"Pohjois-Karjalan keskussairaalasta saatu vertailukuvat. Heinäkuun kuvaa verrattu näihin. Etumediastinumin (suomeksi välikarsina) lymfoomasta (imukudossyöpä) jäljellä vain vähäistä jätettä ja oikean kaulan alaosan imusolmuke on pienentynyt normaalikokoon. Tammikuun kuviin verrattuna vasemmalla kilpirauhasen vieressä 1,1 cm läpimittainen pyöreä solmuke, joka hieman pulleampi ja tiiviimpi kuin tammikuussa 2013. Myös molemmissa kainaloissa useita normaalin kokoisia, mutta vähän aiempaa suurempia imusolmukkeita. Mahdollisesti kyseessä reaktiiviset (vastavaikutukselliset) imusolmukkeet. Seurantalinja. Uusi vartalon TT-kuvaus lokakuussa, kuvan jälkeen vastaanotolle. Jos tulee aiemmin jotain erityisiä oireita, ottakaa yhteyttä."
Kuolemanpelko. Se iskee aina yhtä yllättäen, ja tuskin koskaan tuun tottumaan siihen. Antakaa pliis mun pysyä terveenä, mä en halua että tätä kaikkea viedään multa pois taas. Ja tuokaa mulle niitä sanoja, joilla voin kuvailla mitä ajattelen. En nimittäin saa sanaa suustani - pelko painaa rintaa niin, että tarvitsen kaiken keskittymiseni hengittämiseen. Tiedättekö tunteen? Toivon koko pienestä sydämestäni, että ette.
Mä VIHAAN pelätä kuolemaa 19-vuotiaana, vihasin sitä jo kaksi vuotta sitten sairastuessani. Tää ei oo oikein, mä ja mun läheiset ei ansaita tätä jatkuvaa olotilaa. Tai antakaa mun kärsiä, ihan sama. Niin kauan kun läheisiini ei satu minun takiani, kestän kyllä. Äiti rakas, oon niin pahoillani että sairastuin. En halua tuottaa huolta.
Mä en oo varmaan koskaan toivonut mitään näin paljoa. Hyvä jumala tai korkeampi taho kuka oletkaan, älä anna syövän uusiutua.
♥: Elli
Ja jälleen kerran mä lasken päiviä sairaalareissua varten.
Mä VIHAAN pelätä kuolemaa 19-vuotiaana, vihasin sitä jo kaksi vuotta sitten sairastuessani. Tää ei oo oikein, mä ja mun läheiset ei ansaita tätä jatkuvaa olotilaa. Tai antakaa mun kärsiä, ihan sama. Niin kauan kun läheisiini ei satu minun takiani, kestän kyllä. Äiti rakas, oon niin pahoillani että sairastuin. En halua tuottaa huolta.
Mä en oo varmaan koskaan toivonut mitään näin paljoa. Hyvä jumala tai korkeampi taho kuka oletkaan, älä anna syövän uusiutua.
♥: Elli
Ja jälleen kerran mä lasken päiviä sairaalareissua varten.
<3
VastaaPoistaRakas pieni, me pärjäämme yhdessä - eiks me niin olla sovittu?
VastaaPoista<3
Oot maailman rakkain
PoistaVoimia, voimia, voimia <3
VastaaPoistaKiitos ♥
Poista<3<3<3
VastaaPoistaSuperisti voimia, muuta en voi sanoa!
Kiitos paljon ♥
PoistaElina, vaikka syöpä uusiutuisi ja vaikka kävisi mitä tahansa kamalaa, sinä olet vahva tyttö ja selviät ihan kaikesta. Toivon koko sydämestäni, että huoli on turha ja pystyt jatkamaan tervettä elämää. Voimia ja tsemppiä, kaikki täällä bloginkin puolella tukee sua ihan hurjasti. Olet ihana.
