FEBRUARY & MARCH

Hello! Joku tulla kommenttiboksin puolella jo kysyikin, onko kaikki hyvin. On jotenkin niin pöljää kirjoittaa, kun mulle ei kuulu juurikaan mitään uutta. En varmaan olekaan täällä blogin puolella maininnut, mutta mulla levis läppäri viime elokuussa ja NYT (vain 8kk sen jälkeen) oon saanut tämän korjautettua. Tässä se nyt kehrää mun sylissä, ai että. 

Taisin viimeksi kirjoitella tammikuussa, eikö niin? Helmikuu hurahti ohi hirveellä vauhdilla, kuten ajalla nyt yleensäkin on tapana tehdä. Kuun puolessavälissä kävin Joensuussa kuvaamassa pikkusiskoni penkkarit - en voi käsittää, että mun omasta abivuodesta on jo kaksi vuotta. Tuntuu, kuin olisin elänyt noita samoja hetkiä ihan vähän aikaa sitten.

Luen parhaillaan VAKAVAan. Opiskelurutiinien luominen on tuottanut mulle vähän päänvaivaa, koska se on tähän asti täytynyt sovittaa työaikataulujen kanssa yks yhteen. Meillä meni onneksi tällä viikolla ravintola remonttiin, joten seuraavat viisi viikkoa olen täysin vapaalla. Lomaksi tätä ei siitä huolimatta voi kutsua ennen 5.5., jolloin VAKAVA-koe järjestetään. Pääsykoeaineisto on mun mielestä muuten ihan ok, mutta tuskanhiki puskee pintaan, kun koitan tulkita muutamien artikkeleiden kaavioita. Tulee väistämättä mieleen, että ois siellä lukiossa voinut matikantunneilla tehdä jotain muutakin kuin lakata kynsiä ja pelata ristinollaa.

Onneksi mulla on tukenani tässä projektissa tuo yksi ihana, joka valitettavasti joutuu kestämään ne kaikki turhautumisenpuuskat ja kiukuttelut. Voitteko uskoa, että se oikeesti tykkää musta, vaikka näytän nyrpeetä naamaa ja valitan mitättömistä asioista?  Kiitos ja anteeksi.

Nojaa, takaisin aiheeseen eli helmikuuhun, kun käytiin Tallinnassa päiväristeilyllä. Oon tosi kokematon risteilijä, ja mua jännittikin tää pikavisiitti niin paljon, etten saanut nukutuksi edellisenä yönä! Joskus pienenä piipahdettiin isän ja sisarusten kanssa Virossa, mutten muista ko. reissusta paljoakaan. Tällä kertaa kierreltiin kaupat ja vanha kaupunki läpi, pysähdyttiin safkaamaan pariin otteeseen ja nautittiin vaan olostamme. Miks kukaan ei muuten oo kertonut, että laivojen aamiaisbuffet on niin törkeen hyvä? Oisin menny risteilee ajat sitten jo pelkästään sen ruuan takia.

Meidät muuten pysäytettiin tarkastukseen sekä meno- että tulomatkalla. Asteikolla 1-10 mä näytän rikolliselta ehkä -10 verran, joten sopii vaan miettiä, että millähän mustalla listalla me ollaan rajaviranomaisten taukotiloissa. Badass Elli.

Aloitin työt nykyisessä työpaikassani jo lokakuussa, mutta vasta nyt vuodenvaihteen jälkeen oon alkanut oikeasti viihtyä siellä. Vaikka jalat ois puhki vielä edellisestä työvuorosta ja motivaatio joskus nollassa, niin silti töihin on kiva mennä. Suurimpana syynä siihen on mainiot työkaverit. Oon päässyt myös kouluttautumaan "McUrallani" eteenpäin hostessiksi eli suomennettuna asiakasemännäksi. Seuraavana haasteena olisi kouluttajakoulutuksen läpäiseminen kesän aikana. Mäkkäri ei edelleenkään ole mun unelmatyö, mutta tällä hetkellä just mulle sopiva. Oon ylpeä työstäni asiakkaiden parissa ja nautin siitä. 

Töiden kautta oon saanut Porvoosta myös kavereita. Täällä porukka tuntuu jakautuneen kahtia: on suomenruotsalaiset, jotka puhuvat keskenään ruotsia, ja sit suomenkieliset. Meillä töissä suurinosa onkin kaksikielisiä, joten oon oppinut hurjasti ruotsia viimeisten kuukausien aikana. Pystyn palvelemaan asiakkaita ruotsiksi eikä se enää pelota niin paljon kuin alussa. Välillä huomaan myös ajattelevani joitakin asioita ruotsiksi, varsinkin jos vietän juuri sillä hetkellä aikaa ruotsinkielisten kanssa. Se on mun mielestä aina yhtä hassua - savonmurretta ja ruotsia sekaisin.

