiitollinen": sen kautta oon hoksannut, että terveet elintavat on kaiken A ja O, yhteistyöllä ja auttamisella on mieletön voima sekä sen, että tulevaisuuden ammattini tulee liittymään hyvinvointiin ja sen vaalimiseen. En vielä tiedä tarkkaa alaa, mutta suunta on oikea.

Mä haluaisinkin kysyä, oletteko te lukijat kokeneet vastaavaa "herätystä" jonkin tietyn vastoinkäymisen jälkeen? Oletteko ymmärtäneet jotain tärkeää elämästä tarvottuanne ensin syvällä epätoivon suossa? Jos näitä on, niin kommentoikaa, pliis! Vaikka anonyymina. Musta olisi kiva kuulla teidän tarinoitanne :) Toki muukin kommentointi on aina enemmän kuin sallittua!

♥: Elli

Prom Night, hiuspäivitystä ja joulubreikki

Niin se vaan tämäkin Gaala tuli, oli ja meni. Kunnialla saatiin ilta vedettyä läpi, ja tarjolla oli mm. kakkua ja muita herkkuja, livemusiikkia (ihana Scandinavian Drunks!), pari DJ:tä, vuosititteleiden jakoa, Prom Queenin ja Prom Kingin julkistamista, tanssilattiaa, kauniita tyttöjä mekoissaan ja komeita poikia puvuissaan. Mä unohdin kuvien räpsimisen kokonaan, mutta onneksi meillä oli järkättynä pari valokuvaajaa, joten parempia fotoja luvassa myöhemmin! Alla kuitenkin muutama kuvatus antamassa esimakua siitä ilmapallojen määrästä ja koristelusta muutenkin.

Ymmärrättekö nyt, miksi kauhistelin etukäteen tota ilmapallourakkaa? :)

Meillä alkaa näyttää pikkuhiljaa jo joululta - ja ehkä se onkin jo ihan ajankohtaista, koska huomenna on aatto.

Tänään päätin myös pitkästä aikaa suoristaa hiukset! Ja ihan oikeesti ette usko, minkälainen duuni tän pehkon taltuttamisessa oli. Nuo kiharat on niin itsepäiset ettei mitään järkee :--D Yllätyin kuitenkin, miten pitkiltä hiukset näyttää suoristettuna. Tuossa ekassa kuvassa näätte hyvin sen eron, mikä on ohimolta kasvavien hiusten pituus verrattuna takapiiskaan. Tämän takia en vielä kulje hiukset auki ihmisten ilmoilla. Kunhan nuo etummaiset hiukset kasvavat olkapäille saakka, leikkautan takapiiskan saman mittaiseksi. Kuvia on nyt aika monta, mutta käytin tilaisuuden hyödykseni koska kerrankin jaksoin suoristaa koko pään.

Oon niin superilonen tosta ponnarin pituudesta! Se alkaa näyttää jo inhimilliseltä, kun vertaa siihen mistä lähettiin liikkelle:

Huhtikuu 2012

Tykkään myös mun tukan väristä tällä hetkellä, siinä on sopivasti vaaleutta mukana. Se ei kuitenkaan saa olla liian vaalea, koska mulla on luonnostaan tummat kulmat. Nyt tuo väri on juuri passeli, ainakin mun mielestä. Ja mitä pidemmäksi tukka kasvaa, sitä naisellisemmaksi itteni tunnen. Joten hophop hiukset, vielä on paljon kirittävää entisiin mittoihin!

Ennen ku tylsistytän teidät kuoliaaksi tällä hiuslöpinällä (ihan totta, kiinnostaako ketään enää nää jutut hiustenkasvatuksesta? haluutteko että postaan näitä kuvia edelleen, vai jätänkö välistä?), niin haluan toivottaa kaikille rauhallista ja ihanaa joulunaikaa! Vaikka kirjoitteluni on ollut viime aikoina muutenkin vähäistä, aattelin pitää silti lomaa myös blogista. Joten palaillaan taas heti joulun jälkeen :--)


Mä en ikinä käytä huulipunaa, mutta nyt aattelin repästä näin joulun kunniaksi ;)

♥: Elli

Snön är vit som den var förr, när vi bodde dörr i dörr

Tänään oon harmitellut taukoamatonta kiirettä, minuuttiaikataulua, asennevammaa talvea kohtaan (joo se kesä ei tuu yhtään nopeemmin vaikka sä elina kuinka kiukkuaisit), väentungosta joka paikassa ja muiden vastuujuttujen takia väliin jääneitä treenejä. Hermostun, jos en pääse purkamaan stressiä tennispalloon tasaisin väliajoin. Treenitauot tekee aina hallaa mun mielenterveydelle.

