tiistai 3. huhtikuuta 2012

The stage is yours to show the world what you're made of

Morjes!



Päivät vierivät eteenpäin päätähuimaavaa vauhtia. Muistelen koko ajan, että "eilenhän mä vasta päivitin blogin, nou hätä siis" ja sitten tajuan, että edellinen postaus on neljän päivän takaa. Hmmh. Puolustan itseäni koeviikolla ja bisnesnaisen kiireillä (lue: armottomalla aikaansaamattomuudella).

Tosiaan, olen vain lukenut kokeisiin. Tämä koeviikko on aika iisi: mulla on neljä koetta, joista kolme on jo takanapäin. Tänään oli ruotsin koe, johon panostin PALJON (nimim. kirjoitin-yhdeksän-sivua-sanoja-ja-kielioppia-ylös) ja toivon, että sieltä tulisi myös sen mukainen tulos. Hirrrrrvee hinku saada kymppi tosta kurssista. Olisipa kaikkien muidenkin aineiden kanssa samanlainen motivaatio opiskella, vois meinaa nuo matikan vitosetkin nousta vähän paremmiksi...

                           (Rakkaus)kirje ihanalta Francescalta Italiasta. Ikävä sitä tyttöä :( Saisi tulla takaisin!



Kävin eilen juttelemassa sairaalalla lääkärini kanssa tästä ahdistuksesta, mitä on ollut nyt ilmassa. Ilmaistuani pelkoni siitä, olenko kenties sekoamassa, lääkäri vain nauroi hyväntahtoisesti. Tämä asioiden päässäänpyörittely kuulemma kuuluu enemmän kuin varmasti asiaan. Käsittelen sairastamaani tautia alitajuisesti vasta näin jälkikäteen. Oli lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa syövän sairastanut, joka käy näitä asioita läpi jo tervehdyttyään.

Olen muuten edistynyt yhdessä jutussa liittyen em. ahdistukseen. Tervehdyttyäni olen tähän asti ajatellut, että olen yhä syöpäpotilas, ja minulla on edelleen syöpä. Nyt huomaan, etten enää ajattele niin! Alan hiljalleen sisäistää olevani nuori aikuisuuden kynnyksellä oleva nainen, joka on sairastanut vakavan taudin, mutta selvinnyt siitä. Tuntuu hyvältä ja lämpimältä ymmärtää, että myös se henkinen parantumisprosessi on pyörähtänyt käyntiin.

Kuitenkin huolimatta edistyksestä, pelkään Hodgkinin uusiutumista kamalasti. Minulla on ensimmäiset kontrollit (jotka sisältävät TT-kuvaukset) vasta toukokuussa, joten siihen asti pitäisi kärvistellä. Viimeksi minut on kuvattu joulukuun lopussa, jolloin kuvista näkyi sisälläni olevan yhä kasvaimia. Kasvaimet toki olivat jo epäaktiivisia eli kuolleita, mutta niitä täytyi vielä piiskata 17:sta sädehoitokerran avulla. Tiedän, että lääketieteeseen pitää vain luottaa, mutta silti sisintäni jäytää ajatus siitä, onko kaikki nyt varmasti hyvin.

Kun pelko uusiutumisesta iskee rintakehääni niin, että jopa hengittäminen tuntuu sen takia vaikealta, lääkäri neuvoi minua ajattelemaan tautini fysiologisia faktoja. Minulla on 90% mahdollisuus olla nyt lopullisesti terve, koska olen näin nuori ja peruskuntoni on hyvä. Loput 10% prosenttia tarkoittavat mahdollisuutta syövän uusiutumiseen. Pitää siis olla todella huono tuuri, jos toukokuun kuvauksista löytyy jotain epämiellyttävää. Let's ajatellaan, ettei minulla voi käydä niin huono lykky toista kertaa.

Bloggailuun tulee nyt reilun viikon tauko lomani ajaksi. Päivittelemään tulen siis vasta ensi viikon loppupuolella! Toivotan kaikille oikein rauhallista ja rentouttavaa pääsiäistä, syökäähän paljon suklaamunia ja joensuulaiset iloitkaa siitä, ettei tuo Etelä-Suomen takatalvikaaos ole yltänyt tänne asti :) Kyllä se kevät vielä sieltä tulee!

