sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Vaikka sua rakastaisin enemmän, nauraisin pois kaiken ikävän

Mooi!

En oo koskaan tykännyt bloggareista, jotka aloittavat joka toisen postauksensa sanoilla "sorisorisori taas päivitystauosta, on pitäny kiirettä ym yms". Silti itse huomaan olevani aloittamassa lähes jokaisen oman postaukseni tismalleen tolla tavalla selittäen. Ei hyvä. Mun mielestä blogata pitää sillon ku siltä tuntuu, ei silloin jos se tuntuu lähinnä velvollisuudelta. Siksi jätän nyt noi turhat liibalaabat tosta alusta pois ja totean vaan, että kiva päästä pitkästä aikaa jälleen päivittämään :--)

Viime päivät on kuluneet hujauksessa. Oon käynyt harkoissa, opiskellut, kahvitellut kavereiden kanssa, käynyt elokuvissa, tehnyt piiiiiiiitkiä lenkkejä ja moikannut mummoa. Paljon tekemistä siis.





Tänään oli ihan mieletön sää. Kevät on vihdoin tullut myös tänne peräkylään! Olin viime viikolla katkera siitä, ettei Helsingissä ollut yhtään lunta, mutta mitä idemmäksi tultiin sitä korkeammiksi kinokset kasvoivat. Nyt lunta on enää tositosi vähän ja ulkona tarkenee ilman lapasia! Tuo auringonpaiste houkutteli minut tänään juoksemaan järvenrantaa pitkin. Pysähdyin välillä istumaan kiville kattelemaan maailmaa. Oli niin nättiä, että hengitys melkein salpaantui.



 


Te tiedätte, että oon pelännyt kuukauden päästä olevia ekoja kontrollejani aika lailla. Päässä on pyörinyt kauhuskenaarioita rankoista hoidoista, joihin uusiutumisen myötä joutuisin. Lapsettomuus, hiusten tippuminen uudelleen, huono olo. Näin meidän kesken sanottuna noi ei kaikista maailman asioista eniten houkuttelisi tällä hetkellä. Oon pikkuhiljaa paranemassa syövästä myös henkisesti, ja negatiiviset uutiset olisivat jälleen raju palautus maanpinnalle.

Nyt mulla on kuitenkin sellainen olo, etten enää pelkää uusiutumista. Tottakai se olisi paska homma, ei sitä voi nätimmin edes muotoilla. Mutta mun asenne on muuttunut, koska huomaan ajattelevani erilailla kuin ennen. Jos toukokuun puolessa välissä saadaan niitä huonoja uutisia, niin elämä jatkuu silti. Se jatkuu sairaalassa tippalaitteenjatkeena, mutta jatkuu kuitenkin. Ja tuli eteen mitä tahansa, niin mä selviän. Mulla on jumalaton taistelutahto tällä hetkellä ja mun elämisenhalu ei oo varmaan ollu ikinä näin korkee. Mr. Syöpä on itsetuhoinen idiootti, jos uskaltaa iskeä muhun uudelleen. Se ei nimittäin tiedä, minkä pakkauksen se saa vastaansa. Mun normaalia arkea ei viedä noin vain pois jälleen, mä en suostu luopumaan tästä taistelematta.

Tässä välissä muistutan taas itselleni, että uusiutumisen mahdollisuus on säälittävät 10%.

Oon pohtinut syvällisesti paljon kaikkia muitakin asioita kuin syöpää viime aikoina. Huomaan muuttuneeni vähemmän ulkonäkökeskeiseksi kuin mitä olin aiemmin. Tottakai musta on edelleen kiva laittautua, pukeutua mukaviin vaatteisiin ja näyttää nätiltä. Mut vasta nyt tajuan, että edes täydellinen naama eikä mallin vartalo ei tekis musta onnellista. Onnellisuus koostuu ihan muista asioista. Asioista, joita ei tule jokapäiväisessä elämässä edes ajateltua. Kuppi appelssiinimehua, kikatuskohtaus kesken oppitunnin, uuden hyvän biisin löytäminen.

