GRÜßE AUS DER SCHWEIZ

Jopas on taas tapahtunut paljon viimeisimmän postauksen jälkeen. Kevät hurahti ohi hirveetä kyytiä ja kotona tuli vietettyä aikaa lähinnä vain öisin. Kouluhommia riitti enemmän kuin tarpeeksi ja työntäyteisten huhti- ja toukokuun jälkeen alkoi tuntua siltä, että osaisin kulkea työmatkan vaikka unissani. Vaikka välillä unen määrä jäi hyvinkin vähäiseksi ja stressi meinasi napata yliotteen, niin sain taputeltua ensimmäisen yliopistovuoden kunnialla pakettiin. Opintopisteitä kertyi WebOodin mukaan 59 kappaletta, mutta ainakin yhdestä kurssista pisteet tulevat vasta syksyllä (tai sitten, kun pääsen kemian tentistä läpi, heh). Oon kuitenkin tosi tyytyväinen kurssiarvosanoihini ja koko vuoteen ylipäänsä. Koko ajan vahvistuu fiilis siitä, että todellakin opiskelen sitä minulle sopivinta alaa.

[1] Huhtikuussa saatiin ikäviä uutisia, kun Itä-Suomen yliopiston hallitus päätti lakkauttaa pienen, mutta sitäkin rakkaamman Savonlinnan kampuksemme. Siirto Joensuuhun tapahtuu näillä näkymin parin vuoden päästä. Tunnelmat yliopistolla olivat koko loppukevään vähän haikeat, sillä kampuksemme puolesta oltiin taisteltu todella lujaa ja tehty työmäärä tuntui valuneen hukkaan. [2] Emme anna kielteisen päätöksen kuitenkaan lannistaa! Meidän koulussa vallitsee kaikkien alojen kesken hyvä ryhmähenki. Tässäkin keväisellä saunomis- ja makkaranpaistoretkellä otetussa kuvassa on sekoitettuna luokanopettaja-, lastentarhanopettaja- ja aineenopettajaopiskelijoita, kaikki sulassa sovussa ;-)

[3] Yksi ryytynyt opiskelija menossa tutorkoulutukseen. Mua paleltaa koulussa melkein koko ajan, joten pukeudun yleensä luennoille tosi lämpimästi... Villapaidat ja isot huivit ovat siis kovassa käytössä! [4] Eräs aamu päätimme Annin kanssa motivoida itseämme kouluhommiin ruualla. Saatiin herkkuaamupalan lisäksi aikaiseksi myös ihan ok matskua ihmistieteellisen tutkimuksen kurssille, joten ihan possuiluksi tämä ei mennyt :-)

[5] Ah, Savonlinna! Vesi ja luonto ♥ Toukokuussa kokoonnuimme monena iltana pienemmällä tai isommalla porukalla nuotion ääreen Sulosaareen. Auringonlaskut ja huipputyypit ympärillä, ei onnellisuuteen tarvittu noina iltoina muuta. 

[6] Vappuaattona paljuiltiin kotibileissä ja tanssittiin jatkoilla. Olin aattona vielä töissä iltaseitsemään asti, joten esim. pässin lakitus ja fuksikaste jäivät minulta näkemättä. Ensi vuonna sitten. Vappupäivänä kokoonnuttiin piknikille ja istuttiin satamassa iltamyöhään asti. Kelit olivat vähintäänkin kohdallaan, ai että! 

Keleistä puheenollen kesäni on tällä kertaa vähän erilainen. Toukokuun loppupuolella lensin nimittäin kahden matkalaukun kanssa Sveitsiin. Reissuni sai alkunsa siitä, kun talvella sattumalta bongasin Facebookissa erään perheen ilmoituksen, jossa he hakivat itselleen au pairia kesän ajaksi. Kun sitten kirjoittelin perheen äidille sähköpostia, en edes oikeasti uskonut lähteväni. Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan, aika hurjaa! Asun suomalais-italialaisessa perheessä lähellä Winterthuria ja työtehtäviini kuuluvat 2-vuotiaan pojan hoitaminen sekä ruuanlaitto. Pojasta tulee kaksikielinen, joten yksi tärkeimpiä tehtäviäni on suomen puhuminen hänelle. Mulla on aika vahva murre, joten itselleni on tuottanut pienimuotoisia vaikeuksia yrittää karsia puheestani tuplakonsonantteja tai hassuja murresanoja pois, haha.

 Kulunut kuukausi on mennyt supernopeasti ja on hämmentävää, että olen jo reissuni puolessa välissä. Iik, haluun ehtiä tehdä ja nähdä kaiken mahdollisen täällä ennen kotiinpaluuta!

[7] Mulla oli tiukka puolen tunnin välilasku Arlandassa, josta selvisin panikoinnista huolimatta kuitenkin tosi hyvin. Oon lentänyt vähän, joten en oo yhtään mukavuusalueellani lentokentillä. [8] Alueella, jolla asun, on paaaaaljon viiniköynnöksiä ympäriinsä. Lenkkireittieni varrelle mahtuu myös heppatiloja, navettoja, lammasaitauksia ja kanahäkkejä. Ensimmäisellä viikolla lähdin illalla hölkkäämään ja meinasin saada sydänkohtauksen, kun keskeltä pientä pusikkoa eteeni hyppäsi aitauksesta karannut lehmä. Siis LEHMÄ. Se voi olla iso ja pelottava eläin, kun se pääsee yllättämään. Siinä sitten katselimme toisiamme hetken aikaa, kunnes hipsin hiljaa takavasemmalle. 

