tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kuulumissiii

Hjelou!

Heti alkuun ISO KIITOS kaikille onnitteluista, kyllä nyt tuntuu olo tosi aikuiselta! :) Mä oikee tunnen kuinka se sivistyneisyys ja viisaus virtaa muhun täysi-ikäisyyden johdosta...not. Perjantaina tosiaan juhlistettiin mun merkkipäivää ensin sukulaisten kanssa, ja myöhemmin kavereiden kanssa. Oli jättekiva ilta, mutta lauantaiaamun automatka Joensuusta Savonlinnan kautta Puumalaan ei sit ollukaan niin kiva. Väsytti ihan sikana parin tunnin yöunien jälkeen. 

Sain lahjaksi tosi kivoja juttuja, esim. loput rahat autokoulua varten, kauneudenhoitotuotteita ja koruja. Perjantaina mun päässä vilisi ajatus siitä, että jos en olisi huomannut sitä pattia kaulallani vuosi sitten, mä en ehkä välttämättä olisi koskaan täyttänyt kahdeksaatoista. Toki kuolla voi kaikkeen muuhunkin, mutta aikamoinen tsägä mulla kuitenki on käyny ku oon hengissä selvinny tähän päivään asti. Mikään ei oikeesti oo itsestäänselvyys, ei ees synttärit.







Mä tein juhliin ihan itse tosi hyvää focacciaa!








Lauantaina tosiaan startattiin siis auto kohti Puumalaa, missä on parhaillaan meneillään Suunta'12 -leiri. Vaikka oltiin tuolla vaan pari päivää, niin muistin taas kui paljon tykkään partiosta. Luonnonläheisyys ja huiput tyypit, voinko mä enempää vaatia. En oikeestaan voi.







Eilen täällä (ja varmaa kaikkialla muuallaki) oli ihan sikakuuma, mutta päätin silti mennä treeneihin. Pakko tällee vaatimattomasti todeta, etten oo koskaan aiemmi ollu nii läkähdyksissäni ku eilen. Tummansiniset tenniskentät, täysin pilvetön taivas ja +32 astetta. Kahden juoksuaskeleen ottaminen tuotti jo tuskaa. No ei siinä mitään, menin sit suoraan treeneistä uimaan ja ruskettumaan. 




Tänään kiertelin kauppoja ja pian lähdetään illaksi Enoon. Törmäillään taas! :)

♥: Elli

perjantai 27. heinäkuuta 2012

!!!!!!!!!!!!

Happy birthday for me!! :) 


Sweet 18, tästä se alamäki alkaa.

♥: Elli

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

HENGISSÄ joo

Kiirettä pukkaa. Viimeks taisin postailla reippaasti viime viikon puolella? Viikonloppu meni kavereiden kanssa päiviä paistatellessa, ja maanantaiaamuna hyppäsin ekaan Joensuu-Helsinki -junaan (alle kolmen tunnin unien jälkeen klo 04:00 herääminen tuntu höpöltä). Siellä mua oli vastassa Antti, jonka kanssa hengailtiin pari päivää keskustan vilskeessä.

Maanantaina kierreltiin kauppoja, ja jossain vaiheessa parkkeerasin Antin hienotunteisesti peli-/elektroniikkakauppaan ja lähdin kahville uuden, ihanan blogituttavani kanssa. Tiiättekö ku joittenki ihmisten kanssa vaan synkkaa heti alusta alkaen? Me juteltiin monta tuntia ja silti tuntu että aika meni kamalan nopeesti. Toivottavasti tavataan uudelleenkin, oli superkiva nähä!

Illalla syötiin maailman parhaita tortilloja ja nukahdettiin ennen yhtätoista. Tiistaina otettiin illansuussa jälleen juna alle ja puksuteltiin Karjaalle, josta meidät koukattiin Antin mökille sinne Fagervikiin, missä olin juhannuksenkin. Tänään tulin sit takaisin kotiin tyytyväisenä onnistuneeseen reissuun. Oisin viihtyny tien päällä pidempäänkin, mutta mun synttärit (!!omg) on ylihuomenna ja mua tarvitaan täällä.

