tiistai 26. kesäkuuta 2012

Ja taas mennään

Tulin vaan ilmottaa, että lähen huomenna 10 päiväksi leirille keittiötädiksi (god bless vaa niitä leiriläisiä, toivottavasti ne on tajunneet ottaa reilusti sitä omaa evästä mukaan). Mä en tosiaan ole mikään jauhopeukalo, kaikki mun ruokia syöneet tietää sen. No mutta ehkä mä tuolla opin.

Tuun takaisin 7.7. eli nähdään silloin taas :) Mulla meinaa tulla nyt vähän kiirus ku pitäs hoitaa noin tuhatyks asiaa ennen huomista, kuten esim. purkaa edellisen reissun laukut ja pakata uudet, joten en jää jaarittelemaan vaan lähen tekee jotain hyödyllistä. Adios!

♥: Elli

PS. teitä on kohta Bloggerin kautta 300, mitä ihmettä?! Kiitoshalipusut kaikille <3

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Mistä sä tuut, landespede

Moikka!

Mun juhannus (på svenska "midsommar", tiedoksi suomenruotsalaiselle kaverilleni, joka tätä kuitenkin lukee ja ulisee taas mulle ettei ymmärrä mistä kirjoitan) oli tosi jees. Vietin tätä keskikesän juhlaa kylässä nimeltä Fagervik, joka löytyy jostain Helsingin ja Hangon välimaastosta. Tarkasta sijainnista mulla ei ole oikeastaan hajuakaan. Kun Fagervikiin saapuu, olo on kuin sut viskattas yhtäkkiä siihen tv-sarja Emmerdaleen :D Rakastan tota paikkaa, koska se vaan on niin esteettisesti kaunis. Ja kun me ajeltiin yks päivä Inkooseen, niin vastaan tuli hevoskärryillä köröttelevä mies. Ei vaa Joensuussa tollasii vilise teillä... Tääl on vaa hirviä keskustassa. (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012060115659130_uu.shtml)











Siel oli ihan sikana tollasii punasia mummonmökkejä?! Mäki haluan. Taisin vannoo muuttavani tollaseen paikkaan joskus. Voi olla, et mun mieli muuttuu kuha oon istunu siellä puol tuntii tappajaitikoiden syötävänä ja kirmaan ekaan junaan joka vie mut takas keskustaan. 

Mun pitää tunnustaa, etten oo koskaan ollut koiraihminen. Oon aina vähän pelännyt koiria, varsinkin isoja sellasia. Mut tuolla meillä oli mukana yks tollanen tosi söpö otus, nimittäin 7-viikkoinen cotton de tulearin pentu. Awwww se oli niin syötävän sulonen, etten kestä! Me tyyliin tapeltiin keskenämme siitä, kuka saa pitää tota sylissä. Tuitui.










"Hyi se on varmaa kylmää..."









Mä olen käytännössä vaan syönyt ja löhönnyt edelliset neljä päivää, joten äsken treeneissä multa meinas päästä itku. Ihan oikeesti, en syö enää ikinä mitään. Tää uhoominen tosin on vähä huono nyt ku ollaan kohta lähdössä Jossun kanssa möksälle tekee wokkia, mut ei anneta sen häiritä. Vyörynpähän huomennaki sit siellä tenniskentällä, annan kato vastustajalle vähä haastetta ku jokaisella meikäläisen askeleella tapahtuu pienoismaanjäristys. Huoh.

Jee musta on muute ollu tosi kiva huomata, että olette innostuneet taas kommentoimaan. Ihan eri tavalla tekee mieli tulla aina päivittämään, jos saan olla vuorovaikutuksessa teidän kanssa kommenttiboxin kautta :) Meen nyt purkaa laukkuja ja kattelee mökkikamoja kasaan, joten ei muutaku hyvää alkanutta viikkoa jokaikiselle!

♥: Elli

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kuvei


















Siinäpä ois viime päivät kuvina! Nyt mä lähen pakkaa juhannuksen viettoo varten, aamulla starttaa nimittäin auto kohti Etelä-Suomea.

Hauskaa juhannusta kaikille ja palaillaan maanantaina (jos selviin hengissä takas kotiin)!

♥: Elli

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Operaatio Viksu

Hei kaverit,

arvatkaapa mitä alotan tänään? Ylppäreihin pänttäämisen. Kyllä, luitte ihan oikein. Minä, maailman patalaiskin opiskelija, aloitan kesäkuussa syksyn kirjoituksiin valmistautumisen. Jollekulle muulle tää vois olla ihan normaali käytäntö, mutta mulle tää on iso juttu. Mulla on vaatimaton tavoite saada terkkatiedosta L ja sitä varten mun on tehtävä töitä. Oonki tässä koko alkuloman tsempannu itteeni henkisesti tulevaan koitokseen... Tiedän pystyväni siihen, jos vaan tarpeeks haluan ja yritän. 








