maanantai 26. tammikuuta 2015

Eikä se mitä sä sanot, vaan miten kauniiksi kaikki puetaan

Ensimmäisenä suuren suuri kiitos tsemppikommenteista ja sähköpostiviesteistä edelliseen postaukseen liittyen! Jokainen niistä on luettu ajatuksella useampaan kertaan läpi. Aina sosiaalista mediaa moititaan, mutta on siinä ne hyvätkin puolensa.

Täällä syksy vaihtui talveksi siis apeissa merkeissä. Minua väsyttää edelleen hirveästi enkä vieläkään nuku hyvin. Vaivun uneen suht helposti, mutta yöstä riippuen joko heräilen vähän väliä tai koko yö menee "valveunessa". Tiedättekö, mitä tarkoitan? Sitä, kun olevinaan nukkuu, mutta on kuitenkin jollakin tietoisuuden tasolla hereillä. Sitten kello jo soikin ja on aika nousta. Väsyttää niin paljon, että oksettaa.

Mun on viime aikoina tehnyt mieli kirjoittaa ja paljon, mutta tuntuu, ettei sana luista. Sopiiko siis, että lätkäisen alle kasan kuvia ja yritän selittää niistä jotain?



[1] Maailman rakkain pikkuveli, joka ei ole enää niin kovin pieni, vaan iso poika jo. Rökittää minut 6-0 sekä verbaalisesti että fyysisesti. [2] ... ja siinä sama veli ihka ensimmäisen sähkökitaransa kanssa. Voi sitä ilon ja riemun määrää, minkä ikioma soitin voikaan antaa!



[3 & 4] Matka mummolaan kävellen joulun välipäivinä. Täydellinen keli ja ihana Joensuu.


[5] Joulun herkkujen jälkeen iso lautasellinen kanasalaattia ja lasillinen maitoa - ah nam. [6] Tässä tämänhetkinen lempiruokani, tulinen kanakeitto. Jos olet mausteisen ruoan ystävä, niin suosittelen kokeilemaan! Ollaan tehty keittoa tämän ohjeen mukaan, mutta vähän varioiden. Itse tungen lähes joka ruokaan basilikaa ja niin myös tähänkin keittoon. Chilin määrällä voi säädellä keiton tulisuutta, me ollaan laitettu aina yksi kokonainen chili ja se on oikein sopiva määrä mun sytostaattihoitojen turruttamille makuhermoilleni. Yleensä nillitän aina, kun mikään ruoka ei maistu miltään ilman Tabascoa, mutta tähän sitä ei tarvita ;)



[7] Käytiin luistelemassa poikaystävän kanssa ja näin kivaa meillä oli. [8] Mun tonttu! Tulin yks päivä töistä kotiin ja mun meikkaus-/työpöydällä möllötti iso tietokoneen ruutu. WHAT? Niin vaan oli meikäläisen kamat syrjäytetty ja meidän pikkuruiseen kämppään kotiutettu yksi tietokone lisää. Great. 



[9] Multa lähtee hiuksia edelleen enemmän kuin pitäisi, mutta ei ehkä ihan yhtä rajusti kuin edellisen postauksen aikaan. Tukka on enää haamu siitä, mitä se joskus oli. Täytyy vaan toivoa, että pahin tippumiskausi on nyt ohi. [10] Jouluna koristeltiin pipareita, ja kamaliahan niistä mun tekemistä tuli :-D En vaan osaa. Kuvassa pari possua, ihan on näköset.



[11] Mäkkityttöjen kanssa Porvoon yöhön lähdössä. [12] Oon yleensä aika laiska kotitöiden suhteen, mutta silloin kun innostun, niin huushollaan sitten urakalla. Kuvanottopäivänä olin juuri pyykännyt, imuroinut, luutunnut ja kokannut. Tapanani on ottaa lopputuloksesta aina valokuva, jota myöhemmin katsomalla voin yrittää motivoida itseäni siivoamaan useammin. Vielä tää mun metodi ei ole ottanut tulta siipiensä alle, mutta ehkäpä joskus?



[13] Kotikotona rauhoitun aina sen verran, että maltan lukea ihan oikeaa kirjaa. Rakastan lukemista ja kirjallisuutta muutenkin, mutta nykyään luen liian harvoin muuta kuin Iltalehteä kännykällä. Pitäisi tehdä ryhtiliike. [14] Hassua muistella, että vielä vuosi sitten olin lähes blondi. On nää tummat vaan enemmän mun juttu.



[15 & 16] Lähdettiin vapaapäivänä shoppailemaan Helsinkiin ja käytiin samalla reissulla Sealifessä. Löydettiin mm. Nemo ja sen kaverit! Saatiin myös nähdä, kun haita ruokittiin. En ollut koskaan aiemmin käynyt tuolla, joten oli tosi kiva reissu. Menen ehdottomasti joskus uudelleen.



