WHAT I'VE BEEN UP TO

Moi tyypit! Viime näkemästä onkin jo piiiiitkä aika. Blogi on ollut ajatuksissa monta kertaa, mutta elämä on vienyt mukanaan. Takanani on aikamoiset puoli vuotta ja kaikennäköistä on tapahtunut niin paljon, etten edes tiedä mistä aloittaisin... Kertoisinko ensimmäisenä, että pääsin lukemaan luokanopettajaksi, muistelisinko tämän vuoden kolmea ulkomaanreissua vai hehkuttaisinko, kuinka ihaniin ihmisiin olen saanut kunnian tutustua tämän syksyn aikana? 

Edellinen postaus taitaa olla vapulta. Valmistauduin maalis-huhtikuun ajan kasvatustieteen VAKAVA-kokeeseen. Itse koetilanteessa minulla loppui aika pahasti kesken, joten jäin parin pisteen päähän ensisijaisen hakukohteeni Joensuun pisterajoista. Toisena hakukohteena olin valinnut Savonlinnan (koska Savonlinnan kampus on osa Itä-Suomen yliopistoa) ja pääsin tänne haastatteluun. Soveltuvuuskoepäivä itsessään oli pitkä ja rankka, ja yksilöhaastattelun jälkeen purskahdin itkuun. Olin aivan varma, etten pääse kouluun ja että joudun lukemaan ensi keväänä uudestaan. Voitte varmaan kuvitella sen riemun ja onnenkiljahdusten määrän, kun kesäkuun lopussa postiluukusta kolahtikin lappu, joka kertoi minun saaneen lähes täydet pisteet soveltuvuuskokeista ja opiskelupaikan olevan minun?! Sinä iltana skumppa maistui ja sydän oli pakahtua onnesta. Mie onnistuin, mie pystyin siihen - mie pääsin kouluun! 

Nojoo, karkasin vähän aiheesta. Toukokuussa edellämainitun VAKAVA-kokeen jälkeen lähdimme siskoni kanssa käymään Itävallassa, Wienissä. Reissun kesto oli vain 5 päivää, mutta ehdimme nähdä jo siinä ajassa paljon. Wien teki minuun syvän vaikutuksen (taisin vähän rakastua) ja oon ihan varma, että palaan sinne vielä joskus uudelleen. Alla olevat kuvat ovat kaikki Wienistä.

Reissu oli ihan mieletön! Aurinko paistoi, ihmiset olivat iloisia, huolellisesti hoidettuja puistoja löytyi jokaisen kulman takaa ja Tonava-joki oli vaikuttava kaikessa suuruudessaan. Värikäs Hundertwasserhaus nauratti, brezel maistui hyvältä ja Mariahilferstrassen putiikit tyhjensivät lompakkomme. Nyt voin sanoa, että olen myös juonut viiniä Wienissä ;-) Näitä kuvia katsellessa iski kaipuu takaisin. Wien, kyllä me vielä nähdään!

Kesä hurahti ohi töitä paiskien. Tein paljon yövuoroja ja koitin säästää rahaa opintoja varten. Muutaman lomaviikkoni aikana pyörähdin äidin kanssa Oulussa, valloitin jälleen kerran Kolin huipun, tanssin Ilosaarirockissa ja täytin 21 vuotta.

Elokuussa koitti viikonloppu, jota olimme kaveriporukalla odottaneet kauan aikaa. Pakkasimme nimittäin itsemme kahteen henkilöautoon ja hurautimme Viron Pärnuun Weekend Festival Baltic -festareille. Oli muuten niin hyvät festarit, että ollaan menossa myös ensi vuonna. Moni esiintyjä veti ihan mielettömän shown, mutta kyllä lempparein kaikista oli Tiësto. Hiekkaranta, auringonlasku, ystävät ympärillä (ja rajaton anniskelualue). T ä y d e l l i s t ä. 

Voitin reissun aikana myös korkean paikan kammoni käymällä Ninnin kanssa Slingshot-nimisessä laitteessa. Kysessä on tavallaan jättikokoinen ritsa. Tämän videon loppupuolella näkyy, miten korkealle siinä oikeasti mennään. En muista kiljuneeni milloinkaan niin kovaa!! Parhaat ideat syntyvät näköjään pienessä nousuhumalassa... 

Paluumatkalla Pärnuusta takaisin Suomeen poikkesimme uimassa Rummu Karjäärissa. Neuvostoliiton aikaisesta vankilasta on tullut uimaranta. Upea paikka! Suosittelen lämpimästi käymään tuolla, jos joskus ajelette Virossa. Pelottavin, mutta samalla siistein paikka missä oon ikinä uinut. Tässä vielä video tuolta. 

Virosta kotiuduttuani tein taas pari päivää töitä, kunnes työkaverini ehdottivat äkkilähdön ottamista Lontooseen. Mikä ettei! Parin päivän päästä istuttiinkin sitten lentokoneessa hymy korvissa asti. Oltiin kolmen tytön kanssa liikenteessä ja kuten arvata saattaa, ei tästäkään reissusta selvitty kommelluksitta. Oli silti tosi kiva muutaman päivän miniloma maassa, joka oli minulle täysin uusi. 

Lontoosta paluun jälkeen tein vielä viimeiset työvuoroni Mäkkärillä ja elokuun viimeisellä viikolla raahasin luuni Savonlinnaan. Koulu alkoi syyskuun alussa ja sen jälkeen ei olekaan ollut tekemisen puutetta! Hommaa nimittäin riittää enemmän kuin tarpeeksi, mutta vitsit että nautin tästä. Koen, että tää just eikä melkein minulle sopiva ala. Oon niin onnellinen täällä. 

