Mun piti eilen ostaa esine, jota en kesäisin haluaisi tarvita - nimittäin kalenteri. Sen siitä saa, kun tekee kahta duunia ja viettää ne harvat vapaahetket joko partiohommissa tai reissun päällä. Kiireen lisäksi oon potenut järkkyä flunssaa vajaan viikon ajan. En edes muista, millon oon viimeks ollu näin kipee (jos syöpää ei lasketa). Asiakkaat on vähän naureskellu, kun kassatädillä ei lähe enää ääntä ollenkaan. No, nyt ollaan jo kovasti voiton puolella, kunhan tää yskä vaan saatas vielä kuriin!
Sillon, kun on paljon tekemistä, oppii pakon edestä aikatauluttamaan päivänsä kunnolla. Voin mennä aamuvuoroon töihin, iltapäivällä käydä kouluttamassa itteäni toiseen työhön ja illalla lähteä juhlimaan kavereiden kanssa. Kyllä siinä välissä ehtii ihan sopivasti syödä ja nukkuakin joskus. Tuntuis vaan turhalta olla tekemättä mitään, kun on tämmönen ihana kesä ja upeat säät. Viime kesä meni mulla ihan penkin alle ja tavoitteenani on tehdä tästä kesästä tuplasti - ehkä jopa triplasti - parempi.
Kesäilta ja kollegat
Lippikset ja lempityttö
Linda ♥
Semmoset lenkkeilymaisemat meillä, ei uskos että asutaan ns. asvalttiviidakossa?
Vielä muutama kilo, niin oon samoissa mitoissa kuin ennen syöpää :) Ja terkkuja vaan tolle Lumian kuvanlaadulle, ei paljo naurata
Hyvän mielen aamupala
Rullaluistelu on mun lempparilaji heti tenniksen jälkeen, ärsyttää ihan hirveesti et unohin luistimet Joensuuhun!!
Näitä hetkiä ja auringonlaskuja kannatti oottaa se pitkä ja jäätävä talvi
Töppöstä toisen eteen hophoppp
Mulla ois mielessä pari "mielipidepostausta", mitkä haluaisin tehdä. Tahdon kirjoittaa ne myös ajatuksen kanssa huolella, joten mun täytyy oikeasti varata tuolta uudesta kalenteristani yksi päivä bloggaamiselle.
Kerron teille nyt kuitenkin tässä vaiheessa jo, että pelkään kovasti syövän uusiutumista. Se pahamaineinen ihottuma tuli nimittäin n. kuukausi sitten takaisin ja toi mukanaan myös sen kutinayskän. Lisäksi musta tuntuu, että kaulani on turvoksissa oikealta puolelta (oli jo siis ennen tätä hemmetin flunssaa), mutta toisaalta se voi olla täysin pääni sisäinenkin juttu. Mullahan piti olla neljännet kontrollit nyt toukokuussa, mutta muuton takia ne siirtyivät Meilahden sairaalaan ja sain sieltä ajan vasta syyskuun loppupuolelle. Pelkään sitä, että syöpä ehtii mahdollisesti levitä aiempaakin pidemmälle, jos en pääse aikaisemmin tutkimuksiin. Mietin myös, että kyllähän sairaala varmaan suostuu kuvaamaan miut vielä, vaikkei kuvauksia pitänytkään enää tehdä? Kerta näitä oireita nyt löytyy.
Oon yrittänyt olla ajattelematta koko syövän oireita viimeajat, koska halusin valmistautua rauhassa lakkiaisiin ja tulevaan kesään.
Totuus kuitenkin on, että mua pelottaa aivan kamalasti. Pelottaa niin, että vatsanpohjassa kääntyy, kun ajattelen mahdollista uusiutumista. Mä en halua, en ihan totta halua enää uudestaan syöpäpotilaaksi. Se nimittäin tarkottaisi sitä, etten saisi biologisia lapsia isona, ja suuri perhe on aina ollut ainoa asia, mitä tulevaisuudelta oon innoissani odottanut. Rakastan lapsia ja mun maailma musertuu, jos joudun syövän uusiutumisen takia luopumaan biologisten lasten haaveistani.
En oikein tiiä, mitä sanoa nyt. Sydän on vaan täynnä huolta. Mutta soitan Meikkuun lähipäivinä saadakseni kontrolliaikaa siirrettyä edes vähän aikaisemmaksi.
Toivottavasti teille kuuluu hyvää eikä oo tämmöisiä samanlaisia terveydellisiä huolia!! Muistakaa nauttia kesästä :--) Mie laitan nyt kuulokkeista soimaan Studio Killersin Jenny-biisin ja lähen kävelylle, kun ei lenssu anna vielä myöten juoksemiselle.
♥: Elli
