maanantai 29. lokakuuta 2012

I had to be found to see I'm lost


Täykkäreitten kutostuottari, en kyllästy näihin ikinä vaikka muistan suurinpiirtein repliikit ulkoa.


Huikee postikortti Saksasta!



Partiotoiminnan esittelypiste maahanmuuttajille suunnatuilla messuilla. Ylempi kuva viime vuodelta, oon tuo blondi tuossa keskellä. Pitkät hiukset oli kyllä kivat.

 

Kierreltiin lauantaina käsityömessuilla ja bongasin sieltä uuden sisustuskyltin huoneeni ikkunalaudalle. Jag gillar!


Kiva ale-rekistä löydetty kauluspaita. Miesten puolelta tosin, mutta eiks sukupuolineutraaliuus oo in tänä päivänä? Kaulassa partiohuivi, piti olla edustavana siellä messuilla.


Kuntosalitreeni x 2 + tennis = hyvä feelis. Mietin perjantai-iltana salilla rehkiessäni, että kyllä mä mieluummin siellä olen kuin baarissa. Nössöä tai ei, mutta ainakin mulla oli hyvä olo lauantaiaamuna :--)


Ihanan serkkutyttösen kanssa wokeilla Hyveessä & Paheessa. Jos joku joensuulainen ei ole käynyt tuolla, niin nyt kipikapi testaamaan! Edullista ja laittoman hyvää.


Aiemmin en syöny aamupalaa ollenkaan, mutta nykyään en pärjäisi ilman. Puhti loppuu jo aamuyhdeksältä, jos masuntäytteenä ei oo kuitupitoista ruokaa.

Siinä mun kulunut viikkoni muutamalla kuvalla selitettynä. Noiden lisäksi oon myös päässyt autokoulun kirjalliset läpi (vihdoinkin sain aikaiseksi tuon, johan mulla yli kuukausi sitten loppui teoriatunnit...), käynyt ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämässä, potenut toiseenkin silmään levinnyttä silmätulehdusta, tehnyt järkyttävät määrät rästiin jääneitä kouluhommia ja käynyt tyhjentämässä mummon jääkaapin.

Nyt lähen käymään happihyppelyllä ja sitten takaisin ruotsinkirjojen ääreen. Tulikin siitä mieleeni, että meen ensi to-pe eräälle yläkoululle tekemään OPO4-kurssin työharjoitteluni. Työnkuvana on ruotsin opettaminen (siltä osin mitä sitä osaan). Saan halutessani pitää tunteja myös itsenäisesti, ja minuu vähän jännittää! Uskon, että tuosta tulee kyllä monipuoliset pari päivää, ja on muutenkin kiva päästä puhumaan ruotsia, josta tykkään kielenä tosi paljon. Tästäkin harjoittelumahdollisuudesta saan kiittää blogini lukijaa, enpä ois uskonut tämän kautta tulevan tämmöisiä tarjouksia vastaan :)

♥: Elli

torstai 25. lokakuuta 2012

Mitä järkkeeeee

Pitkästä aikaa mulla on oikeesti huono fiilis tosta syövästä. Oon jo hyväksynyt ajat sitten (onneksi nyt edesmenneen) sairauteni eikä näitä down-oloja ookaan tullu moneen kuukauteen. Nyt mä kuitenkin vaan selailen vanhoja valokuvia ajalta ennen kaljuuntumista, ajalta kun kaikki oli vielä hyvin. Tai oikeastaan vain luulin kaiken olevan silloin hyvin - enhän mä tiennyt että sisälläni temmeltää monta kasvainta. Vanhat valokuvat on tosi petollisia: mulle tulee järjetön ikävä pitkää tukkaa, niitä ihmisiä ja hetkiä ja sitä huolettomuuden tunnetta. Mulle tulee ikävä sitä entistä Elinaa.