Mulla on seuraavat kontrollit reilun kuukauden päästä Meilahdessa. Kyseessä on mun toiseksi viimeiset syöpäkontrollit. Minua ärsyttää pyöritellä päässäni koko tautia enää, mutta nyt hiustenlähdön ja kaiken muun alakulon myötä syöpää tulee ajateltua harva se hetki. Onneksi nyt kontrollien myötä pääsen verikokeisiin, joissa tutkitaan myös kilpirauhasarvot. Sädehoito vahingoitti kilpirauhasiani ja vaikka niiden arvoissa ei ole tähän mennessä ollut moitittavaa, niin kilpirauhasen vajaatoiminta voi puhjeta myös myöhemmin - ja tietysti muistakin syistä kuin sädehoidosta. Ehkä niistä löytyy syy hiustenlähdölle, väsymykselle ja painon heittelemiselle.

Lähden nyt kaivamaan jotain ruokaa jääkaapista ja sen jälkeen ehkä pienelle iltakävelylle vanhaan kaupunkiin. Ihanaa alkanutta vuotta 2015 jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! 

: Elli

14 kommenttia:

  1. Ihana postaus, tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  2. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavana sinun kuvailemista oireista (mm. väsymys, hiusten lähtö) tuli heti mieleen tämä tauti. On aika salakavala, kun oireet ovat niin moninaiset ja voivat hiipiä hiljalleen, jolloin sairastumista alkaa itsekin vähätellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Oireet ovat juuri sellaisia, jotka on helppo laittaa esimerkiksi kaamoksen piikkiin. Onneksi tämä on nyt työnalla ja jo kuukauden päästä tiedetään enemmän :-) kyseinen vaivakin on kuitenkin helposti hoidettavissa, joten ei sinänsä suurta huolenaihetta tästä. Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Elina, mun on pitänyt monta kertaa kirjoittaa sulle ja kiittää sua tästä blogista. Mulla todettiin marraskuun lopussa sidekudoskyhmyinen Hodgkinin tauti, stage 2A ja nyt on viidet sytostaatit takana ja kolmet + sädetys edessä. Pari viikkoa sitten sain kuulla, että kuvat oli puhtaat ja syöpä on nyt poissa, mutta hoidot jatketaan suunnitellun mukaan loppuun asti. Oon lukenut sun blogin läpi ja palannut moneen kohtaan vielä jälkikäteen uudestaan. Tästä blogista on ollut mulle ihan suunnattomasti apua ja tukea, etenkin siinä vaiheessa, kun odottelin vielä diagnoosia. Kiitos että oot jakanut sun tarinan julkisesti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi, ja kiitos kauniista kommentistasi! Ja anteeksi, että vastaan siihen vasta nyt. En ole avannutkaan koko blogia aikoihin. Mullahan oli tuo sama stage 2A silloin aikanaan :) On aina yhtä mukava kuulla, että joku on saanut tukea ja apua blogistani - tämä oli minulle henkireikä silloin rankimpina hoitojaksoina. Sulla on enää tosi vähän hoitoja jäljellä, huippua! Nyt tsempillä läpi niiden ja sitten nokka kohti kesää :)

      Aurinkoista keväänjatkoa sinulle sinne, koita jaksaa <3

      Poista
  4. Onko kaikki hyvin?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fyysisesti joo, henkisesti en ole niinkään varma :) Kävin kontrolleissa maaliskuun alussa ja kaikki oli ok. Mieli on ollut maassa muista syistä, mutta ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Kiitos, kun kysyit<3

      Poista
  5. Joko olet Vakavan kimpussa?! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen... Enemmällä tai vähemmällä kiinnostuksella :D Tuntuu välillä ihan ylivoimaiselta opiskella. Onneks meillä meni nyt työpaikka kiinni remontin takia reiluksi kuukaudeksi, niin voin syventyä täysillä tuohon pääsykoemateriaaliin. Tsemppiä sulle, jos luet tätä samaa aineistoa myös!

      Poista
  6. vau... eksyin sun blogiin tossa wanhojen postauksen myötä. Nyt oon lukenu tätä kohta tunnin ja en voi ku ihastella sua. Oot _älyttömän_ kaunis ja vahva nuori nainen. On ihana nähä miten voit hymyillä kaiken jälkeen ja ihailen sua. Ei mulla muuta kuin että WAU! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulla on jäänyt tämä kommentti täysin huomaamatta! Jos satut vielä vilkaisemaan tänne niin kiitos tuhannesti kauniista sanoista <3! Tulipa hyvä mieli.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)