SILTI KIILTO MUN SILMISSÄ EI OO VETTÄ, SE ON KAIPUUTA USKOMATTOMAAN

Kaipaan kirjoittamista. Tuntuu, että olen jumissa sen kanssa. En osaa enää jäsentää ajatuksiani kirjaimin niin kuin aiemmin. Ehkä taitoni ovat vain ruosteessa? Tai ehkä olen viime aikoina löytänyt uusia kanavia käsitellä tunteitani. Olen nimittäin lukenut paljon mielenhallinnasta ja -voimasta, ja keskustellut niistä ystävien kanssa. Jos en olisi päätynyt opiskelemaan kasvatustiedettä, olisin luultavasti hakeutunut terveydenhoitoalalle. Uskon, että minulla olisi ollut myös sille paljon annettavaa. Ihmismieli on ihmeellinen asia, josta ei voi koskaan tietää kaikkea. Se, jos mikä, on kiehtovaa.

Kerroin teille yli vuosi sitten (mihin tämä aika oikein hurahtaa?) stressimöröstä, joka sai syövän jälkeen vaivalla kasvatetut hiukseni tippumaan. Hiustenlähtöä jatkui yli vuoden ajan, oikeastaan viime marraskuuhun saakka. Tippuvien hiusten määrä vaihteli sykleittäin - ensin tukkaa saattoi lähteä aivan järkyttäviä määriä kuukauden ajan ja sen jälkeen hieman vähemmän. Välillä päänahka oli niin kipeä, että tukan avaaminen ponnarilta sai minut puremaan huultani. Kokeilin hoitaa hiuksiani ja päänahkaani ties millä poppakonsteilla aina kookosöljystä apteekin allergiahoitoaineisiin asti, tuloksetta. Hiuksistani katosi massan lisäksi hetkessä kaikki kiilto, joustavuus ja kiharuus. Lienee sanomattakin selvää, että se oli minulle kova paikka, ihan niin kuin varmasti muillekin naisille. Tavallaan tiedostin, että on älytöntä rakentaa niin isoa osaa identiteetistään pelkästään hiusten ympärille, mutta silti hiuskato tuntui todella pahalta ja vaikutti tapaan, jolla ajattelen itsestäni.

Ylläolevat kuvat on otettu alkuviikosta ja ilokseni voin kertoa, että tällä hetkellä tilanne on "vakaa". Tukkaa on lähtenyt paljon, mutta on sitä vielä jäljelläkin. Äitini on jo jonkin aikaa sanonut, että hiustenlähtö on pääni sisällä. Hän on varmaan oikeassa. 

Keskiviikkona piipahdin uuden luottokampaajani penkissä latvojen siistimisen merkeissä. Hän on tehnyt minulle nyt kaksi kertaa hiusten syväpuhdistavan pesun ja tukka on aina täysin erilainen sen jälkeen. Sanat "pehmeä", "kiiltävä" ja "takuton" eivät yleensä mahdu samaan lauseeseen tämän pehkon kanssa, mutta Henna on oikea ihmeidentekijä. Olen kasvattanut omaa väriäni takaisin nyt 1,5 vuoden ajan ja puolet pituuksista ovat vielä värjättyä hiusta. En malta odottaa sitä hetkeä, kun saan käydä leikkauttamassa viimeisetkin värjätyt hiukset pois ja pääsen nauttimaan omasta, luonnollisesta hiusväristäni. 

Viime viikolla sain vieraakseni herra Yrjön ja vietin hänen seurassaan muutaman enemmän tai vähemmän miellyttävän päivän. En muista, milloin viimeksi olisin ollut vatsataudissa, mutta aivan kamalaahan se on. Painokin tippui varmasti pari kiloa - oikea luontoäidin detox-kuuri!

Koulussa ollaan joululoman jälkeen tehty taas vaikka mitä kivaa ja kevät näyttää muutenkin kovin kiinnostavalta eri kurssien suhteen. Kuviksessa pääsimme viime kerralla pimiöön tekemään fotogrammeja, joista tuli mielestäni yllättävän hienoja (kuvat yllä^).  Niiden tekeminen oli hurjan jännää, koska kuvia kehittäessä ei vielä voinut yhtään tietää, miten fotogrammi onnistui vai onnistuiko se ollenkaan. Liikuntatunnilla ollaan käyty luistelemassa ja harjoiteltu luistelemisen opettamista pikkulapsille. Välillä osaamme heittäytyä lasten rooliin liiankin hyvin...

Eilen lauantaina saimme myös mahdollisuuden osallistua kampuksemme liikuntatuutorointitapahtumaan, jossa suuntasimme Punkaharjun Harjun Portin ympäristöön retkiluistelemaan. Tämä oli ensimmäinen kertani retkiluistimilla ja voi vitsi miten kivaa se olikaan!! Ihan kuin olisin liitänyt jään päällä. Aivan mieletön tunne. Luistelimme noin 10km ja matkalla paistoimme makkarat ja joimme pillimehut. Tuli vähän lapsuuden talvireippailureissut perheen kanssa mieleen. Joka tapauksessa minulle jäi tästä kipinä päälle ja tänään olenkin googletellut nettikauppoja alennuksessa olevien retkiluisteluterien toivossa... 

Nyt lähden keittämään itselleni iltapalaksi pari kananmunaa, jonka jälkeen laitan Maija Vilkkumaata soimaan taustalle ja jatkan kuviksen portfoliota eteenpäin. Huomenna on mielenkiintoinen päivä luvassa, kun lähdetään koulun kanssa käymään vierailulla vastaanottokeskuksessa. Maahanmuuttopolitiikassa tapahtuvat muutokset koskevat läheisesti tulevaa opettajan ammattiani, joten on hienoa päästä tekemään jo tässä vaiheessa opintojani erilaisia projekteja maahanmuuttajien kanssa. 

♥: Elli