Usein ihminen sairastuessaan kysyy "miksi minä". Mä olen ajatellut tähän asti, että "no, miksi en minä". Ok, paska tsägä, mutta ihan yhtä epäreiluu ois ollu et joku laitapuolen kulkija tai murhaaja ois saanu tän taudin mun sijasta. Silti sitä vaan miettii välillä, että oliko tolla sairastumisella joku syvempi tarkoitus. Pitikö mun oppia jotain tärkeää elämästä, tai sairastuinko mä sen takia että voisin tehdä elämäntyöni syöpäpotilaita auttaen? Joskus mä pohdin myös, söinkö pienenä liian paljon elintarvikevärejä/säilöntäaineita sisältävää ruokaa tai olenko käyttänyt liikaa kännykkää. Nyt kun uutisoidaan siitä, että niiden säteilyllä on edistävä vaikutus kasvainten muodostumisessa. Tiedän kuitenkin, etten saa koskaan selville syövän syytä eikä mun pitäisi rasittaa sillä päätäni. Siksi tämänkin postauksen kirjoittaminen tuntuu jollain tapaa tyhmältä - miksi tuhlata aikaa ja energiaa sellaiseen, mikä ei hyödytä mitään?

On olemassa eräs nainen, tuttavani, joka on sairastanut myös syövän. Hänellä oli tosin eri syöpä kuin minulla, mutta kohtalontovereitahan kaikki tässä ollaan, samassa veneessä niin sanotusti. Tämä nainen tuli moikkaamaan minua vuosi sitten saatuani diagnoosin, ja teki vaikutuksen uskomattoman positiivisella olemuksellaan. Muistan katselleeni häntä kahvipöydän toiselta puolelta ja ajatelleeni: "haluan olla yhtä vahva kuin hän". Siitä hetkestä lähtien tämä tuttavani on ollut minulle kuin idoli, esikuva siitä kuinka syövästä voi selvitä vaikka se sattuukin. Minusta olikin hassua, kun muut kehuivat minua lujaksi ja henkisesti vahvaksi persoonaksi. Mä kun vain matkin tätä mun tuttavaani, hymyilin ja jatkoin elämää vaikka välillä olisi tehnyt mieli käpertyä sänkyyn ja nukkua sytostaattihoitojen loppumiseen saakka. Matkia osaa pikkulapsikin, kyllä siihen pystyisi kuka tahansa muukin kuin minä.

Kokemukset kasvattaa, sanotaan. Kai mä olen vahva. En kyllä tunne itseäni sellaiseksi. Mistä ees tietää olevansa vahva? Ja miks sitä ylipäätänsä pitää olla, tarkoittaako se että on parempi ihminen tai jotain. Yhteen asiaan mä kuitenkin uskon, vaikka tapahtus mitä. Mun mielestä kaikella on nimittäin merkityksensä, vaikka sitä ei heti hoksaisikaan. Voi varmasti mennä pitkä aika, ennen kuin jonkin tapahtuneen ymmärtää. Ehkä mäkin vielä joskus tajuan, miksi juuri minun piti sairastaa syöpä. Siihen voi mennä tunti, päivä, kuukausi tai vuosi. Siihen voi mennä vaikka puoli vuosituhatta. Mutta oon varma, että vielä jonain hetkenä mä sen sisäistän.

Tästä nyt tuli tämmönen tylsä ja kuvaton postaus, sori. Mun ei pitäny päivittää tänään, mutta yhtäkkiä olikin vaan pakko kirjoittaa. Hyvää yötä kaikille!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

On paper we are a disaster

Hengissä ollaan, joko enemmän tai vähemmän täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Kävin latailemassa akkuja mummin luona maalla muutaman päivän ajan tarkotuksenani kerätä energiaa jatkuvaa arkea varten. Kävi kuitenkin vähän hassusti, sillä eilen mulle nousi (taas) kuume ja tänä aamuna heräsin vasen silmä muurautuneena umpeen. Silmätulehdus, how great. Äsken jonotin 4,5h terveyskeskuspäivystyksessä saadakseni reseptin antibiootteja varten, joita saankin nyt tiputella 6 krt päivässä silmään. Tylsintä tässä on se, että en saa käyttää piilareita vaan joudun turvautumaan laseihin. Toisekseen silmään sattuu ja kutittaa koko ajan ja se on kirkuvan punainen ja rähmii. Näytän vähän monsterille :--)


Shoppailin apteekissa.

Eilen ennen kuumeen nousua kävin lenkillä upeassa syyssäässä. Maalla ollessani muistan aina, kuinka paljon luontoa arvostankaan. Metsän läheisyydessä tunnen oikeasti eläväni. Tämänhetkisen elämäni hektisyydestä kertonee myös se, että vasta paikalleni pysähdyttyäni huomasin, että mulla tinnittää korvissa. Ei sitä täällä kaupungin huiskeessa huomaa, kun koko ajan on hälinää ympärillä. Mummilan portailla istuessani pystyin nimittäin toteamaan Samuli Putron sanoin "on niin hiljaista, että kuiskauskin on huuto".






