perjantai 18. huhtikuuta 2014

FLASHBACK

Mulle tuli eilen flashback 2,5 vuoden takaisiin syöpäfiiliksiin. Muistatteko, kuinka silloin valitin eri hajujen aiheuttamista yökötysaalloista, erityisesti sytostaattiviikkojen aikana? Pahimpia öllötyksen laukaisijoita olivat lihan, kalan, kahvin ja desinfiointiaineen aromit. Hajuherkkyyteni meni kuitenkin ohi pian hoitojen loputtua enkä ennen tätä päivää ole enää kärsinyt mistään vastaavista pahoinvointikohtauksista.

Istuin töissä ja juttelin valmentajan kanssa, jolla oli kuppi tuoretta, mustaa kahvia kädessään. Ja voi kuinka oksettava olo siitä hajusta tulikaan! Sekunnissa mieleeni palautuivat Pohjois-Karjalan keskussairaalan syöpäosaston iltapäiväkahvit.

Istun hoitohuoneessa kiinni letkuissa ja korvissani kilahtaa hissin saapumisääni. Myrkyt virtaavat suoniini ja tunnen nenässäni kahvitarjoilukärryn lähestyvän huonetta. Oksennus hiipii kohti kurkunpäätäni. Pidän kahvista ja pystyn yhä juomaan sitä, mutta aiemmin herkullisena pitämäni tuoksu onkin muuttunut sietämättömäksi lemuksi.

Nyt kun hoidoistani on jo niin kauan aikaa, en kelaile näitä päässäni enää juuri ollenkaan - ja hyvä niin. Silloin tällöin olisi kuitenkin ihan paikallaan muistuttaa itseään, että minkä kaiken läpi sitä onkaan taaplannut. Mulla oli eilen huono ilta ja kaikki pikkujututkin tuntuivat taas elämää suuremmilta. Mua muistutettiin kuitenkin lempeästi (mutta päättäväisesti), että oon selvinnyt paljon rankemmistakin asioista. Tätä hetken kelailtuani ärsytys laantui ja olo helpotti heti.

Muistan pari kolme vuotta sitten ihmetelleeni epäuskoisena, kuinka kaikesta siitä pahasta voi ammentaa itselleen voimia tulevaisuuteen. Silloin syövän kohdanneet ja sen voittaneet ihmiset vannoivat, että käännän koettelemukset itselleni hyödyksi jatkossa. Sillä hetkellä se tuntui absurdilta ajatukselta, mutta nyt ymmärrän, mitä he tarkoittivat. Niin sitä vaan ihmismieli kehittyy, vahvistuu ja parantuu. Uskomatonta ja huisin mielenkiintoista!

Nojoo, se siitä muisteloinnista. Kuulostan hieman vanhukselta, kun päivittelen vasta vähän aikaa sitten tapahtuneita asioita näin, heh. Minusta tulee isona varmasti juuri sellainen nuoruuden hyviä aikojaan päivittelevä mummo - minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, eikö niin?



Pari perjantaita taaksepäin pakkasimme tennisjengin kamoineen minibussiin ja huristelimme Himokselle viikonlopun viettoon. Meillä oli kiva mökki vuokrattuna aivan laskettelurinteiden juuresta, ja muutama meistä kävikin lauantaina laskemassa (tai pyllähtelemässä, ihan miten sen rämpimisen haluaa tulkita) kauden viimeiset laskut. Sää oli kuin morsian ja poikien vitsit yhtä hauskoja kuin aina. Kokkailtiin hyvää ruokaa, oltiin vähän hiprakassa ja jammailtiin suomirockin tahtiin pilkkuun asti. Löhöttiin koko porukka vilttien alla puoleenpäivään saakka, saunottiin ahkerasti ja kuunneltiin musiikkia bassot liian kovalla. En muista, milloin mulla olisi viimeksi ollut noin hulvaton viikonloppu! Nauruhermoja kutkuttaa vieläkin.


 





Huomenna lähdetään taas reissun päälle, tällä kertaa suuntana kotikoti Joensuu Oon vielä tämän päivän töissä ja maanantain myös, joten reissu jää tällä kertaa lyhyeksi. Parempi sekin kuin ei mitään, noita läheisiä näkee niin valitettavan harvoin. 





Mulla on nyt jotenkin superkiva olo: töitä jäljellä muutama tunti ja halli on kovin hiljainen, joten on aikaa puuhastella kaikkia rästiin jääneitä juttuja. Kohta kaivan laukusta eväät (couscousia ja kasviksia, my favourite!) ja eilisestä pahoinvoinnista huolimatta juon kupposen kahvia. Olenko muuten ainoa, kenestä vakituinen ja säännöllinen työpaikka on tehnyt kahvinjuojan? En aiemmin tarvinnut päivittäin enkä edes viikoittain kahvia, mutta nykyään tuntuu, etten käynnisty ilman kofeiinia. Minusta on inhottavaa olla "riippuvainen" jostakin, joten täytyy pyristellä tästä tavasta eroon. 

Oikein munarikasta pääsiäistä kaikille, palataan taas!

 ♥: Elli

4 kommenttia:

  1. Juu, töissä ollessa kahvia tuli juotua useampi kuppi päivässä. Viikonloppuisin en juonut koskaan.

    Nyt kun en ole töissä, keitän toisinaan arkisin päiväkahvit. Viikonloppuisin en juo edelleenkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en juo viikonloppuisin vaan aina töissä pelkästään - aamuvuorossa erityisesti. Joskus iskee vapaa-ajallakin hullu kahvinhimo ja silloin täytyy kipittää yleensä ostamaan kupillinen jostain, koska mun oma kahvinkeitin pitää sellaista maailmanlopun ääntä että uskoisin sen olevan jotenkin rikki...

      Poista
  2. Namnam ruokakuvia :P

    Mä jäin kahvikoukkuun ollessani töissä jäätelökioskilla vuosia sitten. En osannut ollenkaan arvioida kahvinkulutusta ilta-aikoina ja keitin aina sitä liian reilusti. Pihinä ihmisenä en voinut sitten kioskin sulkemisaikaan heittää pannukaupalla suht tuoretta kahvia viemäristä menemään vaan saatoin hyvinkin kulauttaa omaan mahaan suurimman osan ylijäämästä. Maha ja yöunet kiitti :) Tosin, nykyisin juon ihan omasta tahdosta iltakahvin seitsemän aikaan enkä koe sillä enää olevan vaikutusta yöunen saantiin. Tavaksi vaan jäänyt.

    Joko sun koti on esittelykelpoinen? Kiinnostaisi nähdä, niin kauan olen asuntopostausta odotellut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua mulla on jäänyt vastaamatta näihin pariin kommenttiin! Sori. Koti on esittelykelpoinen kyllä, pitäis vaan jaksaa siivota niin hyvin että sitä kehtaisi esitellä :--D Mulla on huomenna vapaailta, voisin tempasta ja ottaa muutamat kuvat!:)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)