VastaaPoista<3
Välillä on kaikkea muuta kuin vahva olo... Kiitos tuesta ♥
Poista<3
VastaaPoistaoon lukenu tän tekstin jo viisi kertaa, en pysty uskomaan tota. voimia ihan kauheesti <3
VastaaPoistaKiitos Anna ♥
PoistaMitä tuo "vastavaikutukselliset" meinaa siis käytännössä, onko sulla mitään tietoa? En mitenkään jaksa uskoa, että syöpä olisi uusinut. Niin pieni on sen todennäköisyys. Voisiko kainaloiden suurentuneet imusolmukkeet johtua myös siitä infektiosta mikä sulla oli päällä viimeisimmän kuvauksen aikaan? Onko sulla enää mitään niitä oireita, joiden kerroit joku aika sitten tulleen takaisin (yskä, ihottuma tms.)? Sulla on hurjat tukijoukot taustalla, niin täällä blogissa kuin varmasti yksityiselämässäkin. Lisäksi sie oot niin vahva nainen, että selätät mitä vaan! <3
VastaaPoistaSiis sitä vaan, että ne voi (onneksi) olla vaan seurausta siitä infektiosta. Mietityttää vaan toi kilpirauhasen vieressä oleva patti, se kuitenkin on reilun sentin mittainen jo. Pitää vaan toivoa, ettei se siitä kasva enää. Kiitos paljon ♥
PoistaJaksamista ja halauksia <3 Enkeleitä matkalle.
VastaaPoistaKiitos ♥
Poista<3 hurjasti jaksamisia!
VastaaPoistaKiitti! ♥
Poistarukoilen sun puolesta! <3 kaikkee hyvää ja jaksamisia :)!
VastaaPoistaToivottavasti niihin rukouksiin vastataan :) Kiitos ♥
PoistaVoi mä toivon niin kovasti, että sun syöpä ei uusiutus! Ihan hirveesti jaksamisia, voin vaan kuvitella miten kauhee pelko sulla on tällä hetkellä :(
VastaaPoista<3
Kieltämättä ei oo vähään aikaan pelottanu näin paljoo. Kiitos ♥
Poistaen tiedä, miten täysin tuntemattoman ihmisen puolesta voikaan tuntua näin pahalta... toivon sulle niin paljon voimia ja tsemppiä jatkaa eteenpäin
VastaaPoistaMie kiitän! Oon itse myös semmoinen, että liikutun hirveen herkästi ja eläydyn myös tuiki tuntemattomien tilanteisiin. Hämmentävää joskus, mutta empaattisuus on mielestäni vain hyve.
PoistaLähetän rukouksen puolestasi yläkertaan ja toivon että siihen vastataan !
VastaaPoistaSuojelusenkelit olkaa hereillä!
Jalanjäljet
Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet
hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina,
jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi
siitä Luojalta. "Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina
aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin."
Luoja vastasi: "Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet
hiekassa, minä kannoin sinua."
(M.R. Powers)
♥ Kiitos kauniista rukouksesta. Arvostan näitä tosi paljon, maailmassa on paljon hyviä ihmisiä.
PoistaTsemppiä ja jaksamista - pahinta on varmasti joutua vain odottelemaan ja se syö varmasti iloa syksyltäsi, mutta ehkäpä ja toivottavasti kyseessä olisi vain sellaisia reaktiivisia imusolmukkeita. Pidän sulle peukkuja!!
VastaaPoistaPitää tosiaan toivoa niin... Kiitos peukuista ja tsempeistä :)
PoistaKamalaa :( hirveästi tsemppiä! Haluaisin vain sanoa, että äitisi ei varmasti ajattele, että aiheutat hänelle huolta! Hän varmasti toivoo enemmän kuin mitään, että et sairastu uudestaan ja tekee kaikkensa eteesi. Voimia <3 Tuo kaikki ei missään olosuhteissa ole oikein noin nuorelle ja kauniille ihmiselle.