Kuuntelin eräs päivä kaupungilla pikkulikkojen panikointia siitä, ovatko heidän ihohuokosensa liian suuret. Seriously, mitä väliä on joillain ihohuokosilla tän maailmankaikkeuden kannalta? Kyseenalaistan vahvasti nykyiset median asettamat ulkonäkökriteerit. Tiedotusvälineissä ja mainoksissa esiintyy upeita, lähes luonnottoman kauniita naisia, jotka aiheuttavat valtavat paineet herkässä kehitysvaiheessa oleville nuorille. Tämä ei koske vain tyttöjä, vaan yhtälailla myös poikia. En tajua, miksi ulkoisesta kauneudesta on tehty elämää suurempi asia. Se kun on katoavaista, toisin kuin sisäinen kauneus, joka on ja pysyy.

En usko, että olisin vielä pitkään aikaan pohtinut tällaisia asioita ilman syövän aiheuttamia muutoksia omaan ulkonäkööni. Vuosi sitten olin todella ulkonäkökeskeinen. Suoristin väen väkisin tukkaani aamuisin ja masennuin jos naamassani oli yksikin finni. Vasta kun hiukset, ripset ja kulmakarvat lähtivät, kiloja tuli muutama lisää ja oma olemus lähinnä ällötti, tajusin ettei "kauneutta" voi määritellä sanoin. Eikä kukaan voi tuomita toista kauniiksi ja toista rumaksi. Sitä paitsi se ulkoinen kauneus häviää sijoittelussa muita elämän tärkeitä asioita vastaan ihan satanolla.

Mulla ois tosi paljon vielä sanottavaa tästä aiheesta, mutta kello lähenee yhtätoista ja mun on nyt suunnattava suihkun kautta petiin. Huomenna on normaalisti koulua, ja hypärillä ajattelin käydä salilla. Arki osaa tuntua tosi hyvältä just nyt, olisinpa osannut arvostaa sitä jo aiemmin ennen syöpää. Mutta ainahan sanotaan, että kokemukset kasvattaa ja tällä kertaa mä voin kyllä todeta sen olevan aivan totta :--)

Haleja ja pusuja!

♥: Elli

9 kommenttia:

  1. Oot ihanan positiivinen ja oon täysin samaa mieltä sun kans, nykymaailma pyörii ihan liikaa "kauneuden" ympärillä, joka on massamedian luomaa photoshopattujen naisten viidakkoa.
    Hyvää kevättä <3 Täällä on vielä lumet maassa :(
    http://elukkasirkus.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Ihana ja hyvä kirjoitus.Niin onnellisuus,kuppi appelsiinimehua.asiaa EI voi paremmin ilmaista.(lähdempä tästä rintasyöpä kontroliin.)Kevättä.

    VastaaPoista
  3. :) Olet aikuistunut/kypsynyt ihan älyttömästi jo tän vajaan vuoden aikana, mitä olen blogiasi seurannut. Onneksi olet nuori ja kuulostat nuorelta edelleen. Asiaan kuuluu tuo, että huomaa, ettei se ulkonäkö ole ainoa merkittävä asia. Vaikkakin uskoisin, että sama ajatteleva tyttö olit jo ennen tätä sairastumistasi. Ei vain ollut ollut tarve ajatella elämää eri kantilta.

    Meilläkin vielä makuuhuoneiden ikkunoiden alla metri lunta :D Sitä katolta pudotettua. Vaan pikkuhiljaa alkaa maa paljastua.

    T. Kiara-täti

    VastaaPoista
  4. Jos kiinnostaa asiapläjäys tuosta median/mainosten tuomasta kuvasta naisista, niin katso Youtubesta Killing Us Softly. Toi jäi kaivelemaan mun päähän niin vahvasti että teki hirmuisen pahaa lukea viime viikolla 2-vuotiaan tytön edessä naistenlehteä :D

    VastaaPoista
  5. Siun blogi on ehkä ainut blogi, jonka kaikki uudet postaukset jaksan lukea. Tietää, että aina tulee nii hyvää juttua ja kirjoitustyylisi on kyllä ihan ylivoimainen! :) Piristävää kevättä!♥

    VastaaPoista
  6. Nina,
    kiitti paljon! <3 Tälle kauneuden yltiömäiselle ihannoinnille on tehtävä jotain, koska muuten se oikeesti aiheuttaa ongelmia jatkossa. Maailma on täynnä pelkkiä mainoksia ja sitten ihmetellään, miksi nuorilla on huono itsetunto ja vääristynyt minäkuva.