[8] & [9] Vaikka asun lähellä Winterthurin sadantuhannen asukkaan kaupunkia, Zürich on tullut minulle tutummaksi. Kotoani on aikalailla tasan tunnin verran matkaa Zürichiin, joten monesti olen hypännyt junaan ja viettänyt päiväni/iltani siellä. Julkinen liikenne on Sveitsissä kallista (kuten moni muukin asia), mutta ostin viikko sitten ns. Halbtax-kortin, jolla saan kaikki matkat puoleen hintaan. Heinäkuussa aion suhata eri kaupunkien välillä sitten koko rahan edestä.

[10] & [11] Täällä on tosi nättiä! Hienoja rakennuksia ja pieniä yksityiskohtia löytyy kaikkialta. Kaupungit ovat myös siistejä, mikä tottakai vaikuttaa yleisilmeeseen positiivisesti. Mun mielestä parasta on vaan kävellä ympäriinsä ja katsella paikkoja. Yhdet lenkkaritkin ovat jo kuluneet puhki, mutta yritän sinnitellä niillä vielä elokuuhun asti.

 

 [12] & [13] Oon heittäytynyt vähän laiskaksi laittautumisen suhteen täällä... Koska vietän päivät yleensä kotosalla tai pihalla pojan kanssa touhuten, mukavat ja joustavat vaatteet ovat löytäneet tiensä ylleni kerta toisensa jälkeen. Oon meikannut kuukauden aikana vaan 3 kertaa, mikä on mulle tosi vähän. Nautin tästä ihan hirveesti! Vaikka näissä kuvissa mulla taitaakin olla ripsiväriä, niin aion ehdottomasti jatkaa luonnollista, meikittömämpää linjaa myös Suomessa. Esimerkiksi mun iho voi nyt paremmin kuin pitkään aikaan. 

[14] No se Zürich! ♥ [15] Sen lisäksi, että olen jättänyt meikkaamisen vähemmälle, oon myös syönyt terveellisesti, juonut alkoholia vain viinilasillisen verran silloin tällöin ja liikkunut valehtelematta joka päivä. Suomessa mulla on koko ajan järkyttävä kiire, joten itsestäni huolehtiminen jää monesti taka-alalle. Se on mulle ongelma, jonka tiedostan vallan hyvin. En osaa jakaa ajankäyttöäni siten, että kuuntelisin välillä myös sydäntäni ja kehoani. Niinpä tämä reissu on minulle myös henkinen matka itseeni - haluan oppia sanomaan useammin "ei", jotta tekemiseni laatu pysyy parempana ja pääkin kasassa siinä sivussa. Läheiseni ovat hokeneet minulle jo aiemminkin, että aina ei tarvitse vetää tukka putkella, vaan joskus voi vähän höllätä. No, arvatkaapa olenko hyppinyt täällä välillä seinille, kun töiden jälkeen ei olekaan pakko tehdä yhtään mitään, jos ei siltä tunnu...?! :-D Outoa, kun voi vaan nostaa jalat kohti kattoa tai lähteä lenkille ilman, että potee huonoa omatuntoa siihen menetetystä ajasta.

Reissua on tosiaan jäljellä vielä reilu kuukausi, jonka aikana haluan ainakin patikoida Alpeilla ja käydä haistelemassa Etelä-Sveitsin ilmaa. Tulevalla viikolla perheeni matkustaa Suomeen, joten minulla on 5 päivän miniloma. Houkuttelin ystäväni ja hänen siskonsa lähtemään kanssani Wieniin eli keskiviikosta maanantaihin seikkailemme sitten siellä. En malta oottaa, että pääsen taas Wieniin!! Se vei viimeksi osan sydämestäni enkä pety varmasti tälläkään kertaa. Kaiken lisäksi Wieniin on luvattu reissumme ajaksi superhyvää säätä (+31 ja täyttä aurinkoa joka päivälle), joka on sekin kivaa vaihtelua tähän sveitsiläiseen sateeseen.

 Heinäkuun lopussa köröttelen bussilla Saksan puolelle Hampuriin toisen ystäväni luo viikoksi, jonka jälkeen lennän sitten Suomeen. Elokuussa tiedossa on mm. töitä kaupalla ja Eppu Normaalin 40-vuotisjuhlakonsertti äitin ja siskon kanssa. Paljon kivoja suunnitelmia siis, joten ei auta kuin nauttia nyt vaan ;-)

Ihanaa kesää kaikille! Ja hei, jos joku on kokenut Sveitsin matkaaja, niin vinkkejä näkemisen arvoisista paikoista saa heitellä. Ja jos mun toilailuja haluaa seurata Snapchatin kautta, niin minut löytää sieltä nimimerkillä elinahenriikka. Instagramia mulla ei vieläkään oo ja tuskin tuleekaan, hihi.

♥: Elli