...meni aikalailla kaveripainoitteisena! Ihan huiput pari päivää/iltaa takana, mie niin tykkään tuosta auringonpaisteesta ja ystävistäni. ♥ Vappuaattona vietettiin ensin iltaa isommalla porukalla ja lähdettiin sen jälkeen vielä tanssimaan. Eilen herättiin verhojen läpi paistaviin säteisiin ja suunnattiin piknikille kera herkkujen ja nauruhermoja kutkuttavien juttujen. En voi sanoin kuvailla sitä fiilistä, kun ajeltiin näitä Helsingin isoja teitä pitkin avoautolla ja MIUN HIUKSET LIEHU TUULESSA!! Ei vaan ois vuos sitten liehunu. Se tunne oli niin ylitsepääsemättömän hieno, ettei edes hurmaava variksenpelätin-look heti ajelun jälkeen saanut hymyäni laantumaan. Että suurkiitos vaan sille jollekin suuremmalle voimalle, joka päätti pelastaa miut ja parantaa miun syövän, ilman sitä tuskin oisin koskaan oppinut kuinka pienistäkin asioista voi nauttia näin paljon.
Ens viikolla lähen käymään Joensuussa, mutta yritän tulla postaamaan teille miun puhelimen sisältöö vielä ennen sitä. Sinne on kertynyt yksittäisiä kuvia viime viikoilta, ja voisin vaikka tehä semmosen kollaasi-postauksen niistä. Nyt tuolla paistaa taas aurinko (ahhh), joten vetäsen trikoot jalkaan ja lähen eka lenkille ja sitten ruokakauppaan. Massu kurnii kovaäänisesti ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, oh no...
Nähään taas!!
♥: Elli
Bongasin sun blogis vasta äsken ja ei vitsi! Oot ollu kyllä tosi onnekas, ja osaat varmaan arvostaa elämää ja pikkuasioita ihan eri tavalla kun ennen sun sairastumista.. Vaikutat niin ihanalta ja elämäniloselta tytöltä! Keep it up hahaa :)
VastaaPoistaSalla,
VastaaPoistavoi kiiitos paljon! Kieltämättä onni on kyllä ollu miulla matkassa mukana, ku tänne asti oon selvinny hengissä :) Kyllähän se sairastuminen aina pysäyttää varmasti jokaisen, pistää vähän arvojärjestystä uusiksi. Kiitos vielä ihanasta kommentista, kiva kuulla että tykkäät blogista!:)
Mä kanssa löysin tieni tänne sun blogiin ja täytyy myöntää, että luin sun tarinan monttu auki epäuskoisena voiko tämä muka olla totta. Ihan sanattomaks toi sun tarina vetää. Oot kyllä älyttömän rohkee kun julkisesti tänne blogiin oot tarinas kirjottanu, se auttaa varmasti niin monia muita ihmisiä! Tsemppii sulle ihan kauheesti elämääsi! Sun rohkeus,sisukkuus ja positiivinen asenne elämään on kyllä ihailtavaa :)
VastaaPoistaHenriikka,
VastaaPoistaolipa kaunis kommentti, kiitos kovin!! Valitetttavasti tämänkaltainen sairaustarina on totta liian monen nuoren (ja lapsen ja aikuisen) kohdalla, mutta onneks lääketiede kehittyy koko ajan ja kuolemaan johtavien syöpätapausten määrä on mahdollista saada laskuun. Sitä ootellessa vertaistuki on paras tuki, ja yritänkin blogillani välittää sitä muille sairastaville/sairastaneille :) Kiitos kehuista ja tsempeistä! Aurinkoista kesänodotusta sinne, kaima! Miun toinen nimi on nimittäin Henriikka ;)