En tiiä mistä minuu taas rangaistaan, mutta täällä sitä kärvistellään välikorvien tulehduksien (kummassakin korvassa samaan aikaan, oi kyllä) SEKÄ kurkunpään tulehduksen kourissa. Sain elämäni ensimmäisen kerran saikkua tiistaina ja huomenna on haettava lisää, koska en todellakaan oo vielä työkuntoinen. Tuun hulluks ihan kohta, oon vaan nukkunu kaikki päivät ja kyhjöttäny sohvalla peiton alla. Tänään edistyin ja siirryin kolmen metrin päähän parvekkeelle lepäämään. Ei oo ollenkaan miun tapasta tää! Niin se kai menee, että duracell saadaan rauhoittumaan vain radikaalein keinoin.
Tosiaan mikään ruoka ei mee alas, ja suu on ihan rutikuiva koska en halua nieleskellä, sillä se sattuu aivan hemmetisti. Oon viimeks syöny pureskeltavaa ruokaa maanantaiaamuna, ja sen kyllä huomaa. Sen jälkeen oon saanu popsittua vain jugurtin ja yhden piltin. Ja jätskin. Että ei varmaan ihmekään, että vessaan mennessä pitää ottaa seinistä tukea, koska silmissä sumenee.
Eilen kävin Meilahdessa tietokonetomografiakuvauksissa. Kuvaukset menivät hyvin, ja nyt vaan jännitetään maanantaita ja lääkärin soittoa. Voin vaan kuvitella, miten lääkäri säikähtää mun tulehdusarvoja (ne on siis ihan katossa näiden muiden tautien takia nyt), mutta täytynee selittää hänelle sitten puhelimitse, että olin kipeä labroja antaessani.
Näin viime yönä painajaista siitä, kuinka maanantaina olen töissä ja saan kuulla syöpäni uusiutuneen. Lyhistyn unessa breikkihuoneemme nurkkaan ja itken aivan hillittömästi, revin hiuksiani ja kiroan sitä, miksi niiden ei anneta kasvaa rauhassa takaisin vaan ne tippuvat uudelleen ja koko projekti alkaa alusta. Unessa oli vahvasti läsnä pelko kuolemasta, pelko siitä etten koskaan enää parane. Pelko Hodgkinin kroonistumisesta ja siitä, että kuljen koko loppuelämäni sana "SYÖPÄ" hakattuna otsaani. Heräsin kylmään hikeen ja painoin pään takaisin tyynyyn lähettäen samalla hartaan toiveen jonnekin korkeuksiin, että uneni ei kävisi toteen.
Täytän ylihuomenna 19. En käsitä mihin tää aika vierii... Tässä vaiheessa uskallan paljastaa teille, että jätän elokuun puolivälistä lähtien Mäkkärissä työskentelyn vähemmälle (en lopeta kokonaan kuitenkaan), ja siirryn yhteen tenniskeskukseen töihin. Sain sieltä tosiaan vakituisen kokopäivätyön ja oon tosi innoissani, vaikka olen viihtynyt myös Mäkissä paremmin kuin hyvin. Tennis on kuitenkin niin lähellä sydäntäni taustani takia, joten on ihan mieletöntä päästä tekemään töitä sen parissa. Työnkuvaani kuuluu siis vastaanotossa toimiminen ja tenniskaupan pyörittäminen. En malttais odottaa!
Nojoo, jokohan siinä ois tarpeeksi päivitystä tänne bloginkin puolelle. Tosiaan maanantaita odotan kauhulla, mutta muuten sujuu ihan hyvin. Vielä kun saisin huomenna tarpeeksi vahvat lääkkeet näihin tulehduksiin, niin voisin nauttia synttäripäivästäkin vaikkapa istuma-asennossa (!!) Alkaa selkä nimittäin krampata tästä liiasta nukkumisesta. Anteeksi ankea kuvaton postaus, mutta voin aikuisten oikeasti vannoa, ettette halua nähdä kuvia minusta juuri nyt.. :)
Laters!