    Anonyymi,
    kiitän :--) Sinäkin ex-syöpäpotilaana osaat varmasti arvostaa niitä elämän pieniä asioita. Toivottavasti kontrollit menevät hyvin eikä sieltä löydy mitään epämukavaa! Hyvää kevättä myös sinulle :)

    Kiara,
    tiiätkö mitä, huomaan ite ihan samalla tavalla aikuistuneeni kun luen vanhoja postauksiani! Selasin tässä eräs ilta koko blogin läpi ja mua oikeesti alko melkein naurattamaan myötähäpeästä, millaisia juttuja oon sinne alkusyksystä kirjotellut. Nooo, elämä kasvattaa :--D Toivotaan että se lumi lähtee sieltäkin sulamaan nyt oikein vauhdilla, niin saatte tekin lumettoman vapun! :)

    Hanna,
    katoin ton videon. Se oli ihan täyttä asiaa! Jos pitäisin koulussa joskus mielipidepuheen mainosten vaikutuksesta niin toi ois ehdottomasti hyvää extraa siihen. Pitää laittaa korvan taakse :) Kiitti linkistä!

    Runotyttö,
    aaaapua kiitos hirveesti! :) Kirjoitan aikalailla sitä mitä sylki suuhun tuo, enkä suuremmin sensuroi/korjaile tekstiä. Joten tosi kiva kuulla että pidät kirjoitustyylistäni :> Aurinkoista kevättä siulle kans! ♥

    VastaaPoista
  7. Arvaas Elina mitä, täällä satoi aamuyöllä kaatamalla vettä. Kyllä se lumi tosta häviää!! Ehkei ihan lumettomaan vappuun päästä, mutta lähemmäs kuitenkin. Ja eilen näin ekan perhosenkin, nokkosperhosen.

    T. Kiara-täti

    p.s. älä kiirehdi tuota aikuistumista kuitenkaan. Kun/jos jonain päivänä huomaat murehtivasi taas jotain hölmöä ulkonäköjuttua, sekin on ok. Kunhan siihen ei jää makamaan ;)

    VastaaPoista
  8. Olipa ihanana positiivisesti kirjotettu! :) varsinki toi ulkonäkö kohta, mulla on nykyään tosi kovia ulkonäkö paineita, oon lihonnu lääkityksen takia liki 10kg, finnejä tulee helpommin, hiukset on huonossa kunnossa etc.. Nyt ku luin ton sun tekstin tuli sellanen olo että mitä väliä, jos joku ei tykkää nii se ei oo mun ongelma, pääasia että itte oon tyytyväinen. Siihen on kyllä vielä pitkä matka että olsin tyytyväinen ulkonäkööni ja saisin itsetuntoni kohoamaan, mut kaikki pikku hiljaa! :)
    Ihanaa kevään jatkoa<3

    VastaaPoista
  9. Kiara,
    jooo täälläkin tuli vettä koko eilisen! Siitä ne sulaa ;) Ja lupaan etten aikuistu liikaa, ei huolta!

    Anonyymi,
    mielettömän hienoa että mun blogitekstini sai sinut tuntemaan olosi paremmaksi! Se on parasta mitä näillä kirjoituksilla voin saada aikaan. :) Mä en usko, että kukaan katsoo sua kieroon, vaikka sun ulkonäössä olisikin tapahtunut muutoksia. Sillon ku olin lähes kalju mua tuijotettiin, ja aikani siitä välitin ja murehdin mutta sit vaan päätin antaa olla. Kuten sanoit, pääasia on että itse on tyytyväinen itseensä! Kenelläkään tuskin on joka päivä itseluottamus huipussaan, ei mulla ainakaan ole. Oot aivan varmasti kaunis ja hurmaava persoona, voin lyödä vetoa! Hirmu hyvää kevään jatkoa sinulle myös <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)