Toisaalta oon parkkeerannut tänään meidän jättiauton onnistuneesti parkkihalliin (aplodeja, kiitos), tehnyt poikkeuksellisia ostoksia (mm. 100kpl jätesäkkejä, hitosti jeesusteippiä, reippaasti yli tuhat ilmapalloa ja 180 kananmunaa, normipäivä?), saanut kulkea toppahousuihin ja fleeceen kääriytyneenä huopikkaat jalassa (lämmin!! oon varmaan tullu vanhaksi koska käytännöllisyys menee ulkonäön edelle) sekä oppinut, ettei hyasintti olekaan eläin vaan kukka. Oon aina luullu, että hyasintit on niitä söpöjä otuksia, jotka pomppii etutassut ojossa maassa olevista rei'istä. Ne on kai mangusteja oikeesti, näin mulle ainakin kerrottiin. Heti sen 10 minuuttia kestäneen naurunremakan jälkeen...

Huominen menee kokonaan perjantaiseen Gaalaan valmistautuessa. Edellämainitut ostokset hankittiin siis nimenomaan tuota tapahtumaa varten, ei mä en huvikseni ostele kananmunia tuollaisissa erissä. Oon tosiaan Gaalan päävastaavana päässyt toteamaan, että ton kokoluokan juhlan järjestämiseen kuluu paljon energiaa ja voimavaroja. Mutta oon ihan 110% varma, että lopputulos on kaiken tän arvoinen. Yritän muistaa sen myös huomenna aamulla, kun nousen klo 07:00 puhaltamaan ilmapalloja....

Seeyou again, koittakaa välttää joulustressii ja syökää paljon piparii!

♥: Elli

Ahh voin kuvitella mitä huomisesta päivästä tulee <3 Jos musta ei kuulu pitkään aikaan mitään ni syy on luultavasti se, että oon puhkunu itestäni henget pihalle noita ilmapalloja täyttäessäni... "Kuolinsyy: tukehtui ilmapalloon" jepjep!

If you're brave to say "goodbye", life will reward you with a new "hello"

The Ataris - Boys Of Summer. En yleensä kuuntele tällasta musiikkia, mut tää on maailman paras tsemppibiisi ikinä!

Ellie Goulding - Figure 8

The Wanted - I Found You


[001] Gotta remember that. [002] Voisin ottaa joululahjaksi yhen tommosen, millä on rusetti käsivarressa. Kiitoos!


[003] Treeneihin menossa. [004] Äikän 9-kurssin kirja, minkä pariin mun pitäisi uppotua heti postattuani tän.


[005] Yhyy en tiiä yhtään, mihin kouluun haen keväällä vai haenko ollenkaan! Ja ekat yhteishaut alkaa öö tammikuussa??!? Muut abit hoi: oonko ainoa tietämätön, vai onko mulla hengenheimolaisia? [006] Käytiin Empun kaa täyttämässä massut. Eat fresh ;)


[007] Parasta vastapainoa viimosille koulujutuille. Ah mitä hömppää, ja uskottelen itelleni treenaavani samalla myös ruotsin kirjotuksiin, jos luen kaikki Cosmot ruotsiksi. Toivossa on hyvä elää, eller hur? [008] Hymyilytti, koska kylmänä aamuna sain vetästä päälle niiiiiiiiiiin lämpimän ja pehmosen abihupparin ♥

[010] Innostuin leipomaan pipareita äsken... [011] ...ja myös vähän koristelemaan niitä!


[012] Päästin sisäisen top chefini valloilleen pari päivää sitten, ja taioin kaapissa olevista aineksista itelleni couscous-kana-vihannes -juttua. Oli muuten ihan laittoman hyvää, couscous on yks mun lemppariruuista nykyään jo pelkästään senkin takia, ettei sen valmistamisessa voi oikeestaan epäonnistua (keitä vettä, kaada couscousin päälle, anna hautua 6 min. jopa mä kykenen siihen). [013] Oon vissiin joskus valittanu teille, että mun tukka on lyhyt?! No, ei oo enää. Kampaaja vois olla kova sana...