♥: Elli
Tosiaan mikään ruoka ei mee alas, ja suu on ihan rutikuiva koska en halua nieleskellä, sillä se sattuu aivan hemmetisti. Oon viimeks syöny pureskeltavaa ruokaa maanantaiaamuna, ja sen kyllä huomaa. Sen jälkeen oon saanu popsittua vain jugurtin ja yhden piltin. Ja jätskin. Että ei varmaan ihmekään, että vessaan mennessä pitää ottaa seinistä tukea, koska silmissä sumenee.
Eilen kävin Meilahdessa tietokonetomografiakuvauksissa. Kuvaukset menivät hyvin, ja nyt vaan jännitetään maanantaita ja lääkärin soittoa. Voin vaan kuvitella, miten lääkäri säikähtää mun tulehdusarvoja (ne on siis ihan katossa näiden muiden tautien takia nyt), mutta täytynee selittää hänelle sitten puhelimitse, että olin kipeä labroja antaessani.
Näin viime yönä painajaista siitä, kuinka maanantaina olen töissä ja saan kuulla syöpäni uusiutuneen. Lyhistyn unessa breikkihuoneemme nurkkaan ja itken aivan hillittömästi, revin hiuksiani ja kiroan sitä, miksi niiden ei anneta kasvaa rauhassa takaisin vaan ne tippuvat uudelleen ja koko projekti alkaa alusta. Unessa oli vahvasti läsnä pelko kuolemasta, pelko siitä etten koskaan enää parane. Pelko Hodgkinin kroonistumisesta ja siitä, että kuljen koko loppuelämäni sana "SYÖPÄ" hakattuna otsaani. Heräsin kylmään hikeen ja painoin pään takaisin tyynyyn lähettäen samalla hartaan toiveen jonnekin korkeuksiin, että uneni ei kävisi toteen.
Täytän ylihuomenna 19. En käsitä mihin tää aika vierii... Tässä vaiheessa uskallan paljastaa teille, että jätän elokuun puolivälistä lähtien Mäkkärissä työskentelyn vähemmälle (en lopeta kokonaan kuitenkaan), ja siirryn yhteen tenniskeskukseen töihin. Sain sieltä tosiaan vakituisen kokopäivätyön ja oon tosi innoissani, vaikka olen viihtynyt myös Mäkissä paremmin kuin hyvin. Tennis on kuitenkin niin lähellä sydäntäni taustani takia, joten on ihan mieletöntä päästä tekemään töitä sen parissa. Työnkuvaani kuuluu siis vastaanotossa toimiminen ja tenniskaupan pyörittäminen. En malttais odottaa!
Nojoo, jokohan siinä ois tarpeeksi päivitystä tänne bloginkin puolelle. Tosiaan maanantaita odotan kauhulla, mutta muuten sujuu ihan hyvin. Vielä kun saisin huomenna tarpeeksi vahvat lääkkeet näihin tulehduksiin, niin voisin nauttia synttäripäivästäkin vaikkapa istuma-asennossa (!!) Alkaa selkä nimittäin krampata tästä liiasta nukkumisesta. Anteeksi ankea kuvaton postaus, mutta voin aikuisten oikeasti vannoa, ettette halua nähdä kuvia minusta juuri nyt.. :)
Laters!
♥: Elli
hui mikä uni, onneks ei ollu totta! ja paranemisia ♥
VastaaPoistaNo niinpä!! Kiitos<3
PoistaVau mikä työ! Onko mitään unelmampaa kuin päästä työskentelemään rakkaan harrastuksen parissa ja vielä tuollaisessa tilanteessa (jatkokoulut vielä käymättä jne)! Aivan mahtava tuuri! :) Ja vielä kokopäivänen ja vakituinen toimi.