Multa puuttuu vielä pari kirjaa, mutta hankin ne pian. Oikeestaan ootan sitä, että pääsen tekemään muistiinpanoja. En yhtään tykkää tehdä esseitä tms. koneella, vaan kirjoitan mieluummin kaiken käsin. Oon kai jotenki vanhanaikainen, mutta mun mielestä opiskelua saa toki helpottaa tekniikkaa hyväksikäyttäen, mutta esim. ylioppilaskirjoitustilanteeseen en lähtis tunkemaan tietokonetta mukaan. Nyt ku siis puhutaan siitä, että tulevaisuudessa kirjoitukset hoidettas näpyttelemällä. Kyllä jokaisen pitäis sen verran osata kirjoittaa käsin, että taaplaa muutamat kokeet läpi ilman teknologiaa.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun taas: löysin eilen kaupungilta ihananihanan vaatekappaleen, nimittäin hennon vaaleanpunaisen bleiserin. Olin jo jättämässä tuota kauppaan, mutta en sit vaan pystynyt siihen. Meidät on tarkoitettu yhteen. Kattokaa nyt, miten kiva se on!



Tää kuva nyt rikkoo kaikkia hyvän kuvan sääntöjä, koska se on heilahtanut ja sumea, sen värit ovat vääristyneet ja se on typerästi leikattu etc. MUTTA aaaaaaaaaaa oon vaan niin ihastunut, etten välitä. Hih. Mitäs tykkäätte? Oon tähän asti ollu vannoutunut huppari + farkut + lenkkarit -pukeutuja, joten tällanen jakku on kerrassaan hurja veto ;>

Nyt mä menen lukemaan. Moi.

♥: Elli

Ainiin, muutin banneria kuten ehkä huomasitte heh. Se on nyt vaan tollanen väliaikainen, kunnes saan otettua jonkun kivan kuvan, missä mulla on lyhyet hiukset. Toi kuva on siis viime kesältä, mutta halusin vaihtaa sen edellisen vähän aurinkoisempaan. 

torstai 14. kesäkuuta 2012

Standing in the light till it's over










Flo Rida ft. RedFoo of LMFAO - Run

Mun auringon eteen tuli tänään monta synkkää myrskypilveä kirjautuessani Facebookiin. Samalla kun mä itsekäs sika nautin kesästä ja terveydestäni, joku toinen saa musertavia uutisia. "Sulla on korkeintaan kaksi viikkoa elinaikaa." Veera, sä olet ihan mieletön tyttö ja on sanoinkuvaamattoman epäreilua, että joudut lähtemään. Kukaan meistä ei voi kuvitella miltä susta tuntuu, mutta se me tiedetään että poistut täältä taistelijana. Sä et antanut helposti periksi, mutta kukaan ei jaksa loputtomiin. Mä olen ihan sanaton, oot vaan pyöriny päässä koko päivän. Mut sä pääset parempaan paikkaan, missä ei oo kipuja eikä murheita.

Turvallista matkaa, pikkuinen <3

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Whip my hair?

Tää mun blogi muuttuu kovaa vauhtia hiustenkasvatusblogiksi, mutta lisäilen näitä kuvia nyt itseäni varten tänne. On kiva nähdä, mitä vauhtia tukka kasvaa :--) Edellisessä postauksessani kerroin siis, että otsis yltää nyt otsan puoleenväliin ja mä tietämättäni vähän huijasin teitä siinä. Ei se ihan vielä sinne asti yllä, mutta KOHTA yltää! Otin pari kuvaa, joissa mulla ei ole pantaa. Tää meinaa on ollu harvinainen näky tässä viimeaikoina...



Mitä mieltä ootte, joko kehtaisin kulkea ilman pantaa? Muu tukka on jo ihan ihmisten pituinen, mutta toi otsis on siis se suurin murheenkryyni. Itseasiassa oon aikalailla tosi tyytyväinen tähän tukkaan muuten. En ehkä kasvatakaan pitkiä hiuksia takas vaan jätän lyhyemmän mallin >:)

Multa ei irtoa nyt mitään syvällistä tähän, joten meen nukkuu. Teitä käy täällä blogissa kuitenkin se vajaa 700 päivittäin, joten mä toivoisin kommentteja. Kiitti.

♥: Elli

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Cómo estás

Moikka!