Siis kattokaa nyt, miten kaunista! Aurinko paisto kirkkaalta taivaalta, alla kuohui koski ja mä olin kerrankin yksin vain omien ajatusteni kanssa. Olin niiiiin tän tarpeessa.





Mutta nyt asiasta kolmanteen, neljänteen tai ehkäpä viidenteen: hiusjuttuja taas! Ette pääse näistä ikinä eroon :--) Mun pitäisi nimittäin kohta varata jälleen aika kampaajalle, koska pehkon latvat on tosi heikossa hapessa ja niille on tehtävä jotakin (vaikka kaikista vähiten haluisin lyhennyttää tukkaa nyt, kun oon just saanu sen takasin). Oon miettiny tässä, että sopiiko mulle tavallinen suora otsis vai leikkautanko vinon? Nyt se on tollainen paksu ja tuuhea, vähän yli kulmakarvojen.





Tuon hiustenpidennyshärpäkkeen kanssa tasanen otsis näyttää ainakin mun mielestä ihan kivalle. What do you say, ollako vai eikö olla? :)

Huomenna mä saatan jäädä kotiin lepäämään ja parantelemaan tätä silmääni, mutta käyn kyllä päivällä ajamassa liukasajot radalla. Mulla on jäljellä enää 5 ajotuntia, ja sit voin mennä suorittamaan inssin, whataa?! Ei mut mä olen hyvä kuski. Yhestikin ajotunnilla syntyi kolari VASTA sen jälkeen kun mä olin ohittanut risteyksen. :--)

Gonatt!

♥: Elli

torstai 18. lokakuuta 2012

Uusi lempparihoodie


Kotiuduin tänään sieltä leiriltä, ja ilokseni huomasin että posti on kuljettanut mulle kotiin aika kivan vaatekappaleen! Tein nimittäin tossa viikko takaperin Spreadshirtille tilauksen, koska tykästyin tuohon "Keep calm and play tennis" -logoon ihan kybällä. Hupparin hinnaksi tuli vajaa 40e (sis. postikulut), mikä ei ole mun mielestä paha ollenkaan. Toi on paksua ja lämmintä kangasta, täydellisen kokoinen ja juuri niin tyköistuva kuin sen halusinkin olevan. Epäröin nimittäin vähän, tuleeko sieltä joku telttamallinen rutjake, mutta onneksi näin ei käynyt :--)

Mitä tykkäätte? Tuolla Spreadshirtillä saa itse suunnitella tilaamansa vaatteen ja toimitus sujui ainakin mun kohdallani ongelmitta. Oon lopputulokseen tosi tyytyväinen ja tuskin tää jää mun viimeiseksi tilaukseksi kyseiseltä firmalta.Voin suositella Spreadshirtiä varsinkin näin joulunalusaikana: oiva lahjaidea on teetättää t-paita tms. haluamallaan logolla/tekstillä, jolloin lahjasta tulee persoonallinen.

♥: Elli

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Huikeeta




Päivät menee ihan tajutonta tahtia eteenpäin! Casinoiltakin oli ja meni, samoiten syysloman eka viikonloppu. Oon nähnyt kavereita, treenannut ja huomenna lähden taas yhelle leirille töihin. Tällä kertaa en mee kokkaamaan, vaan ohjaamaan pieniä lapsosia :--) Mua on purassu taas hirvee tenniskärpänen, ja jos saisin päättää niin en tekis mitään muuta ku pelais! Mieletön fiilis. Treenaan tällä hetkellä 4 kertaa viikossa ja musta on aina yhtä kiva lähtee hallille ja jaksan vetää koko harkat ihan täysillä. Jee, tästä tää loppumaton kesäkuntoprojekti etenee ;)

Mutta hei mitä teille kuuluu? Onko teilläkin syysloma? :--) Mä en ainakaan hirveesti oota tota räntäkeliä, mitä loppuviikolle on lupailtu, mutta kuten aika moni muukin asia elämässä niin siihenkin suhtautuminen on asennekysymys. Ja hei kesään ei oo enää ku 8 kuukautta.

♥: Elli

Joku muuten pyysi kuvan miusta lasit päässä, ja saamanne pitää! Kuva on viime syksyltä, juuri diagnoosin jälkeen otettu.


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Sitä mä vaan, että...


