torstai 17. joulukuuta 2015

WHAT I'VE BEEN UP TO

Moi tyypit! Viime näkemästä onkin jo piiiiitkä aika. Blogi on ollut ajatuksissa monta kertaa, mutta elämä on vienyt mukanaan. Takanani on aikamoiset puoli vuotta ja kaikennäköistä on tapahtunut niin paljon, etten edes tiedä mistä aloittaisin... Kertoisinko ensimmäisenä, että pääsin lukemaan luokanopettajaksi, muistelisinko tämän vuoden kolmea ulkomaanreissua vai hehkuttaisinko, kuinka ihaniin ihmisiin olen saanut kunnian tutustua tämän syksyn aikana? 


Edellinen postaus taitaa olla vapulta. Valmistauduin maalis-huhtikuun ajan kasvatustieteen VAKAVA-kokeeseen. Itse koetilanteessa minulla loppui aika pahasti kesken, joten jäin parin pisteen päähän ensisijaisen hakukohteeni Joensuun pisterajoista. Toisena hakukohteena olin valinnut Savonlinnan (koska Savonlinnan kampus on osa Itä-Suomen yliopistoa) ja pääsin tänne haastatteluun. Soveltuvuuskoepäivä itsessään oli pitkä ja rankka, ja yksilöhaastattelun jälkeen purskahdin itkuun. Olin aivan varma, etten pääse kouluun ja että joudun lukemaan ensi keväänä uudestaan. Voitte varmaan kuvitella sen riemun ja onnenkiljahdusten määrän, kun kesäkuun lopussa postiluukusta kolahtikin lappu, joka kertoi minun saaneen lähes täydet pisteet soveltuvuuskokeista ja opiskelupaikan olevan minun?! Sinä iltana skumppa maistui ja sydän oli pakahtua onnesta. Mie onnistuin, mie pystyin siihen - mie pääsin kouluun! 

Nojoo, karkasin vähän aiheesta. Toukokuussa edellämainitun VAKAVA-kokeen jälkeen lähdimme siskoni kanssa käymään Itävallassa, Wienissä. Reissun kesto oli vain 5 päivää, mutta ehdimme nähdä jo siinä ajassa paljon. Wien teki minuun syvän vaikutuksen (taisin vähän rakastua) ja oon ihan varma, että palaan sinne vielä joskus uudelleen. Alla olevat kuvat ovat kaikki Wienistä.








Reissu oli ihan mieletön! Aurinko paistoi, ihmiset olivat iloisia, huolellisesti hoidettuja puistoja löytyi jokaisen kulman takaa ja Tonava-joki oli vaikuttava kaikessa suuruudessaan. Värikäs Hundertwasserhaus nauratti, brezel maistui hyvältä ja Mariahilferstrassen putiikit tyhjensivät lompakkomme. Nyt voin sanoa, että olen myös juonut viiniä Wienissä ;-) Näitä kuvia katsellessa iski kaipuu takaisin. Wien, kyllä me vielä nähdään!

Kesä hurahti ohi töitä paiskien. Tein paljon yövuoroja ja koitin säästää rahaa opintoja varten. Muutaman lomaviikkoni aikana pyörähdin äidin kanssa Oulussa, valloitin jälleen kerran Kolin huipun, tanssin Ilosaarirockissa ja täytin 21 vuotta.




Elokuussa koitti viikonloppu, jota olimme kaveriporukalla odottaneet kauan aikaa. Pakkasimme nimittäin itsemme kahteen henkilöautoon ja hurautimme Viron Pärnuun Weekend Festival Baltic -festareille. Oli muuten niin hyvät festarit, että ollaan menossa myös ensi vuonna. Moni esiintyjä veti ihan mielettömän shown, mutta kyllä lempparein kaikista oli Tiësto. Hiekkaranta, auringonlasku, ystävät ympärillä (ja rajaton anniskelualue). T ä y d e l l i s t ä. 



Voitin reissun aikana myös korkean paikan kammoni käymällä Ninnin kanssa Slingshot-nimisessä laitteessa. Kysessä on tavallaan jättikokoinen ritsa. Tämän videon loppupuolella näkyy, miten korkealle siinä oikeasti mennään. En muista kiljuneeni milloinkaan niin kovaa!! Parhaat ideat syntyvät näköjään pienessä nousuhumalassa... 