VastaaPoistaHuvittavaa etten tunne sinua yhtään, mutta silti seuraan tätä ihan tohkeissani ja elän näissä sun tarinoissa mukana tunteella :'D Minä vaan toivon sulle kaikkia hyvää tulevaisuudessa ja elämässä♥ Oot kaiken hyvän ansainnut. :)
Ja luotetaan siihen, että tuo uni oli vain tyhmä uni, kaukana todellisuudesta :)
Nimenomaan, mieki oon ihmetelly että millähän tuurilla oon onnistunu ne haastattelijat hurmaamaan, ku ei mulla ollu varmuutta ees lukiopapereista vielä haastattelun aikaan... :D Mutta tosi ihana kuulla, että seuraat tätä vaikka valitettavan harvoin tänne enää tuleekaan kirjoiteltua. Asiaa ois, mutta laiskuus vie yleensä voiton. Pitäisi ryhdistäytyä :( Kiitos sinulle kauniista kommentista, siitä tuli hyvä mieli! Aurinkoista loppukesää siulle <3
PoistaToivotaan parasta! :) ja paranemisia!
VastaaPoistaToivotaan! Kiitos paljon :))
PoistaHui kun otsikon luettuani jo säikähdin et oot saanu huonoja uutisia tomografiasta! Pidän niin peukkuja että Hodgkin säikäytteli sinua nyt unessa viimeisen kerran noin vakavasti.
VastaaPoistaMulla itselläni todettiin hodari noin kuukausi sitten ja oon saanu tästä sun blogista paljon voimaa ja energiaa, kiitos siitä! :)
Voi eei, ei sentään :) Ei tässä vaiheessa ainakaan vielä... Ehkä maanantaina sitten, tai mieluummin ei :( Parasta palautetta on kuulla, että tästä blogista voi saada voimaa itselleen. Joten iso kiitos! Jos haluut muuten höpötellä syövästä tai siihen liittyvistä jutuista, niin meiliä saa laittaa, osoite löytyy tuosta sivusta. Tsemppiä ihan hirmuisesti!! Päivä kerrallaan lähempänä tervettä elämää :)
PoistaIhana asia tuo työpaikka, onnea!!!
VastaaPoistaJa paljon paranemista noista tulehduksista - ja erityisen paljon tietysti toivon niitä hyviä uutisia noista kuvista. Ettei muuten oikeasti olisi hometta siinä asunnossa...?
Riitta
Kiitos onnitteluista!! :)
VastaaPoistaNiin, en tiedä olisiko mahdollisesti kyse homeesta. Jos me kummatkin jatketaan tätä sairastelua samaa tahtia niin kai se asia pitää pistää eteenpäin ja kysellä, oisko muilla taloyhtiön asukkailla samaa ongelmaa. Tai sit meillä on ton kämppiksen kaa vaan huonot vastustuskyvyt :) terkkuja!
mut elbe,
VastaaPoistajos unen kertoo jollekki, niin se ei toteudu!! :)
-äffä
Onko näin?? No onneks kerroin nyt aika laajalle lukijakunnalle ni mun mahdollisuudet pysyä terveenä on suht korkeet! ;)
Poista<3 !!!!!
VastaaPoista- äffä taas
Pus<3
PoistaPelästyin otsikkoa... Mutta onneksi olikin "vain" tulehduksia.
VastaaPoistaToivon niin paljon, että syöpä ei ole uusiutunut. Vaikka eipä mun toiveilla paljon merkitystä varmaankaan ole. Tuon kirotun sairauden vois poistaa maailmasta.
Voi teitä, kovin moni on säikähtänyt otsikkoa! Ois miun pitäny ehkä miettiä sitä pariin otteeseen.. :) Ja kuule, miulle on tärkeetä kuulla, jos joku toivoo miun puolesta parasta. Se lämmittää miun mieltä jokainen kerta, joten kiitos siitä. Oon tismalleen samaa mieltä, että syöpä saisi kuolla sukupuuttoon. Ehkä vielä jonain päivänä keksitään joku yleispätevä lääke kaikkia syöpiä vastaan, ja se saadaan nitistetyksi.