♥ : Elli

9 kommenttia:

  1. Toivottavasti kuvauksista ei löydy mitään! Itseäni ainakin inhottaa olla tällaisessa välitilassa. Kun lääkärit ei oo nyt enää varmoja oonko sairas vai en. Nyt sit ootellaan seuraavia kuvauksia kauhulla.
    Mut omasta mielestä oon täysin terve! Suurin osa potilaista kuitenkin selviää helpommalla hoidolla, mä jouduin jo kerran sätkimään rankemman hoidon kynsissä. Eli eiköhän se vaan ole reilua että oon nyt täysin terve. Ja sä kans! :)

    VastaaPoista
  2. Piti tulla sanomaan heipat pitkästä aikaa. :)

    Mietteesi kuulostaa hyvinkin samanlaisilta kun minulla tällä hetkellä. Alku heti sädehoitojen päätyttyä meni hurjassa flowssa, mutta samana päivänä kun kontrollikirje tipahti kotiin fiilikset laski. Tällä hetkellä kaikki tuntuu vähän raskaalta, mutta luotan siihen että tämä on vain vaihe joka pitää käydä läpi.

    Minulla on tt-kuva 24.4. ja lääkärin tapaaminen 2.5. Verikokeetkin otetaan taas. Uusiminen jännittää aivan pirusti, mutta ei auta kuin mennä kontrolleja kohti. Se jotenkin helpottaa että tämäkin on vain pakko tehdä vaikka ei haluakaan. Yritan olla iloinen siitä, että terveydentilaani kuitenkin seurataan. :)

    Aurinkoista kevättä sinne ja ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
  3. Miulla on siulle tunnustus täällä: http://iida-helmi.blogspot.com
    :))

    VastaaPoista
  4. http://emilia-itsallaboutava.blogspot.com/2012/04/naiseus-on-ihana-asia.html

    sua on arpaonni suosinut :)

    VastaaPoista
  5. http://areena.yle.fi/video/1333740185227

    VastaaPoista
  6. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Puhalluskukkatyttö,
    sie oot kyllä menny vaikeimman kautta, totta...! Toivottavasti miun ei tarvitsisi käydä niin rankkoja hoitoja läpi enää :( Alan hiljalleen päästä tähän elämisen makuun taas! Oon tosi iloinen sun puolestasi, että asiat luultavasti nyt on sitten OK taas! Toivotaan, ettei ne lääkärit kerro sulle enää ikäviä uutisia jatkossa :)

    Sanja,
    miullakin on kontrollit vasta tosiaan vasta toukokuussa... Että sitä odotellessa sitten :D On oikeesti aika helpottavaa tietää, että lääkärit seuraa meidän terveydentilaa nyt koko ajan. Mitenköhän hukassa me ollaan sit joskus 5 vuoden päästä kun kontrollit loppuu ja ollaan taas ns. "omillamme"...

    Helmi,
    voooi kiitos paljon! :) Tsekkasin blogisi, se on tosi kiva:>

    Emilia,
    jeee huibbuu! Jostain syystä en pysty kommentoimaan sulle, vaikka oon liittyny lukijaksi??? Mistähä tää johtuu :( Mut laitan sulle kuitenkin sähköpostia!

    Anonyymi,
    katon ton myöhemmin tänään illalla, vaikutti mielenkiintoiselta. Kiitos linkistä! =)

    Ja hei sie Elina joka kommentoit tohon vikana, niin joko poistit itse kommenttisi (?) tai sit tää sun kaima säätää täällä jotain ja onnistuin vahingossa räveltää tän uuden Bloggerin kanssa ja poistamaan sen D: Sori jos kyse on jälkimmäisestä, se oli ihan spontaani näppäilyvirhe eikä mitenkään henkilökohtaiseksi tarkoitettu! :D

    VastaaPoista
  8. Jokos loma loppui ja olette kotiutuneet? Toivottavasti oli rento ja lämmin olo!

    Pääsiäinen oli aurinkoinen ja "hiihtoisa", nyt on pari päivää satanut lunta-räntää-vettä. Josko se kevät tulisi :)

    T. Kiara-täti

    VastaaPoista
  9. Kiara,
    jepulis eilen tultiin takaisin Suomeen! Väsäilen tässä postausta reissusta.. :) Oli rento loma kyllä ja lämminkin välillä! Harmi että täällä on satanut mömmöä taivaalta, mutta hei sulaapahan lumet ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)