Paluumatkalla Pärnuusta takaisin Suomeen poikkesimme uimassa Rummu Karjäärissa. Neuvostoliiton aikaisesta vankilasta on tullut uimaranta. Upea paikka! Suosittelen lämpimästi käymään tuolla, jos joskus ajelette Virossa. Pelottavin, mutta samalla siistein paikka missä oon ikinä uinut. Tässä vielä video tuolta. 

Virosta kotiuduttuani tein taas pari päivää töitä, kunnes työkaverini ehdottivat äkkilähdön ottamista Lontooseen. Mikä ettei! Parin päivän päästä istuttiinkin sitten lentokoneessa hymy korvissa asti. Oltiin kolmen tytön kanssa liikenteessä ja kuten arvata saattaa, ei tästäkään reissusta selvitty kommelluksitta. Oli silti tosi kiva muutaman päivän miniloma maassa, joka oli minulle täysin uusi. 





Lontoosta paluun jälkeen tein vielä viimeiset työvuoroni Mäkkärillä ja elokuun viimeisellä viikolla raahasin luuni Savonlinnaan. Koulu alkoi syyskuun alussa ja sen jälkeen ei olekaan ollut tekemisen puutetta! Hommaa nimittäin riittää enemmän kuin tarpeeksi, mutta vitsit että nautin tästä. Koen, että tää just eikä melkein minulle sopiva ala. Oon niin onnellinen täällä. 







Oon tutustunut huippuihin tyyppeihin, joiden kanssa jaan samat arvomaailmat ja intohimon kasvatustieteeseen. Ollaan jo tähän mennessä naurettu vatsamme kipeiksi, istuttu iltaa harva se viikonloppu, tanssittu kantapäät rakkuloille, parannettu maailmaa teekupposten äärellä, itketty Ensitreffit alttaria katsoessamme, juteltu kaikesta maan ja taivaan välillä ja tuskastuttu kouluhommien määrästä. Jännitin vähän, saanko ystäviä Savonlinnasta, mutta näköjään ihan turhaan. Meillä on loistava luokka ja kannustava ryhmähenki. Kouluun on aina kiva mennä, vaikka väsyttäisikin, koska tiedän, että siellä oottaa nää ihmiset.


Savonlinna on ollut minulle hyvä. Viihdyn täällä mainiosti! Onhan tää pieni kaupunki, mutta en kaipaa mitään isompaa. Pääkaupunkiseudulla oli kivaa asua, mutta kaipasin luontoa ja tiettyä rauhaa, mitä täällä "syrjemmässä" on. Meidän kampus sijaitsee kukkulan päällä ja luentosalista on mukavat näkymät Saimaalle. Olavinlinna on vaikuttava ja lenkkeilyreittejä löytyy mielin määrin. Olen yrittänyt myös kunnostautua partiolaisena ja tenniksenpelaajana vastapainona koululle ja työlle. Kun deadlinet ja tenttiahdistus paukkaa päälle, mikään ei saa ajatuksia paremmin kuriin kuin hetken paussi luonnon helmassa. 


Arki on tosiaan ollut hyvin kiireistä. Sain töitä ruokakaupasta ja marraskuussa ollut kuukauden mittainen opetusharjoittelukin meni lähes työstä. Sain ihan konkreettista tuntumaa opettajan työhön, kun puuhailin 4 viikkoa kuudesluokkalaisten kanssa. Osana harjoittelua meidän tuli pitää myös kaksi yläkoulun tuntia ja ylläripylläri minulle valikoitui opetettavaksi aineeksi matematiikka. :) Kuten osa ehkä muistaakin, oon ihan menetetty tapaus matikassa, mutta luulenpa, että selvisin näistä tunneista kunnialla. Muutama tunti piti laskea kotona etukäteen ja palautella asioita mieleen eli rehellisesti sanottuna opetella alusta asti uudelleen. Minusta tuntui, etten ollut koskaan edes kuullut termejä, jotka minun piti nuorille opettaa. 

Vaikka tahti onkin ollut tiivis ja opiskeluntäyteinen, syksyyn on mahtunut onneksi muutakin kuin koulua. Kerroin teille nimittäin keväällä, että sain liput lempibändini Haloo Helsingin Hartwall-areenan keikalle. Lokakuun puolessa välissä otin siis suunnan kohti Helsinkiä ja ystäviä. Itse keikka oli sanalla sanoen loistava - aloin itkeä heti toisen biisin aikana eikä loppua näkynyt. Haloo Helsinki on mulle henkilökohtaisesti merkittävä bändi, joten oli hienoa päästä kokemaan tällainen suuren kokoluokan keikka. Saatiin vielä viime hetkellä vaihdettua meidän istumapaikat permantopaikkoihin, mikä tietysti tarkoitti armotonta tanssimista eturivissä. Oon kuunnellut areena-keikan Spotifystä nyt ties kuinka monta kertaa enkä ole vieläkään kyllästynyt. 


