keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Hengissä vielä

Moikkamoi!



Nyt on vappendaalit vietelty ja palattu takaisin Joensuuhun. Oon joskus aiemminkin maininnut, että Joensuu-Oulu-välimatka kestää bussilla sietämättömän pitkään. Puolessa välissä tekee mieli pompata ylös ja ravistella pepusta kaikki puutuneisuus pois. Anyways, mulla oli kiva reissu! Otettiin vappu aika rauhallisesti ja pääasiassa löhöttiin ja katottiin katsomo.fi:stä Viidakon Tähtösiä ja CSI Miamin vanhoja jaksoja. True party animals ;)




Käytiin yksi päivä Hailuodossa. Niille, jotka eivät koskaan ole Oulun suunnalla käyneet, tiedoksi että Hailuoto on pienen ajomatkan päässä keskustasta oleva iiiiso saari. Sinne menee lauttareitti, joka kestää n. 20 minuuttia. Itse saaren ajaa päästä päähän reilussa vartissa. Paikka on vanha ja tosi nätti, tosin ne tuulivoimalat (siis ne sellaset isot propellit, joista saadaan sähköä ja joiden juurella ihminen tuntee itsensä ihan muurahaiseksi. tajuutte kyllä mitä tarkotan) pilaa vähän maisemaa. Syötiin focacciaa ja nautittiin auringonpaisteesta ja lumen alta paljastuvasta hiekasta. Kesä tuleeeeee!



Oon varmaan jotenkin jälkeenjäänyt, koska en ollut koskaan aiemmin paistanut itse munkkeja enkä edes tiennyt miten niitä tehdään. Nyt tämä epäkohta on korjattu! Opin nimittäin valmistamaan itse munkkitaikinan ja kypsentämään ne öljyssä :--) Ja tuli muuten ihan sikahyviä. Tehtiin litran taikina, ja taiottiin siitä 3,5 tunnissa yli 80 munkkia.


Samaan syssyyn sain salaisen reseptin maailman parhaan focaccia-leivän tekoon. Omnomnomnom toi on vaan niin hyvää. t. herkkuperse


Semmosta Pohjanmaalle siis! Aivot-narikkaan-loman jälkeen mua odottaakin nyt karmiva pino rästihommia. Tehtävänä olisi muun muassa matikankurssin tilastotyö, terveystiedon tutkimustyö ja kolme hissan esseetä. Mulla on tavoitteena saada nää nyt ens viikonlopun aikana tehtyä. Pitäkää peukkuja, että se onnistuu.

Näin asiasta kolmanteen, mä lopetin tossa pari viikkoa sitten ripsentaivuttimen käytön. Mun ripset oli syövän jälkeen järkyttävän huonossa kunnossa eli tosi lyhyet, harvat ja vaaleat. Ajattelin, että jos lopetan niiden taivuttamisen, ne elpyisivät nopeammin. Ja tadaa, oikeessa olin! Nää on kasvaneet varmaan puoli senttiä eivätkä enää jää maskaraan kiinni. Myös kynnet alkavat olla "entisissä mitoissaan", ai että tätä autuutta. Kroppa ihan selkeesti palautuu hiljalleen rankoista hoidoista.

 Anteeksi tumma kuva ja sumea tarkennus, oli kamala kiire enkä ehtiny jäädä ottaa parempaa!

Perjantaina postissa saapui kaunis vaaleanpunainen paketti, joka sisälsi kaksi ihanaa Oriflamen kauneudenhoitotuotetta. Voitin Emilian blogiarvonnassa tuollaiset Nature Secrets -sarjan dödön ja suihkusaippuan. Mä harvoin jaksan/haluan mainostaa mitään tuotetta, mutta näitä on pakko! Noi ovat nimittäin aivan huumaavan hyväntuoksuisia. Oon impannut noita vähän väliä :--D Tuoksu on hedelmäinen, mutta ei liian imelä vaan raikas. Nää tuotteet saa mun täyden siunauksen ja ihan varmasti jatkossa jätän kaikki Rexonat kauppaan ja ostan mieluummin näitä! Kiitti Emilia :)



Jokohan siinä ois viime päivien kuulumiset juoruttu. Just nyt mulla hapottaa jalkoja treenien takia kamalasti, joten taidan seuraavaksi suunnata kuumaan suihkuun ja sen jälkeen unille. Kauniita unia, murut!

♥: Elli

5 kommenttia:

  1. Hyvä et tykkäsit! :) Mä käytän ton sarjan minttu-vadelmaa ja imppaan niitä kans AINA :D

    VastaaPoista
  2. Emilia,
    tykkään ihan hulluna! Pakko ehkä myös tuoksutella joskus tuota minttu-vadelmaa, kuulostaa iha törkeen hyväntuoksuselle ;D

    VastaaPoista
  3. Moro! Oli pakko tulla kommentoimaan, kun bongasin tämän blogisi jostain keskustelupalstojen syövereistä äsken ja luin sen sitten kertaistumalta kokonaan läpi. Tuli niin elävästi mieleen oma kokemukseni, joka muistuttaa yllättävän monilta osin omaasi. Itsekin olen siis syövän sairastanut ja siitä selvinnyt (viimeiset sytostaatit meni kesällä 2010.) Muistoksi tosin jäi reisiproteesi vasempaan jalkaan, mutta elämäniloa on sitäkin enemmän tullut tilalle :) Jotkut näistä sun teksteistä oli melkein niiku mun suusta. Varsinkin joskus blogin alkutaipaleilla kirjoittamasi teksti siitä, kuinka sua pelottaa, ettei pojat uskalla lähestyä sua sun sairauden takia jäi mmun mieleen. Mulla oli ihan samat ajatukset oman sairauteni aikana! Onneksi pelot osottautu täysin turhiksi ;) Ja pakko sanoo sekin, että oot kyllä tosi rohkea, ei voi kuin ihailla. Toivon tosi paljon tsemppiä sulle jatkoon ja hyvää kevättä! :>

    -Laura

    VastaaPoista
  4. Oi, Laura, kaverillani on kans reisiproteesi, eikä mitään ongelmia vastakkaisen sukupuolen kanssa, kuten sinäkin olet huomannut :) Tsempit jatkoon!

    Ja Elina: kiva reissu. Hailuoto on kaunis paikka, vielä ihanampi ois ollut, jos ois sattunut loistokelit. Ensi kerralla käytte sitten katsomassa Koitelin kosket tai Turkansaaren? Eikö vain :)

    Täällä Oulun korkeudella on hrrrr, kylmä.

    Aurinkoa toivon molemmille suunnille (ja koko Suomeen tiätty),
    Kiara-täti

    VastaaPoista
  5. Laura,
    itseasiassa olen käynyt lukemassa blogiasi joskus :) Siekin oot hirveän rohkea tyttö, ja näytät kyllä piutpaut kaikenlaisille ennakkoluuloille! Keep on going ja aurinkoista kesäänodotusta sinne suunnalle myös :)

    Kiara,
    jep Hailuoto oli tosi nätti! Toki siellä ois viihtyny pidempään, jos ois ollut vähän lämpimämpi keli. Mutta ehkäpä kesällä sitten :) En oo kuullutkaan noista Koitelin koskista enkä Turkansaaresta, pitää mun kysyä noilta tutuilta!

    Täällä sataa just nyt vettä, toivottavasti siellä on parempi sää:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)