VastaaPoistaTiedän sisimmässäni, ettei äiti syytä minua syövästä. Mutta silti minulla on sellainen olo, etten halua olla muille vaivaksi. Inhottaa ajatella, että joku huolehtii minusta ja kärsii kanssani. Mutta äidit on aina äitejä, ne rakastaa vaikka lapsi olisikin yhtä jääräpäinen pässi kuin minä. Kiellän äitiäni höösäämästä, mutta ei se sitä lopeta. :) Kiitos ♥
PoistaEnkä höösää :)
PoistaEtkä ole vaivaksi, höpsö. Ootahan, kun minä olen vanha...
Lav juu.
Ootan ;) Sitte kostan tän kaiken hössäyksen!! Hähähä
PoistaVoi kamala, itku meinasi tulla tuon tekstin luettuani :( Ihan kamalasti tsemppiä, toivotaan, että syöpä ei tosiaan ole uusiutunut!! Täällä on kans peukut pystyssä sun puolesta, jaksamisia tosi paljon!
VastaaPoistaÄlä suotta itke, kaikki on toistaiseksi vielä ihan hyvin. Kiitos tsemeistä ♥!
PoistaHirmusesti tsemppiä ja voimahalit täältä Joensuusta! <3
VastaaPoistaHaleja takas Joensuuhun ♥
PoistaHurjasti tsemppejä sulle sinne!
VastaaPoistapaljon paljon voimia sulle, oot upea nuori nainen, niin vahvoina kuin heikkoina päivinäsi :) <3 Taivaan Isä sua ja myös sun syövän sairastaneita ystäviäsi siunatkoon, olette rukouksissa <3
VastaaPoistaMinä ja ystävät kiitetään kaikki yhdessä ♥
PoistaVoimia Eppu! Kyllä kaikki kääntyy vielä parhain päin ! Halauksia!
VastaaPoistaKiitos ihana Kati. Kerro terveisiä kaikille :)
PoistaLähetätte kaikki ahdistavia viestejä, kuin jotain pahaa olisi jo tapahtunut. Älkää nyt luoko Elinalle noin ahdistavaa ilmapiiriä. Hyvin kaikki menee.
VastaaPoistaJokainen reagoi omalla tavallaan, mutta tosiaan onneksi mitään pahaa ei vielä ole tapahtunut. Ja toivotaan, ettei tapahdu jatkossakaan.
PoistaVoimia! Rukoilen sinun puolesta!
VastaaPoistaKiitos ♥
PoistaOon sanaton, mä toivon koko sydämestäni että syöpä ei uusiutuis. Voimia<3
VastaaPoistaEtte tiedä, kuinka paljon teidän kommentit mulle merkitsee. Kiitos ♥
PoistaJo vuoden seuranneena nyt on pakko ensimmäistä kertaa kommetoida.
VastaaPoistaVoimia! Olet mielessäni päivittäin. Kaikkea hyvää ja tsemiä Turusta!
Voi, Turku on ihana kaupunki. Kiitos paljon ja kiva, että rohkenit kommentoimaan. :)
PoistaMun rakas pappa kuoli syöpään kun olin 12-vuotias ja siitä asti syöpä on tarkottanu mulle isoa ja pahaa kuolemantuomiota. Kuulin syöpään kuolleista ihmisistä joka puolelta, mutta tervehtyneitten tarinat jäi kuulematta. Tän sun tarinan ansiosta syöpämörkö on pienentynyt tosi paljon mun mielessä ja oon ymmärtäny, että se ei aina tarkoita kuolemaa, syövästä voi myös selviytyä. Kiitos paljon että olet valanut muhun uskoa ja luottamusta siitä, että vaikka minä tai mun läheinen tän kamalan taudin saisi, niin se ei tarkoita välttämättä kuolemaa, vaan ehkä vain isoa taistelua ja lopulta voittoa. Sinä olet mulle jollain tavalla blogeinesi voimanlähde ja oot saanu mun ajatukset positiivisemmaksi syövän suhteen. On ihana lukea sun tarinaa ja sun voittoja, ja sitä että sun tarina sai erilaisen lopun ku mun papan tarina.
