Mä viheltelen vaan

Mulla kävi hyvä tsägä ja sain juhannusviikonlopun töistä vapaaksi. Lähettiin viettämään tuota keskikesän juhlaa samaan paikkaan missä viimekin vuonna oltiin, eli pieneen ruotsinkieliseen kylään nimeltä Fagervik. Iso porukka, hyvää ruokaa, saunomista ja pitkiä yöunia - varsin perinteinen juhannussetti siis. Överikännejä ei tosin vedetty, vaan parin punkkulasillisen voimilla mentiin ja se riitti.

 Ehdin onnekseni käväistä myös kotona Joensuussa muutaman päivän ajan. Olikin ehtinyt äiti-ikävä yltyä jo ihan liian suureksi. Onko normaalia, että nautin täysillä itsenäisestä elämästä, mutta minua alkaa suurinpiirtein itkettää aina kun muistan, miten kaukana ne mun elämäni tärkeimmät ihmiset on? Että mä en voi vaan hautautua äitin kainaloon sillä hetkellä, ku tarve olisi. Pitää olla vahva ja kestää yksin. Tai vaihtoehtoisesti soittaa äitille kivoja yhyy-haluun-kotiin-tulkaa-hakemaan-minut-pois-täältä -puheluita.

 Viime viikonloppuna olin partioleirillä Tampereen lähellä. Oli ihan huippu viikonloppu! Podin jäätävää väsymystä hirveen työputken ja todella vähiin jääneen levon takia, mutta onneksi parhaassa seurassa myös tommoset pikkuseikat jää unholaan. En oo hetkeäkään katunut partioharrastuksen aloittamista pienenä, ja oon superkiitollinen kaikista niistä tiedoista ja taidoista, joita se on mulle opettanut. Puhumattakaan läheisistä ystävistä, ainutkertaisista hetkistä ja mieleenpainuvista kokemuksista. Ei niitä vaan voi korvata mikään. Erä-Elli mie oon, ja hirveen ylpee siitä :)

Nyt yritän kiskoo naamaani jotain ruokaa ja lähteä sen jälkeen käymään Helsingissä. Illalla ois vielä työvuorokin ja vähän poikkeuksellinen sellainen - saan nimittäin vetää pikkulapsille mäkkärisynttärit! Jee. Oonko muuten ainoa, jolle tuottaa syöminen vaikeuksia näin kesäisin? Tuntuu, ettei oikeen mikään uppoa alas. Ei varsinkaan kuuma ruoka. Pakko ois kuitenkin jotain syödä, että jaksaa.

Sain muuten sitä kontrolliaikaa aikaistettua. Mulla on lääkärin tapaaminen ens maanantaina eli 6 päivän päästä, apua. Nyt niitä peukkuja pystyyn miun puolesta, joohan?

♥: Elli