Että semmosta. Minua ihan hengästyttää jo tää kirjoittaminen. Hengästymisestä tuli mieleen, että kävin elokuussa tutkimuksissa Docratesissa eli yksityisessä syöpäsairaalassa. Aloin nimittäin aikalailla vuosi sitten taas yskiä, minkä takia ravasin lääkärillä ja söin monta antibioottikuuriakin. Mikään ei kuitenkaan auttanut, joten luonnollisesti pelko syövän uusiutumisesta nosti päätään. Koska minua ei kuvata enää julkisella puolella hyvien kontrollituloksien vuoksi, varasin ajan Docratesille. Ehdin jo säikähtää kovasti, sillä lääkäri sanoi minut tutkittuaan, että syövän uusiutuminen kuulostaa todennäköiseltä. Tämän vuoksi minulle tehtiin sekoitus PET- ja CT-kuvauksista sekä otettiin verikokeet. Mistään ei kuitenkaan löytynyt mitään huolestuttavaa ja jäännöstuumoritkin olivat vaan pienentyneet entisestään. Huh hei, mikä helpotus! Yskän syyksi on nyt syksyllä tehtyjen tutkimusten mukaan löytynyt astma. Siihenkin minulla on nyt hoitava lääkitys ja toivotaan, että oireet alkavat helpottaa pian.

Tänään mulla alkoi joululoma. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tämän vuoden stressaavimmat, joten loma tulee tosiaankin tarpeeseen. Pian lähden vielä käymään koululla fuksien joulusoittajaisissa ja illalla luokkamme pikkujouluissa. Huomenaamulla otan suunnan kohti Joensuun kotikotia ja starttaan joululoman perinteisellä paketointivuorolla Citymarketissa. 

Ihanaa, rauhallista joulua kaikille siellä ruudun toisella puolen! Muistetaan pitää toisistamme huolta. 

: Elli

lauantai 2. toukokuuta 2015

MAY DAY

 

: Elli (+ kuvien vieraileva tähti Ninni)

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

MIN BORGÅ






Vanha kaupunki, Porvoonjoki ja Linnamäki. Värikkyys, vesi ja luonto.

Olen onnekas, kun saan asua kivenheiton päässä tällaisista maisemista.

: Elli

lauantai 18. huhtikuuta 2015

FEBRUARY & MARCH


Hello! Joku tulla kommenttiboksin puolella jo kysyikin, onko kaikki hyvin. On jotenkin niin pöljää kirjoittaa, kun mulle ei kuulu juurikaan mitään uutta. En varmaan olekaan täällä blogin puolella maininnut, mutta mulla levis läppäri viime elokuussa ja NYT (vain 8kk sen jälkeen) oon saanut tämän korjautettua. Tässä se nyt kehrää mun sylissä, ai että. 

Taisin viimeksi kirjoitella tammikuussa, eikö niin? Helmikuu hurahti ohi hirveellä vauhdilla, kuten ajalla nyt yleensäkin on tapana tehdä. Kuun puolessavälissä kävin Joensuussa kuvaamassa pikkusiskoni penkkarit - en voi käsittää, että mun omasta abivuodesta on jo kaksi vuotta. Tuntuu, kuin olisin elänyt noita samoja hetkiä ihan vähän aikaa sitten.


Luen parhaillaan VAKAVAan. Opiskelurutiinien luominen on tuottanut mulle vähän päänvaivaa, koska se on tähän asti täytynyt sovittaa työaikataulujen kanssa yks yhteen. Meillä meni onneksi tällä viikolla ravintola remonttiin, joten seuraavat viisi viikkoa olen täysin vapaalla. Lomaksi tätä ei siitä huolimatta voi kutsua ennen 5.5., jolloin VAKAVA-koe järjestetään. Pääsykoeaineisto on mun mielestä muuten ihan ok, mutta tuskanhiki puskee pintaan, kun koitan tulkita muutamien artikkeleiden kaavioita. Tulee väistämättä mieleen, että ois siellä lukiossa voinut matikantunneilla tehdä jotain muutakin kuin lakata kynsiä ja pelata ristinollaa.