[014] en.jaksa.enää.opiskella. Onneks kohta on loma ja sitten loppuuki jo koulu. [015] Jälleen yks välipalavinkki: jäisiä puolukoita sellaisenaan tai kera ripauksen sokeria. Luonnon antioksidantteja ;)


[016] ja [017] Tässä vähän osviittaa vielä tästä uuden tukan kiharuudesta. Mua naurattaa (tai itkettää) aina, kun vilkasen itteeni peilistä suihkun/sängystä nousemisen jälkeen. Toi mun tyyli on vähän niinku back to 80's, ainakin ton kiharan otsiksen kanssa? Onneks on suoristusrauta ja muut pelit ja vempeleet, joilla kuontalo on mahdollista saada edes jonkinmoiseen kuosiin. MUTTA miettikääpä millanen Shakira-tukka tästä tulee, ku tää on pitkä? Can't wait :)

Kivaa loppuviikonloppua kaikille! Mä menen nyt seurustelemaan ton äikänkirjan kanssa.

♥: Elli

PIPO!!

Mulla on kauhee kiire treeneihin, mutta oli pakko tulla hihkumaan teille vielä tätä: oon nimittäin alkanu taas käyttää pipoa!! Ensimmäistä kertaa tukan tippumisen jälkeen siis. Kuulostaa varmaan pieneltä jutulta teijän korvissa, mutta mulle se on oikeesti merkittävä askel syövän unohtamisessa :--D Tykkäsin käyttää ennen syöpää tosi paljon pipoja, koska olin laiska laittamaan tukkaa. Sit ku ei ollukaan enää hiuksia niin näytin mielestäni pipo päässä vaan ja ainoastaan miespuoliselle syöpäpotilaalle :( Mutta nyt pipo tekee puolentoista vuoden tauon jälkeen comebackin, jee!

Nää on niitä pieniä juttuja, mistä kannattaa iloita ja olla onnellinen. Pusut ja halit kaikille, tuun ehkä illalla moikkaamaan teitä uudelleen!!

♥: Elli

With "there's no tomorrow" echo in my mind

Huhhuh mikä viikko takana! On riittäny kyllä vilinää ja vilskettä vaikka muille jakaa. Jotenkin onnistun aina buukkaamaan kaikki päivät täyteen - ja nautin siitä, vaikka välillä väsyttääkin. Jaksamisen tunne on nimittäin yksi niistä asioista, joita on oppinut arvostamaan vasta syövän jälkeen.

Tiistaina hyppäsin aamujunaan, joka vei mut päiväksi Helsinkiin. Koulu järkkäsi meille mahdollisuuden käydä Studia-messuilla tutustumassa jatkokoulutuspaikkoihin, ja tottakai mä käytin tämän tilaisuuden hyödykseni. Reissu oli oikein antoisa, ja sain paljon lisätietoa mua kiinnostavista koulutusaloista. Voin tehdä tulevaisuudensuunnitelmistani erillisen postauksen lähiaikoina, jos teitä vaan kiinnostaa. Kiitos muuten sinulle ihanalle, joka tulit moikkaamaan mua tuolla messuilla!! :) Menin ihan superhämilleni ja saatoin olla vähän jäinen siinä tilanteessa, mutta hehkutin kavereille koko loppupäivän, miten siistiä oli törmätä blogini lukijaan.

Oon myös saanut elää aikamoisessa juhlahumussa tällä viikolla! Sekä Johanna että rakas serkkutyttöni saivat nimittäin päähänsä valkolakit keskiviikkona, ja kyllähän niiden kunniaksi sietääkin juhlia. Nyt on juotu skumppaa, tanssittu jalat rakoille ja nautittu nuoruudesta taas tarpeeksi jonkun ajan edestä. Koettu on myös korkkarijuoksu läpi täpötäyden Citymarketin (oli kiire), mä niiiiiin tunnen ne ihmisten katseet meidän selässä vieläkin... No mutta anyway, onnea vielä kerran miun murusille ja muillekin nyt valmistuneille! ♥

Ajattelin toteuttaa huomenna sen toivomanne "Päiväni kuvina" -postauksen, jos saan aikaiseksi. Luultavasti suurin osa huomisesta menee kuitenkin tennishallilla, koska täällä on meneillään kisat ja finaalit pelataan huomenna. Joten katellaan teenkö ton postauksen huomisesta vai jostakusta muusta päivästä, johon sisältyis muutakin ku tennistä... :)

Ylläolevissa kuvissa esiintyy pari ale-löytöä, eli ihan tavallinen korallinvärinen paita ja valkoinen neuletakki. What do you like? Mun mielestä noi on just eikä melkein miun tyylisiä: simppeleitä ja raikkaita.