...ymmärrättekö nyt, miksi marmatan teille joskus näistä luonnonkiharoista?

Mä kohtaan ylläolevan KATASTROOFIN joka ikinen aamu. Osaako joku selittää mulle ihan biologisella tasolla, miten ne sytostaatit vaikuttaa tohon hiusten kiharuuteen? Siis kyllä mä tiedän, että ne pistää kaikki hormonit ym. ihan sikinsokin, mutta en ois ihan uskonut tällasta permanenttia saavani. Arvostan luonnonkiharuutta varmasti sitten, kun hiukset on pidemmät, mutta tässä lyhyehkön tukan vaiheessa noitten kanssa tappeleminen käy vaan oikeestaan työstä :--)

Mulla on hyllyt täynnä hiustenmuotoilumömmöjä, jotka lupaa paljon muttei tee mitään.
Haluisin kovasti pitää hiuksia auki, mutta musta tuntuu että mun ulkonäössä on silloin pieni mummo-vivahde, joten jätän välistä. Luultavasti mä siis jatkossakin turvaudun toimivaksi todettuun luottocombooni: 20 pinniä ja ponnari.

Ei muuta. Öitä.

♥: Elli

maanantai 8. lokakuuta 2012

Sen nimi oli Kaaos'12








Partioleiri oli superkiva! Olin tosiaan keittiötätinä koko tapahtuman ajan, ja nyt jomottaa käsiä siihen malliin että kaikesta päätellen tuli muutaman kerran suurtalouskeittiön kattiloita nosteltua... :) Leiriläisiä oli mukana huikeet 101 kappaletta, joten sitä ruokaa sai kyllä tehä jokaiselle aterialle aikamoisen satsin. Esim. kaurahiutaleita ostettiin kevyet 4kg kahta aamua varten :--) No mutta ainakaan tähän mennessä ei oo raportoitu yhdestäkään ruokamyrkytyksestä, joten oon ehkä onnistunut tehtävässäni!

 Sain uudet piilarit!! Nää päässä voi nukkua kuukauden putkeen, jeee. Elämä on taas astetta helpompaa.

 Intona uuteen jaksoon... Enää 2 jaksoo kouluu jäljellä, mitä ihmettä?! Somebody tell me, mitä teen lukion jälkeen. Mulla ei nimittäin ole hajuakaan.




Muuten mun elämään ei kuulu oikeen kummosia. Tänään sain ystävän takaisin Saksasta (willkommen züruck! hitto mun saksan taidot on muuten ruosteessa...), äsken käytiin Jossun kanssa salilla ja iltapalaksi popsin siskon tekemää marjakiisseliä, nam. Huomenna aamulla suunnataan taasen salille + tenniskentälle, ja loppupäivän noudatankin minuuttiaikataulua. Luvassa on koulun lisäksi ajotunti, kokous, toiset treenit ja meidän lukion hallituksen järjestämä Casino-ilta! Kaikki norssilaiset ja iskiläiset muistakaahan ostaa lippu tuonne sekä itsellenne että avecille, me myydään niitä vielä huomenna välkällä ja ovelta saa ostettua myös :--)

Nyt meen tekee pesut pisut ja pusut, ja sitten nukkumaan!

♥: Elli

torstai 4. lokakuuta 2012

Mä meen minne jalat vie






Hiljaisia aamuja, tuntikausien puheluita, vanhan ihanan biisin uudelleen löytäminen (hox hox ylläoleva kipale, kuuntele), armoa-ei-tunneta -treenejä, pikkuveljen älykkäitä kysymyksiä ("hei eppu, onks sulla muute koskaan haljennu pää?" puhuttiin siis pyöräilykypärän käytöstä), äänioikeudesta iloitsemista ja lukion hallituksen valokuvalle höröttämistä. Monia hyviä hetkiä, paljon mietittäviä asioita.

Mä lähden viikonlopuksi partioleirille. Oon oottanu tota leiriä ku kuuta nousevaa, en ees tiiä oikeen miks. Ehkä syy on ne iltanuotiot, rakkaat ihmiset, tasokkaat ja vähemmän tasokkaat jutut, hypotermiakuolemat kaminateltassa sekä luonnon äänet ja tuoksut. Tai ehkä se on ylipäätään se tunne, että valtaosa mun elämän huippuhetkistä liittyy partioon ja tänä viikonloppuna mä saan loistomuistoja varmasti roppakaupalla lisää. Siispä Eno big city, här kommer jag igen!

