torstai 9. lokakuuta 2014

MITÄ ELÄMÄ TUO, SE TULKOON MINUN LUO


Se ois taas lokakuu ja Syöpäsäätiön perinteisen Roosa-nauha -kampanjan aika. Kaikki vastaavat tempaukset ja varainkeruut ovat koskettaneet minua erityisen paljon oman syöpäni jälkeen, joten tänäkin vuonna ostin itselleni uuden Roosa-nauhan ja lahjoitin verkossa pienen summan rahaa tutkimusta varten. Mielestäni nauha on ollut joka vuosi nätti, mutta tällä kertaa se on jotenkin erityisen hyvin suunniteltu. Teemana on "Yhdessä eteenpäin", ja Minna Parikan tuunaamassa rusetissa onkin ihanasti jalat, joiden korot muodostavat askeleet. Kuinka kaunis idea se onkaan? Uskaltaisin väittää, että lähes jokainen suomalainen tuntee jonkun, jota on kohdannut syöpä. Siksi se koskettaa meitä kaikkia ja siitä selviäminen on helpointa, kun käymme taistoon yhdessä.

Sairastumisestani on reilut kolme vuotta aikaa. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että on vaikeaa kuvitella enää elämää, jossa ei tarvitsisi enää ajatella syöpää samalla tasolla, kuin sitä tällä hetkellä tulee ajateltua. Olisi mielenkiintoista nähdä, millainen nuori aikuinen minusta olisi kasvanut ilman syöpää. Veikkaan, että paljon sinisilmäisempi ja pinnallisempi. Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että tällainen minusta pitikin tulla. Impulsiivinen hetkeen tarttuja, joka tiedostaa elämän lyhyyden ja ihmisen kuolevaisuuden. Ihminen, joka ahdistuu, jos muilla on paha olla.

Impulsiivisuudesta puheenollen, olen muuttanut Porvooseen ja irtisanoutunut urheiluhallin työstäni Helsingissä. Tänään aion leipoa työkavereille kasan pullaa (tein koevedokset viikonloppuna ja muistin taas, miksi en koskaan leivo - toisesta satsista unohdin sokerin ja toisesta rasvan), koska huomenna vietän viimeiset kahdeksan tuntiani tässä talossa. Yli vuoden aikana olen ehtinyt kokea jos jonkinmoisia asiakaspalvelutilanteita ja tutustunut upeisiin ihmisiin. Jokaisessa työssä on kuitenkin puolensa ja vaikka jään kaipaamaan tätä hallia, niin tiedän, että saavuttaakseen elämässään jotain, on mentävä eteenpäin. Erityisesti, kun on vasta 20-vuotias ja paljon asioita kokematta.

Olen asettanut itselleni yhden ison tavoitteen, jonka aion saavuttaa vaikka hammasta purren. Haluan nimittäin päästä opiskelemaan luokanopettajaksi, ja nimenomaan Itä-Suomen yliopistoon Joensuuhun. Ensi kevään projektina onkin siis pääsykokeet, pääsykokeet ja vielä kerran pääsykokeet. Hirvittää ajatuskin siitä, kuinka paljon kärsivällisyyttä ja miten teräksisiä peppulihaksia kouluun pääseminen tulee vaatimaan, mutta kuten sanottu - teen ihan mitä vaan, jotta voin opiskella alaa, joka tuntuu tällä hetkellä omimmalta. Kaksi työntäyteistä välivuotta lukion jälkeen ovat herätelleet opiskelumotivaatiotani jälleen eloon ja nyt koen olevani valmis palaamaan takaisin koulunpenkille. En missään nimessä kadu välivuosiani, mutta on aika tehdä jo jotain muuta, jolla on pidemmällä aikatähtäimellä suuri merkitys. 