 Tähän työteemaan liittyen ylläolevan kollaasin ekassa kuvassa esiintyy kaikinpuolin monipuolinen ja ravitseva lounaani ruokatauolla. Toisessa kuvassa nököttää rakkaan työkaverini (ja ystäväni) Karoliinan pieni Edvin-poika. Karo ja Edi kävivät ilahduttamassa hiljaista koti-iltaani, katsottiin yhdessä Räyhä-Ralf ja syötiin kinkkukiusausta.

Maaliskuussa käännettiin G:n kanssa pögötin nokka kohti Imatran kylpylähotellia. Vietettiin siellä yhden yön mittainen miniloma, mikä oli aika jees! Oli kiva päästä pitkästä aikaa polskimaan oikein sydämensä kyllyydestä. Porealtaat taisi kuitenkin olla se the juttu - mä oikein tunsin, kuinka kaikki ikuisuuslukot selästä ja niskasta saivat kyytiä. Ainiin, se allasalueelle puolentunnin välein iskevä "sadekuuro" on muuten ihan yhtä siisti myös näin kaksikymppisenä kuin silloin alakouluikäisenäkin! :-D

Maaliskuu oli yhtäkkiä ohi vielä nopeammin kuin edeltäjänsä, jos mahdollista. Tein täysiä työviikkoja ja nukuin vapaa-ajan. Välillä treffasin kyllä esimerkiksi Ninniä texmex-salaatin, hömppäsarjojen ja juorujen merkeissä. Heti maaliskuun alussa mulla oli toiseksi viimeiset kontrollit Meilahdessa, ja tapani mukaan jännitin verikokeiden tuloksia masu kipeänä ja pää täynnä ajatuksia: "mitä jos...". Onneksi kaikki oli kuitenkin mallikkaasti, vaikka sinällään vähän harmitti, ettei syytä yhä jatkuvalle hiustenlähdölle löytynyt veriarvoistakaan. Koitan olla nyt vaan ajattelematta tukkaa ja sen tippumista, koska siitä tulee vaan entistä pahempi mieli. Yhyy. 

Kävin maaliskuussa myös toistamiseen lääkärin pakeilla (yötyöläisille terveystarkastus) ja lääkärisedän ilme oli aikamoinen, kun hän ohimennen kysyi tarkastuksen aluksi: "Miten sä voit?" ja meikäläinen purskahti spontaaniin itkuun. Okei, ehkä mä olen vähän väsynyt. Ja ehkä vähän masentunut. Sen enempää aiheesta jatkamatta sain kuitenkin apua ongelmiini ja työstän niitä parhaillaan.

Huh, jokohan oisin tiivistänyt parin kuukauden kuulumiset taas yhteen postaukseen. Pakko vielä hehkuttaa vähän mun ensi kesän suunnitelmia, koska ne on ihan mahtavat!

Heti pääsykokeiden jälkeen nimittäin suunnataan siskon kanssa Itävallan Wieniin viideksi päiväksi seikkailemaan.Tää on meidän eka reissu kahdestaan eli innolla odotan, mitä siitä tulee... :-D Kesälomat sain just siihen ajankohtaan kuin halusinkin eli heinäkuun tokalta viikolta alkaen. Sehän tarkoittaa sitä, lomakuukausi korkataan perinteisesti Ilosaarirockissa. Elokuussa otetaan taas botski alle ja seilataan Pärnuun Weekend Baltic -festareille kaveriporukalla. Meillä on liput, majoitus ja kaikki hankittuna jo, nyt pitäs enää malttaa odottaa elokuuhun... Sit syksymmällä koittaa varmaan koko tän vuoden suurin kohokohta, nimittäin Haloo Helsingin Hartwall-areenan keikka. Näiden lisäksi on suunnitteilla vaikka mitä reissuja ja häppeninkejä. Joko mainitsin, etten millään malttas oottaa? Kesä ja aurinko, tule jo!

Nyt suljen koneen ja meen naamapyykille. Unirytmi on ihan huolella sekaisin yö-, aamu- ja iltavuoroista, mutta katsotaan josko tänä yönä nukkumatilta liikenisi hippunen hiekkaa minullekin. Hyvää yötä!

♥: Elli