Alla jotain random-kuvia puhelimesta, en oo jaksanu kantaa kameraa mukana. 








Tältä mun tukka näyttää aamuisin, vaikka en ois ees pessy sitä edellisenä iltana. Vieläkö ootte sitä mieltä, että tää mun lyhyt tukka on ihana?! =)


Pehko on kuitenki kasvanu sen verran, että saan tohon sivuun tehtyä ranskanletin!! JEEEE. Kaverit toteaa aina et mun tukka on kasvanu, mut ite en huomaa sitä niin selkeesti. Sais kasvaa vielä nopeemmin.













Huomenna on vauhtipäivä, on paljon siivoiltavaa ja järjesteltävää. Perjantaina juhlitaan, ja lauantaina otan suunnan kohti Suunta'12 -leiriä Puumalan Pistohiekalle. Oon alustavasti siellä nyt vaan viikonlopun, ellen sit innostu ja jää sinne useammaksi päiväksi. Suunta'12 on siis Järvi-Suomen Partiolaiset ry:n järjestämä iso piirileiri.

Aika näyttää, millon ehdin seuraavan kerran päivittelemään kunnolla. Anyway, nauttikaa nyt sillä aikaa näistä helteistä mitä on lupailtu, mä ainakin aion! Ja muutenki tosi kivaa heinäkuun loppua teille kaikille :-)

♥: Elli

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Underneath your clothes, there's an endless story + KOLUMNI













Mulle kuuluu hyvää. Ollaan vietelty äitin kanssa laatuaikaa kahdestaan melkein viikko, kun muut on olleet mökillä. Oon käyny siellä saunomassa, lukenu pitkästä aikaa romaania, lenkkeilly ja tennistelly, kertaillu terveystietoo, käyny elokuvissa ja suunnitellu ens viikon Helsinki-trippiä. On ollu ihan outoo herätä aamulla hiljaisuuden vallitessa? Ei meillä ikinä oo normaalisti näin hiljasta. Tänään tein superhyvää feta-kasvisgratiinia, kuuntelin samaan aikaan NRJ:tä täysillä ja lauloin mukana. Mulla ei ole nuottikorvaa, mutta ei se haittaa.

Huomenna meillä on pikkusysterin kanssa sisko-päivä, aiotaan mennä keskustaan kiertelemään kauppoja. Vannottakaa mua, etten ota lompakkoa mukaan. Se on säästökuurilla. Ja hei mä täytän tasan viikon päästä 18, tosi jännää. Kysyin yks päivä veljeltä, et leviskö mun ripsarit pahasti (oltiin uimassa) ja se totes tyynesti: "ei, mutta näytät ryppyseltä." Kiitti kamu, tää helpotti mun oloa kummasti.


Kauniita unia!

♥: Elli

PS. lukijoiden pyynnöstä alla on nyt se kolumnini, joka julkaistiin sanomalehti Karjalaisessa helmikuussa muutamaa päivää ennen vanhoja. Pääjuttua en kehtaa laittaa tänne, koska en oo sitä itte kirjoittanut. 