Tää muuten kiittää noista kivoista kommenteista ja mielipiteistä edelliseen postaukseen. Tykkään teistä iha vimmatusti.

Rentouttavaa viikonloppua pupusille :)

♥: Elli

tiistai 2. lokakuuta 2012

Hiuslisäke, sämpylöitä, avunpyyntö





Oon tässä vietelly semmosta ihan siedettävää 4 päivän viikonloppua, koska koeviikko on meneillään ja mulla on vain 2 koetta. Eilen kyllästyin kuitenkin lusmuiluun, joten päätin olla ahkera ja leivoin sämpylöitä, jotka onnistu hyvin!! Vielä musta passeli vaimo saadaan. Kävin myös vanhan kaverin kanssa kahvilla pitkästä aikaa ja oli ihana huomata, ettei meidän jutut oo muuttunu tässä vuosien saatossa yhtään miksikään :-)


Nukuin viime yönä tosi huonosti, katoin kelloo puol viiden aikaan ja olin vielä pirteä ku peipponen? Ei mua nyttenkään väsytä, vaikka unta kertyi tosiaan vaan se pari tuntia. Ihme energiayliannostus. Aamulla kävin tekemässä filosofian kokeen, joka oli yllättävän iisi. Sieltä ryntäsin suoraan keskustaan ja Glitteriin, nimittäin mä sain päähäni eilen että tämän mä haluan...


... nimittäin ponnarihiuslisäkkeen! Mun oma tukka alkaa olla jo sen verta pitkä, että sen saa näppärästi vedettyä pienelle tupsulle, jonka ympärille voi kiinnittää ton hiuslisäkkeen. Toi kuva on vähä huono, mutta mulla on nyt semi kiire ni yritän ehtiä ottaa illalla paremman kuvan! Anysay, tää on tosi kiva ja mä tunnen itteni taas 100x tyttömäisemmäksi kuin lyhyillä hiuksilla :-) Tuskin mä jaksan tätä joka päivä väkertää paikalleen, mutta sillon ku on aikaa ja haluaa vaihtelua niin miksi ei. Mitä sanotte, hot or not?


Ja nyt toi otsikon viimeinen osio eli avunpyyntö! Tai siis oon taas vähän tuuliajoilla tän blogin suhteen. Mä en halua lopettaa bloggailua, mutta mulla on tunne, että oon kasvanu tästä blogista tavallaan ulos. Syöpä on mulle jo niin vahvasti taakse jäänyttä elämää, että haluaisin mennä eteenpäin. Toisaalta syöpä on edelleen yhä iso osa minua ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Siksi tuntuisi oudolta hylätä tää blogi, joka on kulkenut kanssani pitkän kivisen tien sairastumisesta kohti terveyttä ja auttanut mua pääsemään takaisin normaalin elämän makuun syövän jälkeen.

Mulla on nyt kolme vaihtoehtoa. Vaihtoehto 1: Jatkan blogin pitämistä samalla tavalla kuin ennenkin. Vaihtoehto 2: Teen tähän blogiin muutoksia, uuden ulkoasun yms, muokkaan vanhat postaukset kuntoon (osasta puuttuu kuvat kiitos Flickrin kaatumisen). Vaihtoehto 3: Jätän tämän blogin näkyviin, mutten päivitä enää. Sen sijaan perustan uuden blogin, jossa höpötän edelleen syöpäkontrolleista ja hiustenkasvatuksesta, mutta keskittyisin myös muihin asioihin.

Itteäni houkuttelisi eniten toi kolmas vaihtoehto, mutta mua harmittaa kovasti se, että kaikki lukijat jäisi sitten tänne :-( Teitä on hankala saada kaikkia kaapattua mukaan mahdolliseen uuteen blogiini. Ja toki It Was Supposed To Be Just A Normal Lymph Nodella on mulle erityinen tunnemerkitys, joka ois sinänsä sääli hylätä.

AAPUUAA en tiiä mitä teen! Siispä please kertokaa mulle, minkä vaihtoehdon valitsen. Kirjottakaa kommenttiboksiin vaikka numero 1, 2 tai 3 tai jotain.

Nyt mä kiskon ton naminami-välipalan nassuun ja lähen Jossun kanssa kirpparin kautta treeneihin. Kivaa lopputiistaita kaikille :) Ja muistakaa kommentoida.

♥: Elli