Poden kroonista koti-ikävää Pohjois-Karjalaan, joten jo senkin vuoksi haluan takaisin Joensuuhun ja kouluun. Kun lähdin keväällä 2013 yo-kirjoitusten jälkeen pääkaupunkiseudulle, äitini antoi minulle kortin, johon oli siteerattu Peppi Pitkätossua: "Jos ei koskaan lähde, ei voi koskaan palata takaisin."

Se on fiksusti sanottu se.

: Elli

32 kommenttia:

  1. Niin viisaita ajatuksia taas... <3 Ihanaa syksyä!!

    VastaaPoista
  2. Tosi paljon tsemppiä pääsykokeisiin!!! Kyllä se opiskelupaikka aukeaa, kun sitä todella haluaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ihana! Oon ainakin valmis tekemään kaikkeni opiskelupaikan eteen. Jos se ei riitä, niin sitten keksitään b-vaihtoehto ja yritetään seuraavana vuonna uudelleen :-)

      Poista
  3. Kiitos Elli se on juuri näin.Ihana kuulla sinusta.Hyvää syksyn jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, sinulle myös hyvää syksyn jatkoa! Kiva huomata, että käytte täällä blogissa edelleen kurkkimassa mun kuulumisia :-)

      Poista
  4. Mukavia kuulumisia! Hienoa, että olet löytänyt oman alasi! Nyt vain kovasti tsemppiä pääsykokeisiin mutta Vakavahan on siitä kiva pääsykoe, ettei siihen tarvitse lukea kuin pari kuukautta. :) Tietysti jos tahtoo jotain tehdä pääsykokeiden eteen jo ennen sitä, voi käydä korottamassa yo-kirjoituksia.

    Toivottavasti kirjoitat pääsykoekuulumisia pitkin vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan VAKAVA on just tuosta syystä "kiva" koe. :) En varmaankaan käy korottamassa ylppäriarvosanoja ennen sitä, koska kirjoitin suht hyvin ja oon tyytyväinen niihin, mutta avointa yliopistoa en ole vielä sulkenut pois. Täytyy vähän makustella asiaa :-) Ja lupaan tulla kirjoittelemaan tänne sekä pääsykoe- että muita kuulumisia!

      Poista
  5. Ihanan elämäntäyteinen teksti! :) Tsemppiä pääsykoerumbaan ja nauti erityisesti seuraavasta viidestä vuodesta, opiskeluvuodet on yksi elämän parhaista ajoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! Näin olen kuullut, että opiskeluajoista kannattaa ottaa kaikki irti =)

      Poista
  6. Voi, ihana postaus ja kivoja kuulumisia :-) Tsemppiä ihan hirveesti ens kevään pääsykokeisiin lukemiseen, se palkitsee kyllä!! Susta tulee varmasti ihan huippu ope tolla positiivisella asenteella! T. Luokanopettajaopiskelija pohjosesta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äää kiitos sinulle! Toivottavasti ala on ollut sulle mieluinen - harmittaa kyllä vähän edelleen se viime keväinen pääsykoepäivämääräsekoiluni, koska voisin ihan hyvin olla jo opiskelemassa tällä hetkellä, jos olisin ollut tarkkaavaisempi. Noh, ei voi mitään. Toivottavasti ensi vuonna sitten :)

      Poista
    2. On ollu, meijän ala on hyvä valinta hihi! Opiskellaan niin kaikkea äikästä liikuntaan ja kuviksesta fysiikkaan, ja on paljon käytännönläheisiä juttuja, joten ei tartte istua luentosaleissa koko ajan! Muaki harmitti sillon sun puolesta se päivänmääräerehdys, mutta ens keväänä on todellaki uus mahdollisuus :-) Onneks ollaan vielä nuoria (oon siis samanikänen ku sinä) joten meillä on kyllä aikaa opiskella, älä huoli tuota että voisit nytki olla opiskelemassa. Ota ilo irti välivuosista, kaikessa on aina puolensa!! :)

      Poista
    3. Onpa kiva kuulla, että olet viihtynyt alalla! :) kiitos kovasti tsempeistä, täytyy ottaa ilo irti nyt tästä työvuodesta, jotta jaksaa sitten opiskella ahkerasti seuraavat vuodet :)

      Poista
  7. Kiva kuulla siun elämästä taas! <3
    Siun postauksilla on jotenkin semmoinen tsemppaava vaikutus, en osaa selittää tarkemmin :)
    Tulee vaan hyvä mieli ja energiaa ruudun toiselle puolelle!