PoistaOnnea työpaikasta.
VastaaPoistaMikä sai sinut muuttamaan pk-seudulle kotoisesta Itä-Suomesta? Oletko hakenut mihinkään kouluun lukion jälkeen vai aiotko heti työelämään? Olet tosi rohkea :) Ja pikaista paranemista!
T. Saija
Kiitokset! :)
PoistaLähdin tosi extempore ja muutin viikon varoitusajalla. Sain tosiaan töitä täältä, ajatus uudesta paikkakunnasta ja itsenäistymisestä houkutteli ja tiesin, että saan asua parhaan ystäväni kanssa, joten kauaa ei tarvinnut päätöstä miettiä. Tottakai minua myös pelotti tietyt asiat ja pelottaa edelleen, mutta niiden kanssa on oppinut elämään. Ikävä Joensuuta ja läheisiä on tauotonta, mutta tiedän että voin aina palata takaisin, jos siltä tuntuu. Palata kun ei voi, jos ei koskaan ole edes lähtenyt. :) Ja nyt kun sain keväällä tiedon tuosta unelmieni tennistyöpaikasta, vahvistui ajatus pk-seudulle jäämisestä entisestään.
En hakenut lukion jälkeen jatko-opiskelemaan. Koko lukioaika oli niin haipakkaa ja hektistä muidenkin asioiden kuin syövän takia, joten tarvitsen ainakin tämän vuoden vain ollakseni ja tutustuakseni itseeni. Tottakai haluan lisää työkokemusta, ja sitä nyt mukavasti kertyykin. Aion siis tämän vuoden olla täysin töissä kiinni, ensi vuodesta en vielä osaa sanoa. Luultavasti haen keväällä opiskelemaan terveydenhuoltoalaa, ja fiiliksestä riippuen aloitan vuoden päästä opinnot tai lykkään niitä vielä tulevaisuuteen. Aika näyttää, tosi avoimet suunnitelmat on tällä hetkellä - ja nautin siitä. :)
Kaunista loppukesää siulle!
Onnea uudesta työpaikasta!
VastaaPoistaJa Elina, olet Ihana, isolla iillä! Niin ihanan olonen ihminen, tuollasia kun saisi ympärilleen :)
Oon pitkään lukenut sun blogia alusta asti, nyt taas jumituin lukemaan sitä alusta asti! Kirjoitat hyvin ja tunnut ikäiseksesi todella kypsältä ja symppikseltä ihmiseltä, uskon että sairastelu on kasvattanut rankalla kädellä. Toivottavasti akuutit kivut helpottaa ja uskon sekä vahvasti toivon, ettei kuvauksista löydy mitään!
Hyvää loppukesää sinnepäin ja paranemisia <3
PS. Joko löytyy instagram? :-)
- H
Kiitos kovin ihanista sanoista ja onnitteluista! Mie häkellyn aina jos joku sanoo minua ihanaksi, tulee semmoinen olo että ei herranen aika eihän tässä nyt minusta voida puhua. Mutta jee huippua kuulla, että pidät blogista! Tykkään todellakin kirjoittaa, ja on hienoa jos se näkyy myös näin blogin kautta :)
PoistaSyöpä todellakin vei elämältä pohjan hetkeksi, mutta toimi myös auttavana voimana entistä vahvemman pohjan rakentamisessa. Tämänhetkinen terveydentilani on mainio - pystyn juomaan ja syömään itkemättä! Täytyy vain toivoa, että ilo on huomennakin yhtä suuri kuin nyt.
Vielä ei Instagramia löydy, mie jotenkin vähän vierastan sitä... Mutta never say never, oon vähän tuuliviiri niin saattaapa olla, että sen vaikka tekaisenkin ;) Ihanaa kesänjatkoa siulle ja kiitos vielä kommentista <3