Radioaktiivinen jätekö?
"Olen kirjoittanut viime syksystä saakka blogia, jossa kerron taistelustani Hodgkinin lymfoomaa eli imusolmukesyöpää vastaan. Selailin tätä kolumnia varten blogini kokonaan läpi, jotta saisin idean, mistä teille kirjoittaisin. Tajusin, että takanani on rankka, mutta samalla hauska puolivuotinen ajanjakso kaikkine hulvattomine hetkineen. 
Alussa kirjoitin jatkuvasti sairauteni nimen väärin blogiini, kunnes joku huomautti ystävällisesti asiasta. Selitin innoissani tulevista ABVD-hoidoista, mutta kirjaimet suloisesti sekaisin ”AVDB”. Ensimmäisten sytostaattien jälkeen vaadin luvan päästä kouluun ja kirmasin suoraan sairaalasta ruotsin tunnille, mikä nauratti lääkäreitäni. 
Yritin totutella nudismiin eri tutkimuksissa: paita pois ja koneeseen. Saatuani elimistööni varjoainetta ihmettelin, miksen hehku ulospäin. Sädehoidon takia poisleikatut neljä viisaudenhammasta saivat poskeni turpoamaan ilmapallon kokoisiksi, ja viikon ajaksi hautasin naamani syvälle kaulahuiviin kuin pankkiryöstäjä konsanaan. Kaikki nämä ja monet muut kommellukset tekivät sairausajastani kaikesta ikävyydestään huolimatta hymyn kera muisteltavan. 
Olen ilmeisesti hyvin rakas lapsi, sillä olen saanut syövän myötä monta uutta lempinimeä. Undulaatilta näytin, kun tukka alkoi tippua jättäen päälaelle vain muutaman hassun tupsun. Kerran sain erään tutkimuksen takia radioaktiivista ainetta suoniini sekä kiellon olla raskaana olevien naisten lähellä vuorokauteen. Tämän tutkimuksen seurauksena kuulin olevani radioaktiivinen jäte. Pitkä, vaalea peruukkini vastaa kuulemma älykkyysosamäärääni, joten koulussa tottelen nykyään nimeä barbie. Aiemmin mainitun hammasoperaation takia kuljin pitkän ajan kuin otsaani olisi liimattu lappu, jossa lukee pussirotta. Mairittelevista hellittelynimistäni kiitos kuuluu vanhemmilleni sekä kavereilleni. Kiero huumorintaju yhdistää meitä. 
Peruukin käyttöönotto mietitytti. Entä jos tuulen tuiverrus nappaakin varapääni mukaansa? Entäpä jos yhtäkkiä huomaan peruukin olevan väärinpäin päässä, takaraivo otsalla? Onneksi kaikilta kömmähdyksiltä on tähän mennessä vältytty, vaikka ystävät aina hymähtelevätkin tavalleni nykiä peruukkia alaspäin. On ihan okei, että takaraivoa rapsuttaessa koko päänahka liikkuu, haha. Peruukki on muuten nimetty Brookeksi Kauniissa ja rohkeissa esiintyvän näköiskaimansa kunniaksi.
Muistan, kuinka syyskuussa puolen vuoden hoidot kuulostivat hirvittävän pitkältä ajalta. Silloin olin juuri saanut diagnoosin. Nyt olen taisteluni loppusuoralla ja ihmettelen, mihin kuukaudet livahtivat. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä rivakammin päivät rullaavat eteenpäin. 171 päivää diagnoosin jälkeen olen monta kokemusta rikkaampi ja monta hiusta köyhempi, mutta en anna sen lannistaa. Nyt on aika vetää suupielet hymyyn, suunnata katse valoisaan tulevaisuuteen ja antaa elämän viedä uusiin kokemuksiin. Aurinkoista kevään odotusta kaikille, ja vanhoille iloa vanhojenpäivään!"

Semmonen, mitäs tykkäsitte? Kommentoida saa.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Mina målsättningar

Mun mielestä ihmisellä on hyvä olla tavoitteita. Ainakin mulla niitä on monia, mä kun oon vähän sellanen haaveilija. Tänään päätin kirjoittaa ne paperille ylös, ja yllätyin kuinka paljon niitä tällä hetkellä onkaan. A4-kokoinen arkki tuli lähes täyteen. Tässä teille maistiaisia listalta hyvillä biiseillä höystettynä, kannattaa kuunnella!