Onneksi mulla on tukenani tässä projektissa tuo yksi ihana, joka valitettavasti joutuu kestämään ne kaikki turhautumisenpuuskat ja kiukuttelut. Voitteko uskoa, että se oikeesti tykkää musta, vaikka näytän nyrpeetä naamaa ja valitan mitättömistä asioista?  Kiitos ja anteeksi.



Nojaa, takaisin aiheeseen eli helmikuuhun, kun käytiin Tallinnassa päiväristeilyllä. Oon tosi kokematon risteilijä, ja mua jännittikin tää pikavisiitti niin paljon, etten saanut nukutuksi edellisenä yönä! Joskus pienenä piipahdettiin isän ja sisarusten kanssa Virossa, mutten muista ko. reissusta paljoakaan. Tällä kertaa kierreltiin kaupat ja vanha kaupunki läpi, pysähdyttiin safkaamaan pariin otteeseen ja nautittiin vaan olostamme. Miks kukaan ei muuten oo kertonut, että laivojen aamiaisbuffet on niin törkeen hyvä? Oisin menny risteilee ajat sitten jo pelkästään sen ruuan takia.



Meidät muuten pysäytettiin tarkastukseen sekä meno- että tulomatkalla. Asteikolla 1-10 mä näytän rikolliselta ehkä -10 verran, joten sopii vaan miettiä, että millähän mustalla listalla me ollaan rajaviranomaisten taukotiloissa. Badass Elli.




Aloitin työt nykyisessä työpaikassani jo lokakuussa, mutta vasta nyt vuodenvaihteen jälkeen oon alkanut oikeasti viihtyä siellä. Vaikka jalat ois puhki vielä edellisestä työvuorosta ja motivaatio joskus nollassa, niin silti töihin on kiva mennä. Suurimpana syynä siihen on mainiot työkaverit. Oon päässyt myös kouluttautumaan "McUrallani" eteenpäin hostessiksi eli suomennettuna asiakasemännäksi. Seuraavana haasteena olisi kouluttajakoulutuksen läpäiseminen kesän aikana. Mäkkäri ei edelleenkään ole mun unelmatyö, mutta tällä hetkellä just mulle sopiva. Oon ylpeä työstäni asiakkaiden parissa ja nautin siitä. 



Töiden kautta oon saanut Porvoosta myös kavereita. Täällä porukka tuntuu jakautuneen kahtia: on suomenruotsalaiset, jotka puhuvat keskenään ruotsia, ja sit suomenkieliset. Meillä töissä suurinosa onkin kaksikielisiä, joten oon oppinut hurjasti ruotsia viimeisten kuukausien aikana. Pystyn palvelemaan asiakkaita ruotsiksi eikä se enää pelota niin paljon kuin alussa. Välillä huomaan myös ajattelevani joitakin asioita ruotsiksi, varsinkin jos vietän juuri sillä hetkellä aikaa ruotsinkielisten kanssa. Se on mun mielestä aina yhtä hassua - savonmurretta ja ruotsia sekaisin.

 Tähän työteemaan liittyen ylläolevan kollaasin ekassa kuvassa esiintyy kaikinpuolin monipuolinen ja ravitseva lounaani ruokatauolla. Toisessa kuvassa nököttää rakkaan työkaverini (ja ystäväni) Karoliinan pieni Edvin-poika. Karo ja Edi kävivät ilahduttamassa hiljaista koti-iltaani, katsottiin yhdessä Räyhä-Ralf ja syötiin kinkkukiusausta.


Maaliskuussa käännettiin G:n kanssa pögötin nokka kohti Imatran kylpylähotellia. Vietettiin siellä yhden yön mittainen miniloma, mikä oli aika jees! Oli kiva päästä pitkästä aikaa polskimaan oikein sydämensä kyllyydestä. Porealtaat taisi kuitenkin olla se the juttu - mä oikein tunsin, kuinka kaikki ikuisuuslukot selästä ja niskasta saivat kyytiä. Ainiin, se allasalueelle puolentunnin välein iskevä "sadekuuro" on muuten ihan yhtä siisti myös näin kaksikymppisenä kuin silloin alakouluikäisenäkin! :-D


