sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Sanoja


Aamuaurinko, huonot vitsit, ystävät, polkkatukka, random-tuttavuudet ja pienet eleet. Tilannekomiikka, unikaverit, Pink, maailman paras äiti, kevätsade ja ballerinat. Juokseminen, denim, weekendfestival-lippu, yllättävät yhteydenotot, kaunis puhelu ja keittovihannekset mikrossa.

Ikävä kotikotiin, omaan sänkyyn, mummon luo. Pikkuveljen halittavaksi, tenniskentälle, koulun välitunneille.

Tätä sen pitääkin olla, elämän siis. Ei makeaa mahan täydeltä, mutta enemmän kuin hapanta.

:
 Elli 

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Y'all call it a moment, I call it life

Viettelen tässä vapaapäivää töistä, ja aattelin tulla kertomaan teille vähän kuulumisia. Tosiaan, kolmisen viikkoa itsenäistä elämää uudessa kaupungissa takana päin, ja oon viihtynyt tosi hyvin! Nautin siitä, että saan itse päättää menemiseni ja tulemiseni. Tottakai vastuuta on kertynyt hetkessä roppakaupalla lisää - kukaan ei osta mulle sitä wc-paperia kaappiin, jos en minä itse. Omaksi järkytykseksenikin oon ainakin tähän mennessä jopa tykännyt huushollata. Pyykkäys, tiskaus, siivoaminen, niitä tekee ihan mielellään! Saa nähä miten pitkään tää innostus kestää...





 Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että elämä sujuu niin kuin pitääkin. Välillä iskee tietysti kaipuu Joensuuhun ja äitin kainaloon, mutta se kai kuuluu asiaan. Oon saanu täällä paljon kavereita jo, eikä oo enää niin yksinäinen olo. Viime viikonloppuna oltiin tosiaan siellä partioleirillä Inkoossa, ja tuli taas naurettua muutaman vuoden eestä. Huippua, miten miut on otettu heti porukkaan mukaan ja ihmiset tarjoaa apuaan. Sain myös alustavat tulokset yo-kirjoituksista, ja ne oli menny suurinpiirtein sillä tavalla kuin toivoinkin niiden menevän. Eniten mieltä lämmittää tuo äikän laudatur, mutta pitää varautua myös siihen, että se laskee YTL:ssä eximiaksi. Pääasia kuitenkin, että saan lakin varmuudella ens kesäkuun alussa, ja se jos mikä on siisti juttu!

Mulla ei pitänyt olla nyt kiire mihinkään, mutta unohdin, että miun pitää olla tasalta Helsingissä treffaamassa ystävää. Nyt täytyy siis vauhdilla kammata naama ja juosta junaan. Ihanaa keväänjatkoa kaikille! :) 

: Elli 

torstai 4. huhtikuuta 2013

Video




Siitä tuli liian pitkä, mutta kuten videollakin sanon, tää asia on kiinnostanu monia ja toisaalta eihän videota oo pakko katsoa, jos aihe ei kosketa tai kyllästyttää muuten vaan kuunnella 20 minuuttia miun ääntä. Jäädän parissa kohtaa aika pahasti, mutta laitetaan se koko päivän kestäneen päänsäryn piikkiin. Tää koneen näyttö sammu välillä eli siksi säädän tossa jotain omiani muutaman minuutin kieppeillä.

Haluun nyt myös erikseen korostaa vielä sitä, että en oo lääkäri eikä mulla oo minkäänasteista lääketieteellistä koulutusta, joten kaikki mitä tossa videolla kerron, perustuu vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini. 

Toivottavasti tästä on apua jollekulle!

: Elli 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

FOOD

Kun oma pärstä ei miellytä, voi aina kuvata pelkästään ruokaa. Mulla on taas joku ihme ulkonäkökriisi part 84718341 menossa, joten kameralle hymyileminen ei oo ollu ykkösenä mielessä. Siksi filmirullalta löytyykin lähinnä vain parin viime viikon ateriat kuvien muodossa, ja jaan ne nyt teijän kanssa.


 Mun ruokavalio koostuu nykyään lähinnä wokeista ja salaateista. Kasvikset ja vihannekset on parasta mitä tiiän, ja oon löytäny rakkauteni pinaattiruokiin uudelleen. En oikeesti oo mikään kokkikolmonen, vaan pikemminkin multa löytyy peukalo keskeltä kämmentä keittiöhommissa. Toisaalta nautin kyllä kokkaamisesta - miusta on tärkeetä nähdä ja valmistaa ruoka itse niin pitkälti kuin mahdollista. Siks en tykkää eineksistä, koska epäilen aina niiden sisältöä.


En syö juurikaan pastaa tai perunaa, mutta en myöskään välttele niitä. Kaapista löytyy kyllä täysjyvämakaroonia, mikä on kyllä ihan hyvää. Mulla alkaa vaan sattua usein massuun syötyäni vehnätuotteita. Mistähän se johtuu? En oo aiemmin ollu näin herkkä esim. gluteenille.



Mulle on oikeestaan sydämen asia syödä suhtkoht terveellisesti. On ollu aikoja, jolloin oon mättänyt naamariin paljon epäterveellisempää ruokaa kuin nykyään. Sen myötä oonkin huomannut, että jos syön esim. roskaruokaa, se tuntuu heti kropassa että mielialassa. Turvottaa ja äkästyttää, siitä tulee ällö olo. Suosinkin siis lähinnä kevyttuotteita, marinoimatonta kanaa, niitä kasviksia ja vihanneksia, maitotuotteita ja hedelmiä. Hiilareita saan myslistä ja aamupuurosta, protskua kananmunista. Ruisleivän päälle levitän Beceliä ja wokkipannuun voin sijasta ruokaöljyä. Ikuisia lemppareitani pastan/perunan korvaamisessa ovat couscous ja kvinoa, niiiiiiiiin hyvää ja terveellistäkin! Kokeilkaa ihmeessä, jos ette oo aiemmin maistelleet.




Oon aina pitänyt itseäni vähän herkkupeppuna, mutta nyt kun mietin tarkemmin, en ees herkuttele usein ainakaan millään epäterveellisellä. Karkkia tekee mieli joskus, ja silloin sallin itselleni namuja kohtuudella. Sipsejä tms. en syö ja limpparia juon hyvin harvoin. Pullaa saa vaan mummon luona, eli valitettavan harvoin.




En mee väittämään, että ruokavalioni olisi täydellinen, mutta se toimii mulle. Jos syön näin, voin hyvin ja energiaa riittää normielämän lisäksi treenaamiseen. Syöpä avasi tässäkin suhteessa silmiäni: omilla valinnoillaan voi vaikuttaa omaan oloonsa ihan järkyttävän paljon. Osaan arvostaa terveyttä ja tavallista jaksamisen tunnetta reilusti enemmän kuin aikaisemmin, ja pyrin maksimoimaan sen voiman määrän syömällä oikeaoppisesti. Mie liputan terveiden elintapojen puolesta hamaan tulevaisuuteen saakka, koska mikään herkku, tupakka tai alkoholiannos ei maistu yhtä hyvältä kuin henkinen ja fyysinen tasapaino omassa kropassa.


Tän postauksen punanen lanka tais kadota jo hetki sitten, mutta anyway tarkotus oli noiden kuvien jakamisen lisäksi ilmoitella, että i'm back in business ja teen teille huomenna vielä yhen spesiaalipostauksen syövästä. Stay tuned! Ja hei jos teillä on heittää mulle jotain kivoja reseptejä ja ruoanlaittovinkkejä, niin otan ne hirveen mielelläni vastaan!! :)

: Elli