Mulla ei oikeastaan ole mitään asiaa, mutta onnistuu se höpöttäminen myös ilman aihettakin. Masentaa kököttää sisällä ja kattoo tota vesisadetta, blaah. Eilen oli ihan täydellinen kesäsää! Suuntasin jo ennen aamuyhdeksää lenkille, söin salaattia auringonpaisteessa ja lähdin loppupäiväksi vahtimaan lapsukaisia.



Eräs syöpää sairastava lukijani pyysi minua joskus lisäilemään tilannepäivitystä hiusten kasvatuksesta. Alla siis pari kuvaa, joista näkyy se että tukka alkaa vasta nyt kihartua? On vissiin ihan yleistä, että syöpähoitojen jälkeen tukka tulee tummempana ja käkkärämpänä takaisin. Tää uusi tukkahan on reilusti tummempi kuin mun alkuperäinen hius, mutta olin jo ehtinyt riemuita siitä, ettei kiharuutta tule ollenkaan. No mutta en valita, oon niin superhyperiloinen tästä tukasta ettei haittais vaikka tulis luonnonpermanentti.




On muuten ihan mieletön fiilis huomata, että märkänä hiukset oikeesti menee jo ponnarille. Otsatukkakin on kasvanut kovaa vauhtia, ja enää pari-kolme senttiä niin voin lopettaa pannan käytön. Nyt otsis on epämääräisen pituinen (yltää otsan puoliväliin), joten alhaalla pidettynä se näyttää vähän hassulle. Siksi panta onki ollu tässä jo tovin mun tosi hyvä kaveri.

Tänään kävin kiertelemässä Karjalan Messuilla ja tein muutamia ihania löytöjä. Mukaan tarttui helmihenkari, josta saa tehtyä tosi kivan sisustuselementin! Vielä pitäs vaan keksiä paikka tuolle. Viimeistään omassa kämpässä se pääsee seinälle.


Lisäksi kojuista löytyi ruususaippua. Kyllä kelpaa nyt pestä nassua iltaisin, kun tuoksuu sen jälkeen ihan prinsessalle. On myös hirvittävän hyvä, että saippuan etikettiin on laitettu muistutusteksti "Ei saa maistella, eikä syödä". :D


Kaikista lempparein juttu lähti mukaan vain 10 eurolla: iso, kirjaksi naamioitu säilytysrasia. Tuo on täydellinen! Se oli nääs rakkautta ensisilmäyksellä. Oon kaipaillut pursuaville korurasioilleni jotain suurempaa säilytyspurnukkaa, ja tuo täyttää sen pestin erinomaisesti. Villejä veikkauksia, mikä mahtaa olla miun lempiväri? Oon nyt vuoden aikana nimittäin ihan hurahtanut vaaleanpunaiseen.


Semmosta tällä kertaa! Huomenna tiedossa on töitä, kavereita ja tennistä. Mukavaa viikkoa kaikille, toivotaan että tulee hyvät säät :)

♥: Elli

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Esittelyssä harrastukseni


Mä olen pelannut tennistä lähes koko pienen ikäni - enemmän tai vähemmän tosissaan. Vastasyntyneenä mut vietiin käytännössä sairaalasta suoraan tenniskentille näytille. Pentuna me vietettiin siskon kanssa monet monituiset kesäpäivät tenniskeskuksen pihalla katsellen iskän peliä. Okei, enemmän me taidettiin keskittyä niihin hiekkakakkuihin ja majojen rakentamiseen... Välillä juostiin aina letit liehuen hakemaan isiltä muutama penni, jotta voitiin käydä ostamassa kioskista pillimehut. Joskus keikuttiin korkeissa tuomarintuoleissa ja siirreltiin kaikkitietävästi pisteitä puolelta toiselle, vaikka ei tenniksen sääntöjä osattukaan. Tuomarintuolista oli vaikea päästä itse pois, ja iskän piti joka kerta tulla nostamaan meidät sieltä alas. Ollaan oltu tosi kivoja pelin häiritsijöitä. :)


Ihka ensimmäinen tennismailani ostettiin mulle torimarkkinoilta (voi kyllä), ja se oli väriltään neonvihreä/neonkeltainen. Olin silloin 5-vuotias, ja mulle toi maila oli tärkeä ostos. Olin ihan innoissani, että jokin esine on mun ikioma! Seuraavana parina kesänä kävin lapsille suunnattua tenniskoulua. Opin perusjutut: kämmen-, rysty-, isku-, ja lentolyönnin sekä syötön. Muistan kiharatukkaisen nuoren pojan, joka toimi meidän valmentajana. 7-vuotiaan silmin se poika oli suunnilleen jumala, koska se sai pelata jo kovilla palloilla. Meidän rääpäleiden piti tyytyä pehmopalloihin eli softareihin.