Maaliskuu oli yhtäkkiä ohi vielä nopeammin kuin edeltäjänsä, jos mahdollista. Tein täysiä työviikkoja ja nukuin vapaa-ajan. Välillä treffasin kyllä esimerkiksi Ninniä texmex-salaatin, hömppäsarjojen ja juorujen merkeissä. Heti maaliskuun alussa mulla oli toiseksi viimeiset kontrollit Meilahdessa, ja tapani mukaan jännitin verikokeiden tuloksia masu kipeänä ja pää täynnä ajatuksia: "mitä jos...". Onneksi kaikki oli kuitenkin mallikkaasti, vaikka sinällään vähän harmitti, ettei syytä yhä jatkuvalle hiustenlähdölle löytynyt veriarvoistakaan. Koitan olla nyt vaan ajattelematta tukkaa ja sen tippumista, koska siitä tulee vaan entistä pahempi mieli. Yhyy. 

Kävin maaliskuussa myös toistamiseen lääkärin pakeilla (yötyöläisille terveystarkastus) ja lääkärisedän ilme oli aikamoinen, kun hän ohimennen kysyi tarkastuksen aluksi: "Miten sä voit?" ja meikäläinen purskahti spontaaniin itkuun. Okei, ehkä mä olen vähän väsynyt. Ja ehkä vähän masentunut. Sen enempää aiheesta jatkamatta sain kuitenkin apua ongelmiini ja työstän niitä parhaillaan.

Huh, jokohan oisin tiivistänyt parin kuukauden kuulumiset taas yhteen postaukseen. Pakko vielä hehkuttaa vähän mun ensi kesän suunnitelmia, koska ne on ihan mahtavat!

Heti pääsykokeiden jälkeen nimittäin suunnataan siskon kanssa Itävallan Wieniin viideksi päiväksi seikkailemaan.Tää on meidän eka reissu kahdestaan eli innolla odotan, mitä siitä tulee... :-D Kesälomat sain just siihen ajankohtaan kuin halusinkin eli heinäkuun tokalta viikolta alkaen. Sehän tarkoittaa sitä, lomakuukausi korkataan perinteisesti Ilosaarirockissa. Elokuussa otetaan taas botski alle ja seilataan Pärnuun Weekend Baltic -festareille kaveriporukalla. Meillä on liput, majoitus ja kaikki hankittuna jo, nyt pitäs enää malttaa odottaa elokuuhun... Sit syksymmällä koittaa varmaan koko tän vuoden suurin kohokohta, nimittäin Haloo Helsingin Hartwall-areenan keikka. Näiden lisäksi on suunnitteilla vaikka mitä reissuja ja häppeninkejä. Joko mainitsin, etten millään malttas oottaa? Kesä ja aurinko, tule jo!

Nyt suljen koneen ja meen naamapyykille. Unirytmi on ihan huolella sekaisin yö-, aamu- ja iltavuoroista, mutta katsotaan josko tänä yönä nukkumatilta liikenisi hippunen hiekkaa minullekin. Hyvää yötä!

: Elli

maanantai 26. tammikuuta 2015

Eikä se mitä sä sanot, vaan miten kauniiksi kaikki puetaan

Ensimmäisenä suuren suuri kiitos tsemppikommenteista ja sähköpostiviesteistä edelliseen postaukseen liittyen! Jokainen niistä on luettu ajatuksella useampaan kertaan läpi. Aina sosiaalista mediaa moititaan, mutta on siinä ne hyvätkin puolensa.

Täällä syksy vaihtui talveksi siis apeissa merkeissä. Minua väsyttää edelleen hirveästi enkä vieläkään nuku hyvin. Vaivun uneen suht helposti, mutta yöstä riippuen joko heräilen vähän väliä tai koko yö menee "valveunessa". Tiedättekö, mitä tarkoitan? Sitä, kun olevinaan nukkuu, mutta on kuitenkin jollakin tietoisuuden tasolla hereillä. Sitten kello jo soikin ja on aika nousta. Väsyttää niin paljon, että oksettaa.

Mun on viime aikoina tehnyt mieli kirjoittaa ja paljon, mutta tuntuu, ettei sana luista. Sopiiko siis, että lätkäisen alle kasan kuvia ja yritän selittää niistä jotain?



[1] Maailman rakkain pikkuveli, joka ei ole enää niin kovin pieni, vaan iso poika jo. Rökittää minut 6-0 sekä verbaalisesti että fyysisesti. [2] ... ja siinä sama veli ihka ensimmäisen sähkökitaransa kanssa. Voi sitä ilon ja riemun määrää, minkä ikioma soitin voikaan antaa!