♥: Elli

Ps. Ei oo enää pitkä aika jouluun! Jee. Miut voi muuten bongata keskustan sittarilta paketoimasta nyt näin joulun alla ;)

Work hard, have fun, no drama

Ennen kuin alan höpöttää muista asioista, mun on ihan ensimmäisenä toivotettava ystävälleni jaksamista. Hänellä diagnosoitiin pari viikkoa sitten Hodgkinin lymfooma, levinneisyys tismalleen sama kuin mulla ja sillä toisella kaverillani, josta kerroin aiemmin. Onneksi ennusteet ovat yhtä hyvät kuin meillä, joten kyllä tästä selvitään! I'll stand by you ♥ Ihmetyttää vaan, kuinka vuoden sisään jo kolmas saman ikäluokan edustaja sairastuu samasta kaupungista... Hodgkinin tautia kun todetaan kuitenkin vain alle 120 henkilöllä vuodessa, ja tuohon lukuun on laskettu mukaan kaikenikäiset koko Suomen asukkaat. Ihan mieletön sattuma, ei tätä oikein voi vielä edes sisäistää.

Vein tsemppikortin kaverille ekoihin sytostaatteihin. Yksityisyyssyistä sensuroin nimet tuosta.

Päivät on kuluneet jälleen kerran vauhdilla. Koeviikko on meneillään, mikä antaa aina hyväksytyn (teko)syyn pukeutua aamusta toiseen pelkkiin lökäreihin ja huppariin. Oon vähän panikoinut sitä, kuinka saan pakolliset 75 kurssia suoritettua kevääseen mennessä, mutta huoleni ratkesi erittäin mukavalla tavalla! Saan nimittäin tenniksen pelaamisesta hyvitystä 4 kurssia, mikä tarkoittaa sitä, että mulla on neljä kurssia vähemmän kakkaa luettavana. Hipheihurraa.

Mä olen ottanut aika lungisti viime päivät. Kokkaillut hyvää ruokaa, nähnyt frendejä, pelaillu Kimblee ekaa kertaa sitten lapsuuden, saanut vaaleita raitoja päähäni (kiitti Julle!) ja herkutellut pikkuveljen nimpparikakulla. Toki mun mieltäni on vaivannut tuo ystäväni sairastuminen ja hänen jaksamisensa, mutta karu fakta on etten voi itse kärsiä hänen puolestaan tautia enää uudelleen, joten yritän olla ajattelematta asiaa liikaa. Kamuni diagnoosin myötä oon myös funtsannu vuodenvaihteen vikoja TT-kuvauksiani paljon, ja pieni huolenpoikanen on nostanut päätään. Entä jos syöpä uusiikin ja entä jos joudun takaisin samaan sytostaattituoliin mitä kulutin koko viime syksyn. Mä en jaksaisi sitä enää. Aiemmin oon alottanu panikoinnin paria viikkoa ennen kontrolleja, mutta tällä kertaa alotin näemmä kunnolla etuajassa. Hmpfh.

Hävisin :(



Lohta, salaattia, parsaa, kukkakaalia, porkkanoita, paprikaa, kurkkua, nammm.

Mun tukkaa ei oo koskaan aiemmin värjäilty kotioloissa, joten jännitin raidoittamista aikalailla. Onneks lopputulos oli oikein hyvä, ja oon siihen tyytyväinen! Raidoitan lähiaikona varmaan lisää, koska olo tuntuu vaaleammissa hiuksissa vaan niin paljon kotoisammalta.

THE kakku, jonka tein ihan omin pikku kätösin. Muutama kirosana ja valitustekstari äitille vaadittiin, mutta ihan hyvää siitä silti tuli.



Sisko vannottaa mua aina lupaamaan, että ostan sille uuden kameran jos rikon ton Canonin lainatessani sitä. Eli sitä päivää ootellessa, ku toi tipahtaa lattialle ja menee palapeliksi...

Pari lempparivälipalaa! Mustikoita ja vadelmia kera rasvattoman jogurtin tai sitten hedelmiä, kuten kiiwejä, mandariineja ja banskua pilkottuna. Helppoa, yksinkertaista ja terveellistä.



Nää Aladdin-pöksyt on maailman mukavimmat jalassa!! Antti toi nuo mulle Turkista viime keväänä, ja oon todennut ne oikein toimivaksi hengailuasuksi.



Nyt mä lösähdän tuohon^ tekemään yhden esseen loppuun ja sen jälkeen kattelemaan Täydellisten naisten kolmostuottaria. Huomenna mulla on luvassa treenit ja Jossua, lauantaina sarjamatsien seurailua ja mummolavierailua. Katotaan siis, millon tuun moikkaa teitä seuraavan kerran :--)

Oikein passelia viikonloppua kaikille!!

♥: Elli