VastaaPoistaEihän tämä viimeisin lääkäritulos mikään mukavin tulos ole, mutta ei myöskään vielä täysi tuomio. Uskotaan ja luotetaan siihen, että suurentumat johtuvat ihan muista syistä kuin syövän uusiutumisesta. Me tuetaan sua kyllä ja eletään sun mukana tätä, kävi miten kävi. Toivottavasti sulla on juttuja jotka saa sun mielen pois ikävistä ajatuksista ja pystyisit mahdollisimman positiivisena odottamaan tuloksia. Olet ihana ja voimakas tyttö ja minä toivotan sulle kaikkea hyvää ja terveellistä loppuelämää<3
Olipa kaunis kommentti. Suurkiitos kehuista ja tsempeistä, arvostan niitä todella. Olen myös pahoillani pappasi puolesta! Tiedostan olevani onnekas, kun jäin ensimmäisen syöpäkierroksen jälkeen henkiin. Siksi onkin hirveen surullista, että yhä tänäkin päivänä syöpä vie niin monen sairastuneen hengen. Voimia sinne myös siis ♥
Poistaelä päivä kerrallaan ja ota asenne että kun oot kerran voittanut mr.motherfuckerin ja saanut sun kehon hallintaan niin parempi mahdollisuus voittaa uudelleen. Toivotaan käden ristissä että mr.MF ei ole uusiutunu ja jos on niin annat sille sellasetkin potkut persuksille että... :)!!!
VastaaPoistaMun puolesta mr. MF vois syödä ite ittensä ja olla syömättä miun kroppaa (tai sen pahemmin kenenkään muunkaan). Kiitos tuesta :)
PoistaOot mahtava <3
VastaaPoistaU too ♥
Poistasormet ja varpaat ristis täällä <3 VOIMIA!!
VastaaPoistaIso kiitos ♥
PoistaVoimia aivan kauheesti sulle! <3
VastaaPoistaTää kiittää ja kumartaa :) ♥
Poistavoimia!<3
VastaaPoistaKiitos Emma! ♥
PoistaToivottavasti pelkosi käy toteen ja kuolet pois.
VastaaPoistamiten joku voi sanoa noin!! kato anonyymi peiliin ja mieti miten kamala ihminen sielä näkyy!!
Poistamut Elina oot upee ja vahva ihminen<3 mä toivon koko sydämestäni ettei se uusiudu!!
Ensimmäiselle anonyymille: ole hyvä ja poistu blogistani. Kaunista päivänjatkoa :)
PoistaTokalle anolle: kiitos <3 kaikkia ei voi miellyttää, mutta ite en silti koskaan toivois kenenkään - edes vihamieheni - kuolemaa.
Minkälainen ihminen pystyy ees sanomaan, saati toivomaan, tollasta toiselle...? Toivon totisesti ettei me tunneta, anonyymi 15:23.
PoistaEn tiedä, mutta ei se kivalta tunnu. Luultavasti jollain on vaan paha olo ja se on pakko purkaa jotenkin. Jos mun kuoleman toivominen blogini kommenttiboksissa helpottaa kyseisen anonyymin oloa, niin fine. En ota sitä itseeni :)
PoistaOot aina vaikuttanu aivan mahtavalta tyypiltä ja livenä näkeminen vaan varmisti asian! Kauheesti voimia ja tsemppiä sulle, täälläkin ollaan sormet ja varpaat ristissä! Terveisin tyttö joka kiusas sua eilen porkussa! :D
VastaaPoistaHahaha voi apua... Kiva oli kyllä törmätä, ootte kaikki miun lukijat aina yhtä mukavia. Kiitos kun kiusasit, ei sitä tiiä vaikka törmättäs toistekin! Ja tsempeistä myös kiitti♥
PoistaNii ei sitä tiiä! :))
PoistaElina pieni,
VastaaPoistaOlet mielessäni joka päivä tämän tekstin luettuani. Sinä olet vahva, sinä olet Elina. Älä nyt anna periksi!!