Paina päähän kiva mustavalkoinen lippis ensi kesäkuun alussa


Ota äkkilähtö lämpimään tai risteile yksin Ruotsiin


Pelaa sikana tennistä ja nauti siitä


Kasvata nysäkynnet jälleen pitkiksi


Opettele tykkäämään juoksemisesta (...ikuisuusprojekti)


Juo enemmän maitoa


Tee mahtavia kirpparilöytöjä ja vältä vaatekauppoja


Lähetä kirje unohtuneelle lapsuudenkaverille toiseen kaupunkiin


Pudota ne viimeisetkin syöpäkilot pois vyötäröltä 


Tee korvisten inventaario ja ilahduta ystävää ylimääräisillä koruilla 


Opettele viheltämään 


Hikoile kuntosalilla juuri niin harvoin kuin huvittaa 


Saavuta unelmien opiskelupaikka ja vaihda maisemaa 


...sitä ennen selvitä, mikä on sun unelmien opiskelupaikka


Väläytä tuntemattomalle vastaantulijalle paras hymysi


Poimi voikukkia ja tee niistä seppele


Näe maailmaa ja hengitä jylhän vuoriston ilmaa


Ihastu ihmisiin 


Löydä jokaisesta asiasta jotain hyvää.



Millaisia tavoitteita teillä on? Suuria vai pieniä, realistisia vai epärealistisia? Juuri nyt ajankohtaisia vai tulevaisuuden merkkipaaluja? 

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan, me voidaan tehdä ihan mitä halutaan

Ilosaarirock on nyt tältä vuodelta ohitse, ja kivaa oli jee! Tämänkertainen rokki sisälti mm. hirveesti lössii,  energiantäyteisiä lavaesiintymisiä, äänen käheäksi huutamista, ylihinnoitellun kanakorin tuhoamista kera ystävän, suupielet korvissa jammailua ja virkistäviä sadekuuroja välissä. Viihdyin eniten Rento-lavan juurella, koska siellä oli vaa nii letkee meininki koko ajan.

Lauantaina käytiin katsomassa Paleface, PMMP (
), Kuningassoundi (), Elokuu ja The Hives. Sunnuntaina tsiigailtiin Herra Ylppö & Ihmiset, GG Caravan ja Chisu, jonka keikan aikana sain jonku lievän paniikkikohtauksen ja puikkelehdin vaivalloisesti pois yleisöstä. Onko kenellekään muulle käynyt koskaan noin? En oo aiemmin kärsiny ahtaanpaikankammosta, oli ihan uus juttu mulle :(











Oli huippua nähä pitkästä aikaa Lindaa, tyttö nimittäin asustelee kesän Turussa eikä olla nähty ollenkaan melkein kahteen kuukauteen! Lievästi sanottuna oli ikävä, oot ihana. 



Kuvamateriaali viikonlopulta on aika köyhää, koska vähän niinku unohdin kameran olemassaolon. Keskityin enemmän ihmisiin ja fiilikseen.

Oon vähän tuuliajoilla tän blogin suhteen. Kyse ei oo sitä, ettenkö haluaisi jatkaa kirjoittamista, vaan siitä että haluan päästä irti syöpä-leimasta. Mua hieman harmittaa se, että rokin aikana kuulin useaan otteeseen puhuttavan itsestäni "syöpätyttönä". Mulle täysin vieraat ja tuntemattomat ihmiset näkevät mussa edelleen vain sen syövän, jota ei enää edes ole.

Tiedän, että kirjoitan julkista blogia ja tällä on paljon seuraajia. Tiedän myös sen, että annoin vapaaehtoisesti haastattelun sanomalehti Karjalaiseen. Tiedän, etten salaillut tautiani lainkaan, koska koin helpommaksi puhua siitä avoimesti. Enkä mä kadu noita päätöksiä hetkeäkään. Oon saanu tästä blogista hirveesti voimaa itselleni ja oon todella kiitollinen jokaikisestä kommentista ja lukijastani.

Asia vaan on niin, että mä en ole enää sairas. Oon terve kuin pukki. Eikä musta edes ei näe ulospäin, että oon sairastanut syövän: tukkaa löytyy, ripset ja kulmakarvat ovat kohdallaan. Mutta vasta eilen mun tajuntaan iski todellisuus, että randomit saattaa tunnistaa mut kaupungilla, ajatellen pelkästään syöpää.