    VastaaPoista
  8. Hei, olen lukenut blogiasi ja hatun nostot sinulle, olet kokenut kovia ja jaksanut silti mennä ylpeänä eteenpäin. Itse olen 21-vuotias ja löysin oikean solisluuni päältä kovan patin. Ahdistus ja pelko on suuri. Onkohan sinuun mahdollista ottaa yksityisesti yhteyttä, esim s.posti? Haluaisin kuulla syövästäsi enemmän ja kysymyksiä olisi paljon. Ymmärrän kyllä, jos tämä ei ole mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi, sain sähköpostisi ja vastaan sinulle tänään :) Tottakai saa ottaa yhteyttä, jaan mielelläni ajatuksiani ja kokemuksiani, ja autan jos vain suinkin voin/osaan.

      Poista
  9. Tuutuu jo miulla on iksu.
    t.j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miullakin sinnuu <3 sitä ennen tuut kyllä tänne!

      Poista
  10. Ihanaa. :) Pääset heittämällä haastattelusta kouluun, eli tosiaan kaikki paukut siihen kirjalliseen.

    Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta :) täytyy vaan lukea ahkerasti. Terkkuja Joensuuhun!

      Poista
  11. Voi ihanainen, oletpa sinä taas kääntämässä elämääsi. Hienoa!! Niin sitä pitää :)

    Terkut lumiselta seudulta, tänään tuli talvi.

    <3 Kiara-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiara! Minkäs sitä tuuliviiri luonteelleen voi... Terkut sateisesta Porvoosta! <3

      Poista
  12. Heip! Saatat ehkä tietääkin, mutta ajattelin vinkata, että Itä-Suomen yliopistossa ja juuri Joensuun kampuksella on mahdollista suorittaa erityisopettajakoulutus, josta saa kolmoispätevyyden: erityisopettaja, luokanopettaja ja erityisluokanopettaja. Itse suoritin juuri tuon, ja tällä hetkellä työskentelen luokanopettajana. Koskaan en ole erityisopettajaksi edes ihmeemmin halunnut, mutta erityispedaogiikasta on ollut vain hyötyöä nykylapsien kanssa työskennellessä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olenkin kuullut tuosta! Pari lukiokaveriani hakivat juurikin erityisluokanopettajaksi silloin abivuonna :) Kiitos kun kommentoit ja mukavaa syksyä!

      Poista
  13. Onko siul ig:tä? :)

    VastaaPoista
  14. Hei haluisin tietää et millo sulla alko kihartuu hiukset et kuinka kauan siis sytostaattien lopettamisesta? Ja onko edelleen yhtä kiharat vai onko paljon eroo siihe millaset oli esim vuos sitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kihartuivat heti, kun alkoivat kasvaa. Itseasiassa tukka oli kiharin noin vuoden ajan sytostaattien lopettamisen jälkeen. Nyt koska pituutta on jo kertynyt, niin painovoiman myötä kiharuuskin on laantunut. Taipuisat ja vahvasti laineikkaat ovat edelleen, mutta eivät semmoiset kikkarakäkkärät niin kuin alussa :)

      Poista
  15. Ihanaa että voit hyvin :)

    Oon alusta asti lukenut blogiasi ja nyt tuli puolen vuoden tauko lukemiseen. Oli niin kiva lukua et sulle kuuluu hyvvää :)

    -Eea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että te vakkarilukijat pysytte menossa mukana, vaikka tauonkin jälkeen :) kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa joulunodotusta!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)