Virtuaalihalauksia ja lukemattomia lämpöisiä ajatuksia täältä Espoosta!! Jos kaipaat "vara-äitiä" täältä pääkaupunkiseudulta, niin täällä ruudun toisella puolella on ikäisesi tytön hoitsuäiti, joka kyllä kuuntelee sinua jos haluat. Vastaus tähän viestiin jos haluat tavata...en tarkoita tuppautua.
Täti
En tiiä, oonko tarpeeks vahva toiseen kierrokseen. Nää muutamat päivät on menny aika vuoristorataa, mutta yleensä pää alas päin ja alamäkeen. Kyyneleet saattaa nousta silmiin ihan yhtäkkiä ja henkeä ahdistaa. Kaikkea muuta kuin vahva olo välillä, vaikka mitään ei olekaan vielä kiveen hakattu. Pistä miulle meiliä elppa-@hotmail.com, tarjoon kyllä mielelläni vaikka kahvit. Kiitos kauniista kommentista :)
PoistaMinäkin olen jo kauan lukenut blogiasi, mutta nyt vasta kommentoin ekaa kertaa. Toivon sydämestäni, että syöpä ei ole uusiutunut! On varmasti hirvittävää odottaa uusia kuvauksia. Eikö sinne voi päästä yhtään aiemmin?
VastaaPoistaSinulla on niin luja usko elämään ja tahtoa taistella. Tämän kuvan olen sinusta saanut. Lisäksi sulla on varmasti paljon läheisiä ja ystäviä, joten luota sen auttavan! Olet iltarukouksessani!
Äiti juuri ehotti, että varattaisiin miulle aika Docratesista (yksityinen syöpäsairaala), jotta pääsisin aiemmin kuvauksiin. Uskoakseni siinä tulee vastaan ongelma, nimittäin nuorta vartaloa ei mielellään kuvata näin tiheästi. Yhden kuvauksen aikana kun tulee säteilyä normaalisti 1,5 vuoden luonnollisten säteilyiden verran. Siksi kroppaa halutaan "säästää" ja pidetään se vähintään puolen vuoden tauko välissä. Vaikka kuvattiinhan minuakin syövän aikana tiheämmin + nyt heinäkuun ja lokakuun välissä tulee olemaan kolmisen kuukautta vain. En siis tiiä, onko se mahdollista.
PoistaKiitos tuesta ja kehuista ♥
Nykyäänkin vartolon tt on nuorelle ihmeiselle suuri säderasistus. Varsinkin rinnat ja sukurauhaset ovat erittäin herkkiä säteilylle. Nuori ei ole sen herkempi säteilylle, mutta nuorilla on enemmän oletettua elinaikaa. Sinä aikana säteilyrasitus kasvaa vääjäämättä ja mahdolliset vauriot ehtivät ilmaantua. Silloin, kun kuvauksia oikeasti tarvitaan, niin teitenkin kuvataan. Silloin se on ns. pienempi paha. Mut, jos kuvauksille ei ole akuuttia tarvetta, niin niitä ei tehdä mielellään ollenkaan. On myös turha kuvata tiheään, koska mahdolliset muutokset eivät synny hetkessä. Docratesissa ei välttämättä myöskään vielä kuvattaisi, vaan arvioitaisiin vanhoja kuvia. Säteilyn käyttö on syystä tarkasti valvottua ja sen pitää olla aina hyvin perusteltua.
PoistaT: Röntgenhoitaja
Älkää nyt hyvät ihmiset menkö mukaan tuohon "älä anna periksi"-jeesusteluun, kun Elinalla ei ole vielä todettu edes mitään. Ahdistavaa ilmapiiriä täällä luotte, ajatukset toisaalle.