Alakouluikäisenä kävin treeneissä joko kerran tai kaksi viikossa. Mulla oli paljon muitakin harrastuksia, kuten partio, tanssi, kuvataidekoulu ja kaikenmaailman kerhot, joten tennikselle ei jäänyt enempää aikaa. Enkä mä olisi ehkä halunnutkaan.

Yläkouluikäisenä muut harrastukset tippuivat yksi kerrallaan pois (partiota lukuunottamatta). Aloin viihtyä hallilla enemmän, ja treenasin sen 3-4 kertaa viikossa. Usein menin jo etukäteen lämmittelemään, tekemään hyppyjä tai muuta vastaavaa. Tuossa vaiheessa kehityin pelaajana kaikkein eniten. Etenin "parempien" ryhmään ja se tuntui hienolta.




Juurikin silloin 14-kesäisenä haaveilin salaa mielessäni kisoihin osallistumisesta, ja kerran olinkin jo ilmoittautumassa kotiturnaukseen. Mulle on aina sanottu, että pärjäisin kyllä kilpatenniksessäkin, jos vain suostuisin siihen. En tiedä mikä siinä mättää, mutta en oo koskaan ollut kilpailuhenkinen tenniksen suhteen. Nautin saadessani rääkätä jalat maitohapoille ja lyödä sitä palloa niin lujaa ku habasta lähtee. Tykkään tenniksen pistelaskusysteemistä ja siitä, että vaikka olisit matsipallon päässä koko pelin häviämisestä, sulla on silti aina mahdollisuus voittaa. Kaikesta tästä huolimatta en tunne vetoa kisoihin. Musta on kiva pelata matseja kavereiden kanssa, mutten halua tehdä sitä vakavissani. Rakastan tätä harrastuksena, enkä halua että siitä häviää se pelaamisen ilo.



Vuonna 2010 kävin tennisvalmentajan peruskurssin, ja pääsin vetämään tunteja pikkuisille tennispelaajanaluille. Mikään ei oo parempaa kuin huomata, että lapsi kehittyy. Valmennustunnit oli mullekin "treeniä": kun pistät takaisin muutaman tunnin viikossa pelkkää volleytä, niin kyllä siinä paranee ne omatkin lyönnit. Ihailen jokaikinen kerta sitä lasten energiamäärää ja asennetta tennikseen. Esimerkiksi pallojen kerääminen on niitten mielestä ihan huippuhauskaa hommaa, samoin reaktioharjoitukset, joita yleisesti vanhempien tunneilla vihataan.





Jätin viikoittaisen treenaamisen viime syksynä saatuani diagnoosin. Yritin aloittaa pelaamista jälleen tammikuussa, mutta se jäi siihen muutamaan kertaan. En vaan jotenkin vielä ollut valmis siihen. Oli musertavaa huomata, että taidot olivat ruostuneet puolen vuoden aikana ja treenikamut vaan menneet eteenpäin. Talvella siis mietin, haluanko jatkaa koko lajia enää ollenkaan.

Huhtikuussa selvittyäni syövän jälkeisestä masennuksesta mä ryhdistäydyin ja ilmaannuin pitkästä aikaa treeneihin. Kaveri tuli tökkäämään mua kylkeen ja sanoi: "Pakko oli kokeilla, että ootko sä oikeesti siinä". Valmentajakin totesi tienneen minun tulevan takaisin sitten, kun aika on oikea. Siitä lähtien oon pelannu koko loppukevään sekä alkukesän aktiivisesti. Alan löytää taas sen saman vireen, mikä oli ennen syöpää. Torstainakin lopetin päiväni pelaamalla tennistä, ja seuraavana aamuna ryntäsin aamukymmeneltä takaisin kentille.



Nykyään treenaan siis 3-5 hengen ryhmässä muutaman kerran viikossa ja vapaa-ajalla kavereiden/iskän kanssa. Kesällä pääsen myös valmentamaan esim. pikkuveljeni ryhmää. Tennis on antanut mulle kamalasti kaikkea: hyvän peruskunnon, jonka avulla mun kroppa kesti syöpähoidot paremmin, onnistumisen tunteita, monia uusia kavereita ja työpaikat kassaneitinä sekä apuvalmentajana. Lisäksi kesän aikana kertynyt ns. "tennisrusketus" on ollut ihailtua kamaa aina syksyisin ;) 

Suosittelen tenniksen pelaamista kaikille. Alkuun ei tartte muuta kuin mailan, pallon ja hyvät kengät. Pelikaverikin on toki ihan plussaa, tai ainahan sitä voi reenata seinää vasten lyömällä. Tennistä ei opi kuin toistoja tekemällä, joten ei muuta ku kentälle siitä! :--) 

: Elli