Mun tekisi mieli huutaa, että minussa on muutakin kuin edesmennyt syöpä. Se oli vaan yks osa mun elämästä, ja lyhyt sellainen. Oletetaan, että elän 80-vuotiaaksi. Siitä ajasta mä sairastin puoli vuotta syöpää. En osaa vitosen matikalla laskea tosta mitään prosenttilukua tai muuta vastaavaa, mutta luultavasti jokainen tajuaa, että todella pienestä murto-osasta on kyse.

Mä itse olen päässyt yli syövästä. Se ei enää ole ajatuksista se päällimmäisin, se ei hankaloita mun elämää mitenkään. Jatkan täyttä höyryä eteenpäin, mutta mua inhottaa ajatus siitä, että otsassani tuntuu edelleen lukevan kissankokoisilla kirjaimilla "syöpä". Mä haluan pyyhkiä ne kirjaimet pois.

Toisaalta on taas tosi ristiriitaista minulta, että tavallaan annan mielelläni kasvot syövälle. Voin olla esimerkki siitä, että syövästä on mahdollisuus selvitä, ei se mua haittaa. Mutta en halua, että mun oletetaan olevan pelkkä "syöpätyttö", koska en sitä enää ole. Oon ihan Elina vaan, toiset kutsuu myös Elliksi. Normaali aikuistuva nuori, tuleva abiturientti, monen ihmisen ystävä ja perheenjäsen. Syöpä oli ja meni, eikö se voitais jo jättää sinne hamaan menneisyyteen.

Siksi en tiedäkään, mitä teen tän blogin kanssa. Tykkään ihan mielettömästi hölötellä ja purkaa ajatuksia kanssanne (varsinkin, kun saan upeilta ihmisiltä ihania kommentteja). Oon tutustunut blogini kautta moniin hienoihin tyyppeihin, kehittynyt kirjoittajana, itkenyt ja nauranut ennen "julkaise"-napin painamista. Mutta haluaisin uuden alun ihmisenä, joka sairasti syövän, mutta mitä ei heti ensimmäisenä minusta muistettaisi. Haluaisin, että minussa korostuisivat muut asiat eikä niinkään ex-syöpäkimpaleeni.

Sairausaikana varmasti moni kanssasisareni sai teksteistäni voimaa omaan jaksamiseensa, mutta entäs nyt? Mulla ei oikeastaan ole enää kerrottavaa kuin kontrolleista, jotka ovat kolmen kuukauden välein. Voin lisätä kuvia hiusten kasvatuksesta, mutta muuta syöpään liittyvää postattavaa mulla ei oo. Saako ihmiset tästä blogista enää mitään irti? Saanko mä tästä enää mitään irti. Oon todellakin kahden vaiheilla, jatkanko vai lopetanko.

Kertokaa mulle, mitä te itse tekisitte tässä tilanteessa. Arvostaisin sitä todella.

♥: Elli 

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ilo, saari ja rock!







Mulla on keltainen ranneke, jemmassa sadetakki ja hyvä fiilis. Onnellistun ulos koloistaan ryömineistä joensuulaisista, kaupan kassan iloisista naamoista ja henkiin heränneestä kaupungista. Tykkään uusista tuttavuuksista, hulvattomista naurukohtauksista, hyvästä tai vähemmän hyvästä musiikista ja alemyynneistä bongatuista vaaleanpunaisista tennareista. Huomenna meitä festaroiduttaa PMMP ja monta muuta, mutta nyt mä lähden nukkumaan. Muistakaa ystävät tanssia villisti, sillä Ilosaarirock on vaan kerran vuodessa.

♥: Elli

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

('cause i'm going to live my life)



if you wanna live your life, live it all the way and don't you waste it 


every feelin' every beat can be so very sweet you gotta taste it 


you gotta do it, you gotta do it your way 


you gotta prove it, you gotta mean what you say



life's a party, make it hot


dance don't ever stop, whatever rhythm 


every minute, every day



take them all the way you gotta live 'em





Hyvää yötä ja kaunista huomista kaikille.

♥: Elli