VastaaPoista:) Ei se minua haittaa. Ihana vain nähdä, että tukea löytyy, vaikken uusiutumisdiagnoosia olekaan saanut. Kirjoitin postauksen aika angsteissani ja se siitä myös huokuu - ymmärrän, että lukijat reagoivat voimakkaasti. Sellainen on minunkin ajatusmaailmani ollut lausunnon jälkeen.
PoistaVaikka se uusiutuskii ni sie selvisit siitä jo kerran, ni toinen kerta menee siinä samassa! Oot ihana <3
VastaaPoistaKiitos Emppu ♥
PoistaVoimia sinulle, oot todella rohkea & vahva ihminen kaikkien näiden kirjoitusten perusteella ja sen mitä olen blogisi parissa nyt ollu.. Mutta tarvitset voimia niin meiltä lukioilta kuin myös läheisiltäsi vielä lisäksi & sitä tulet varmasti saamaan. Keski-suomen suunnilta siis peukut pystyyn tulevaa sairaala reissua varten & toivomuksia siitä ettei syöpä ole uusiutunut. <3
VastaaPoistaKiitos kauniista kommentista ♥ En pidä itseäni rohkeana enkä vahvana, mutta tiukan paikan tullen ne puolet pitäis vaan löytää jostain. Missähän ne luuraa nyt?
PoistaEn oo koskaan ennen kommentoinut sulle, mutta nyt on ihan pakko toivottaa sulle paljon voimia ja jaksamista! Oon seurannu sun blogia wanhojen päivä postauksesta alkaen. Ihmettelin silloin että täh, mikä tolla tytöllä nyt ois hätänä, sehän on niin sairaan kauniin ja hyvinvoivan näköinen nuissa kuvissa! Kun luin postauksia taakse päin, ihan kirjaimellisesti läppäsin itteäni poskelle tyhmyydestäni: eihän pelkkä ulkokuori voi kertoa, mitä ihminen on käymässä läpi. Mut täytyy sanoa, että en yhtään tajunnut, että sulla oli peruukki päässä wanhojen tansseissa, oli meinaa sen verran hyvän näköinen mimmi kehissä! Siitä pitäen oon sun matkaasi blogimaailmassa seurannut. Kauheesti voimia ja toivotaan ettei mitään pahempaa enää löydy.
VastaaPoistaWanhojen päivä oli kyllä mielenkiintoinen, perukki kutitti ja hiosti mutta samalla olin kovin onnellinen, koska olin juuri saanut edellisenä päivänä ne terveen paperit. Kiva, että silloinen sisäinen hehku näkyi myös ulospäin. Kiitos paljon superista kommentista, näistä tulee niin hyvä mieli. ♥
PoistaElina, rauhoitu :) Sut olis varmaan pyydetty takaisin sairaalaan jo aikaisemmin, jos oltais kovasti huolissaan noista kuvista. Niinkuin sanoit, olit tosi kipee kun noita kuvia otettiin niin se on hyvin voinut aiheuttaa ne muutokset. Koita pitää lippu korkealla tässä odotellessa. Tee asioita joista nautit ja yritä työntää ajatus siitä paskiaisesta taka-alalle, koska et kuitenkaan vielä mitään tuomiota ole saanut. Tiiän, vaikeeta. Mutta yritä :) Murehditaan sitten, jos jotain aihetta siihen tulee. Tsemppiä joka tapauksessa!