Oon tutustunut huippuihin tyyppeihin, joiden kanssa jaan samat arvomaailmat ja intohimon kasvatustieteeseen. Ollaan jo tähän mennessä naurettu vatsamme kipeiksi, istuttu iltaa harva se viikonloppu, tanssittu kantapäät rakkuloille, parannettu maailmaa teekupposten äärellä, itketty Ensitreffit alttaria katsoessamme, juteltu kaikesta maan ja taivaan välillä ja tuskastuttu kouluhommien määrästä. Jännitin vähän, saanko ystäviä Savonlinnasta, mutta näköjään ihan turhaan. Meillä on loistava luokka ja kannustava ryhmähenki. Kouluun on aina kiva mennä, vaikka väsyttäisikin, koska tiedän, että siellä oottaa nää ihmiset.

Savonlinna on ollut minulle hyvä. Viihdyn täällä mainiosti! Onhan tää pieni kaupunki, mutta en kaipaa mitään isompaa. Pääkaupunkiseudulla oli kivaa asua, mutta kaipasin luontoa ja tiettyä rauhaa, mitä täällä "syrjemmässä" on. Meidän kampus sijaitsee kukkulan päällä ja luentosalista on mukavat näkymät Saimaalle. Olavinlinna on vaikuttava ja lenkkeilyreittejä löytyy mielin määrin. Olen yrittänyt myös kunnostautua partiolaisena ja tenniksenpelaajana vastapainona koululle ja työlle. Kun deadlinet ja tenttiahdistus paukkaa päälle, mikään ei saa ajatuksia paremmin kuriin kuin hetken paussi luonnon helmassa. 

Arki on tosiaan ollut hyvin kiireistä. Sain töitä ruokakaupasta ja marraskuussa ollut kuukauden mittainen opetusharjoittelukin meni lähes työstä. Sain ihan konkreettista tuntumaa opettajan työhön, kun puuhailin 4 viikkoa kuudesluokkalaisten kanssa. Osana harjoittelua meidän tuli pitää myös kaksi yläkoulun tuntia ja ylläripylläri minulle valikoitui opetettavaksi aineeksi matematiikka. :) Kuten osa ehkä muistaakin, oon ihan menetetty tapaus matikassa, mutta luulenpa, että selvisin näistä tunneista kunnialla. Muutama tunti piti laskea kotona etukäteen ja palautella asioita mieleen eli rehellisesti sanottuna opetella alusta asti uudelleen. Minusta tuntui, etten ollut koskaan edes kuullut termejä, jotka minun piti nuorille opettaa. 

Vaikka tahti onkin ollut tiivis ja opiskeluntäyteinen, syksyyn on mahtunut onneksi muutakin kuin koulua. Kerroin teille nimittäin keväällä, että sain liput lempibändini Haloo Helsingin Hartwall-areenan keikalle. Lokakuun puolessa välissä otin siis suunnan kohti Helsinkiä ja ystäviä. Itse keikka oli sanalla sanoen loistava - aloin itkeä heti toisen biisin aikana eikä loppua näkynyt. Haloo Helsinki on mulle henkilökohtaisesti merkittävä bändi, joten oli hienoa päästä kokemaan tällainen suuren kokoluokan keikka. Saatiin vielä viime hetkellä vaihdettua meidän istumapaikat permantopaikkoihin, mikä tietysti tarkoitti armotonta tanssimista eturivissä. Oon kuunnellut areena-keikan Spotifystä nyt ties kuinka monta kertaa enkä ole vieläkään kyllästynyt. 

♥

Että semmosta. Minua ihan hengästyttää jo tää kirjoittaminen. Hengästymisestä tuli mieleen, että kävin elokuussa tutkimuksissa Docratesissa eli yksityisessä syöpäsairaalassa. Aloin nimittäin aikalailla vuosi sitten taas yskiä, minkä takia ravasin lääkärillä ja söin monta antibioottikuuriakin. Mikään ei kuitenkaan auttanut, joten luonnollisesti pelko syövän uusiutumisesta nosti päätään. Koska minua ei kuvata enää julkisella puolella hyvien kontrollituloksien vuoksi, varasin ajan Docratesille. Ehdin jo säikähtää kovasti, sillä lääkäri sanoi minut tutkittuaan, että syövän uusiutuminen kuulostaa todennäköiseltä. Tämän vuoksi minulle tehtiin sekoitus PET- ja CT-kuvauksista sekä otettiin verikokeet. Mistään ei kuitenkaan löytynyt mitään huolestuttavaa ja jäännöstuumoritkin olivat vaan pienentyneet entisestään. Huh hei, mikä helpotus! Yskän syyksi on nyt syksyllä tehtyjen tutkimusten mukaan löytynyt astma. Siihenkin minulla on nyt hoitava lääkitys ja toivotaan, että oireet alkavat helpottaa pian.

Tänään mulla alkoi joululoma. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tämän vuoden stressaavimmat, joten loma tulee tosiaankin tarpeeseen. Pian lähden vielä käymään koululla fuksien joulusoittajaisissa ja illalla luokkamme pikkujouluissa. Huomenaamulla otan suunnan kohti Joensuun kotikotia ja starttaan joululoman perinteisellä paketointivuorolla Citymarketissa. 

Ihanaa, rauhallista joulua kaikille siellä ruudun toisella puolen! Muistetaan pitää toisistamme huolta. 

♥: Elli