lauantai 24. elokuuta 2013

Jakaa tämän hetken sinun kanssasi


Haluan ihan ekana kiittää teitä kommenteista edelliseen postaukseeni, ne ovat olleet ihania! Ette uskokaan, kuinka paljon saan niistä voimaa. Kiitos 

Ajattelin tulla näin yön pikkutunteina kertomaan ensimmäisestä viikostani uudessa työpaikassa. Eli viisi päivää tennishallin kassalla ovat nyt takanapäin, ja ainakin tähän mennessä olen tykännyt kovasti. Työ on aivan erilaista kuin Mäkissä, mutta lapsenomainen luonteeni kaipaakin alituisesti uusia virikkeitä ja haasteita. Mulla on suuri motivaatio oppia uutta ja siksi olenkin hirvittävän (ehkä jopa vähän säälittävän) innoissani tästä.

Tennis on lajina lähellä sydäntäni, joten on upeaa päästä tekemään töitä sen parissa. Ikävöin kyllä työkavereitani Mäkissä, mutta onneksi näen heitä aina viikonloppuisin, kun käyn tekemässä pari vuoroa siellä. Työtunteja siis riittää välillä jopa enemmän kuin vuorokaudessa tai viikossa olisi aikaa, mutta en valita! Tätä varten mie tän välivuoden halusinkin pitää, riehua ja reissata ehtii myöhemminkin.

Joensuuhun mulla on vähän ikävä, lähinnä ihmisiä siellä. Hassu tunne myös, kun 13 kouluvuoden jälkeen mun ei nyt syksyllä tarvinnutkaan marssia kirjojen pariin. Ihan kuin jotain olennaista puuttuisi?

Kirjoitin teille tästä muistaakseni viimekin vuonna, mutta nää ekat kirpakat syyspäivät tuovat mulle elävästi mieleen ne hetket, kun sain diagnoosin. Mulla oli tapana tehdä niitä monen tunnin kävelylenkkejä ja vain pohtia sairastumistani. Pelätä ehkä vähän tulevaa, mutta yrittäen samalla nauttia kesän viimeisistä auringonsäteistä ja ruskaantuvista puista.

Ihmismieli on tosi jännä. Miten tietynlainen ilmasto voikaan palauttaa jotkut fiilikset niin vahvasti mieleen?

Nyt meen hammaspyykin kautta moikkaamaan nukkumattia ja aamulla virkeänä lenkille. Gonatt alla!

♥: Elli

6 kommenttia:

  1. Oot niin kaunis etten kestä O_____O <3

    VastaaPoista
  2. Onnea uudesta työpaikasta.Muista myös levätä ja huilia välillä.Ps Ihana oot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi iso kiitos! :) Yritän muistaa.

      Poista
  3. Nuoruuden voimalla. Voi että tätä on aina niin sykähdyttävä lukea. Tulee ikävä omaakin nuoruutta. Tuo edellinen postauksesi oli ihana. En tiedä muistatko, mutta joskus aikanaan taisin "varoitella" että sen jälkeen, kun itse hoidot on ohi, voi tulla näitä pohdinta-aikoja. Onneksi sinä näytät osaavan päästää ne uloskin, etteivät jää sisälle kerääntymään möykyksi.

    Onnittelut uudesta työpaikasta :) Pidähän itsestäsi hyvää huolta.

    t. kiara-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos! Lupaan pitää huolta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)