[3 & 4] Matka mummolaan kävellen joulun välipäivinä. Täydellinen keli ja ihana Joensuu.


[5] Joulun herkkujen jälkeen iso lautasellinen kanasalaattia ja lasillinen maitoa - ah nam. [6] Tässä tämänhetkinen lempiruokani, tulinen kanakeitto. Jos olet mausteisen ruoan ystävä, niin suosittelen kokeilemaan! Ollaan tehty keittoa tämän ohjeen mukaan, mutta vähän varioiden. Itse tungen lähes joka ruokaan basilikaa ja niin myös tähänkin keittoon. Chilin määrällä voi säädellä keiton tulisuutta, me ollaan laitettu aina yksi kokonainen chili ja se on oikein sopiva määrä mun sytostaattihoitojen turruttamille makuhermoilleni. Yleensä nillitän aina, kun mikään ruoka ei maistu miltään ilman Tabascoa, mutta tähän sitä ei tarvita ;)



[7] Käytiin luistelemassa poikaystävän kanssa ja näin kivaa meillä oli. [8] Mun tonttu! Tulin yks päivä töistä kotiin ja mun meikkaus-/työpöydällä möllötti iso tietokoneen ruutu. WHAT? Niin vaan oli meikäläisen kamat syrjäytetty ja meidän pikkuruiseen kämppään kotiutettu yksi tietokone lisää. Great. 



[9] Multa lähtee hiuksia edelleen enemmän kuin pitäisi, mutta ei ehkä ihan yhtä rajusti kuin edellisen postauksen aikaan. Tukka on enää haamu siitä, mitä se joskus oli. Täytyy vaan toivoa, että pahin tippumiskausi on nyt ohi. [10] Jouluna koristeltiin pipareita, ja kamaliahan niistä mun tekemistä tuli :-D En vaan osaa. Kuvassa pari possua, ihan on näköset.



[11] Mäkkityttöjen kanssa Porvoon yöhön lähdössä. [12] Oon yleensä aika laiska kotitöiden suhteen, mutta silloin kun innostun, niin huushollaan sitten urakalla. Kuvanottopäivänä olin juuri pyykännyt, imuroinut, luutunnut ja kokannut. Tapanani on ottaa lopputuloksesta aina valokuva, jota myöhemmin katsomalla voin yrittää motivoida itseäni siivoamaan useammin. Vielä tää mun metodi ei ole ottanut tulta siipiensä alle, mutta ehkäpä joskus?



[13] Kotikotona rauhoitun aina sen verran, että maltan lukea ihan oikeaa kirjaa. Rakastan lukemista ja kirjallisuutta muutenkin, mutta nykyään luen liian harvoin muuta kuin Iltalehteä kännykällä. Pitäisi tehdä ryhtiliike. [14] Hassua muistella, että vielä vuosi sitten olin lähes blondi. On nää tummat vaan enemmän mun juttu.



[15 & 16] Lähdettiin vapaapäivänä shoppailemaan Helsinkiin ja käytiin samalla reissulla Sealifessä. Löydettiin mm. Nemo ja sen kaverit! Saatiin myös nähdä, kun haita ruokittiin. En ollut koskaan aiemmin käynyt tuolla, joten oli tosi kiva reissu. Menen ehdottomasti joskus uudelleen.



Mulla on seuraavat kontrollit reilun kuukauden päästä Meilahdessa. Kyseessä on mun toiseksi viimeiset syöpäkontrollit. Minua ärsyttää pyöritellä päässäni koko tautia enää, mutta nyt hiustenlähdön ja kaiken muun alakulon myötä syöpää tulee ajateltua harva se hetki. Onneksi nyt kontrollien myötä pääsen verikokeisiin, joissa tutkitaan myös kilpirauhasarvot. Sädehoito vahingoitti kilpirauhasiani ja vaikka niiden arvoissa ei ole tähän mennessä ollut moitittavaa, niin kilpirauhasen vajaatoiminta voi puhjeta myös myöhemmin - ja tietysti muistakin syistä kuin sädehoidosta. Ehkä niistä löytyy syy hiustenlähdölle, väsymykselle ja painon heittelemiselle.

Lähden nyt kaivamaan jotain ruokaa jääkaapista ja sen jälkeen ehkä pienelle iltakävelylle vanhaan kaupunkiin. Ihanaa alkanutta vuotta 2015 jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! 

: Elli