VastaaPoistaPari muutakin on sanonut, että mun pitäs olla niinku "calm down" nyt, koska en ole saanut tuomiota vielä. Se on vaan niin pirun vaikeaa! Argh. Mutta yritän parhaani, ja siksi oon paiskinut töitä oikeesti vuorokauden ympäri, jotta saisin muuta ajateltavaa. Yksin kun asustelee niin usein on liian hiljaista ja seurana vain omat ajatukset, jotka ovat viime aikoina olleet sangen ahdistavia. No, lokakuuta odotellessa vaan. Kiitos tsempeistä ♥
PoistaTosi ikävä kuulla... Oon kuitenkin varma, että selviät mistä vaan! Oot ihan hurjan rohkee ja inspiroiva ihminen. Oon lukenu sun blogia jo kauan ja aina sun teksteistä paistaa läpi sellanen aito elämänilo, jota kohtaa tosi harvoin. Paljon, paljon tsemppiä sinne <3
VastaaPoistaVoi apua, kiitos tosi paljon <3 Ootte ihan mielettömiä
PoistaVoimia todella paljon! Sie selviät mistä tahansa, muista se! Olet ihana ja positiivinen ihminen, joten yritä voittaa kaikki pelot - ne on liian heikkoja siulle!! <3
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista ♥ Lupaan yrittää parhaani :)
PoistaTäältä Lappeenrannasta lähetetään iloaaltoja!~~~~~~~~~~~~<3 Sie oot vahva nainen, näistä uutisista ei lannistuta ihan liiaksi ja piä se sama tsemppi yllä, joka siulla on ollu :)
VastaaPoistaKiitos Marika <3 i'll do my best! Pitäs jostain kaivaa se sama tsemppi ja peloton asenne päälle
Poista<3
VastaaPoistaKyllä se siitä.
t. kiara-täti
<3
PoistaTiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu ja toivottavasti kaikki menee hyvin eikä tauti uusiudu :) Itse oon vastaavassa tilanteessa, kun olet ollut, eli 2 sytokertaa olisi jäljellä jonka jälkeen kuvataan ja katsotaan miten tauti on lähtenyt. Jotenkin tätä kuvaamista odottaa pelonsekaisin tuntein.
VastaaPoistaTsemppiä kovasti odotteluun!! Mullakin otettiin ne tarkat pet-kuvat sillon 2 sytojen jälkeen. Vaikka oon virallisesti terveiden kirjoissa, ni ootan silti kuvauksia nimenomaan aina yhtä pelonsekaisin tuntein, kuten sanoitkin. Toisaalta jännittää ja kauhistuttaa niin maan perkeleesti, mutta toisaalta haluu vaan tietää et onko siellä elimistössä möykkyjä ja jos on, niin kuinka isoja ja leviääkö ne. Joten i feel u, sis!
PoistaPaljon tsemppiä odotteluun, kyllä ne päivät kuluu.
VastaaPoistat.Mari
Kiitos Mari! Sillon ku haluais ajan kuluvan nopeasti, niin se tuntuu vaan matelevan... Yleensä kun on toisinpäin. :(
PoistaMinä uskon että sulla on kaikki ihan hyvin. Tietysti pelottaa, tiedän. Mut jotenkin vaan tunnen että pelkäät turhaan. Jos sulta otettiin se ultraääni (?) niin kyllä siitä
VastaaPoistaois näkyny jos ois jotain pahaa kyseessä. Älä hätäile :)
Mäkin haluan uskoa niin. Mulla otettiin heinäkuussa tietokonetomografiakuvat ja siellä näky pelkästään patteja - ihan niinku näkyi silloin sairastuessanikin. Lokakuussa aikalailla tasan kuukauden päästä ollaan jo viisaampia :) toivotaan ettei patit oo kasvaimia vaan jotain muuta vaan. Kiitos tsemppaavasta kommentista :)
PoistaHeippa Elina! Pitkästä aikaa :) Lueskelin sinun kirjoituksia ja tämä pisti silmään. Luonnollisesti. Nämä epäilyt ovat kaikkein inhottavin osa sairastamista. Ja joka kerta ne pelottaa yhtä paljon. Mulla tullut muutamaan otteeseen myös sellaisia uutisia että on jouduttu jännittämään mitä edessä odottaa. Voimia odotukseen, se kun on yleensä se kaikkein raskain osa!
VastaaPoistaOlen itsekin palannut kirjoittamaan taas pitkästä aikaa! Ehkä sieltä löytyy ajatuksia myös sinulle. :) Aurinkoa syksyysi!!