lauantai 16. marraskuuta 2013

If this is what we've got, then what we've got is gold











Siinäpä pari viimeistä viikkoani pieniin kuviin tiivistettynä. Oon vetänyt ihan järkyttäviä 16h työpäiviä ja juhlinut vapaa-ajan, koska sille on ollut syytä. Olemme nostaneet maljan terveydelle, nuoruudelle, aikuistumiselle, elämälle. Pohdin usein alkoholinkäyttöäni ja sitä, kuinka paljon jo yksikin siideri vaikuttaa minuun. Mullahan on tunnetusti tän valtakunnan surkein viinapää, joten jos lähden "yksille" ja joisin oikeasti vain sen pari juomaa, niin olen silti hihityskunnossa ensimmäisenä. Kaverit jaksaa ihmetellä sitä kerta toisensa jälkeen, että kuinka se on mahdollista. Kieltämättä se on vähän rasittavaa, kun jo punaviinilasillinen nousee päähän. Sitä päivää odotellessa siis, kun poistun kirkosta humalassa nautittuani ehtoollisen...

No mutta. Mulla ei oikeastaan ole mitään asiaa, koska elämä on tällä hetkellä kovin tasaista, mutta toisaalta nautinnollista. Tennis sujuu ja työt sujuu. Kävin pari viikonloppua sitten kotikotona ja oli hassu fiilis huomata, että sunnuntaina Joensuu - Helsinki -junaan hypätessäni mulla oli tunne, että lähden takaisin kotiin. Että vaikka Joensuu tulee aina olemaan sydämelleni kotikaupunki, niin osa minusta on kotiutunut jo muualle. Hetken aikaa hämmennyin ajatuksesta, mutta sitten ymmärsin, että näinhän sen pitikin mennä. En muuttanut pois kotoa ikävöidäkseni koko ajan mennyttä, vaan kerätäkseni uutta muisteltavaa.

Meillä oli superhauskat 90-luvun bileet viime viikonloppuna. Kreppasimme hiukseni ja puin päälleni Adidaksen kolmiraitaverkkatakin (ne nappiverkkarihousut ois ollu ehkä vähän liian härskit). Kuunneltiin koko ilta Britneyn ensimmäisiä biisejä ja muita ysärihittejä. Tiistaina pikkujouluiltiin McDonald's-staabin kera, ja voi vitsit olin jo unohtanut, kuinka huippu porukka meillä onkaan siellä! Nanosekunnin meinasin jo irtisanoutua tennishallin työstäni ja vaihtaa takaisin kokopäiväiseksi drive-in-tytöksi. Onneksi muistin heti, että kyllä ne tennispallot on mulle hieman tärkeämpiä kuin BigMacit. Sori kamut.

Sain myös elämäni ensimmäisen kerran kukkalähetyksen pari päivää sitten. Raahauduin suurinpiirtein viimeisillä voimillani kotiin ympärivuorokautisen työpäivän jälkeen ja ovea lähestyessäni huomasin, että siinä roikkuu kukkapaketti. Kääreiden sisältä paljastui hennon vaaleanpunainen (lempivärinikin vielä!) ruusu ja kortti, jossa lukee "When life (job) gives you a lemon, take this rose :)". Minua ei ole yllätetty pitkään aikaan näin, ja liikutuin lähes kyyneliin. Kiitos sinä yksi ihana

Tänään laitoin päähäni punaisen tähtipannan, joka näkyy myös yhdessä kuvassa. Muistan käyttäneeni tuota kyseistä pantaa edellisen kerran viime syksynä - hiuslisäkkeen kanssa tosin. Oma tukkani ylsi silloin nipinnapin ponnarille. Katsokaa tuota nyt! Sitä leikattiin vielä viime viikolla reilut 5cm lyhyemmäksi, ja silti se on noin pitkä. Rakastan, rakastan ja rakastan. Monesti huomaan hymyileväni, kun hirveällä kiireellä juoksen portaita alas ehtiäkseni alhaalla odottavaan metroon ja tajuan, että ponnari heiluu askelteni mukana ja kutittaa niskaani. Silloin ei edes haittaa, vaikka myöhästyisinkin ja metron ovet sulkeutuisivat nenäni edestä. Seuraava metro tulee muutaman minuutin kuluttua, mutta uutta tukkaa ei niin nopeasti kasvatetakaan.

Kello näyttää nyt tosi paljon, joten mun on käytävä lepäämään. Takanani on taas kevyt 9-22 työpäivä eli uni tulee tarpeeseen. Huomenna lupasin sitä paitsi antaa turpaan tennisjunnuille sulkapallossa ja siihenkin tarvitsen energiaa. Illalla mennään myös ehkä keilaamaan työkavereiden kanssa. Mukava viikonloppu luvassa siis, ja aionkin ottaa siitä kaiken irti.

Kauniita unia!

♥: Elli

PS. Mun on pakko jakaa tää kanssanne. Onko kellään muulla koskaan (arki)aamuisin tällainen olo? Minä ainakin näen kuvassa itseni esimerkiksi maanantaisin, kun kello pärähtää kuudelta soimaan ja tuntuu, että painoin pään vasta sekunti sitten tyynyyn.

27 kommenttia:

  1. Millon ask my mom-postauksen vastaukset tulee? :) olipa vain kiva postaus pitkästä aikaa, juuri sopivasti kuvia ja tekstiä ettei tullut pitkästyttävää lukea pelkkää tekstiä pötkössä :D ja tuo sun tukka on upea, syystä oletkin ylpeä :) ja tuo kukkalähetys!! Maailman sulosinta ja varmasti piristi!!<3 sori pitkä kommentti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne tulee heti ku mamma ehtii niihin vastailla! Vissiin se on niitä luonnostellut jo, katotaan että tulisko ne vaikka tossa viikonlopun aikana tänne blogin puolelle :) Kiitos paljon kivoista sanoista!<3 kukkalähetys tosiaankin oli maailman söpöin ele, nousee hymy huulille vieläkin ku ajattelen sitä :)

      Poista
  2. Kuulostaapa kivalta...ja kiireiseltä.Muista höllätä välillä.Tuosta"viinapäästä"senverran,itellä ainaki sytöjen jälkeen ei ollu"viinapäätä" ollenkaan.Yhestäkin paukusta ,oluesta saattaa tulla kauhia kankkunen.Jatkoja.Ps Sun hiukset on ihanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie nautin tästä kiireestä, mutta tottakai yritän höllätäkin välillä :) Voiskohan tää viinapään huonous johtua tosiaan sytoista? Tai sitten vaan siitä, etten oo käyttänyt alkoholia paljoakaan pienen elämäni aikana. Join ensimmäisen siiderinikin vasta 18-vuotiaana, joten eihän tässä oo kovin monesti ehtinyt "humalaan" saakka juomaankaan :) Kiitos hiuskehuista!

      Poista
  3. Hei! Kuulisin mielelläni mielipiteesi asiaan. Nimittäin mainostuksen kohdistus esimerkiksi syöpäpotilaille. Tai suurimmasta osasta ainakin minun silmääni paistaa läpi sääli. Muut ajattelee, että onpa ihanaa kun ajatellaan vaikkakin näitä syöpäpotilaita. Lahjoitetaan rahaa, tai ainakin mainostetaan tekevänsä niin.
    Itse pidän erittäin hienona asiana vaikka lahjoituksia. Mutta jotenkin se tapa, millä se tuodaan esille, on niin teennäistä ja läpipaistavaa. Jotenkin oikein kuvottavaa. Oletko itse törmännyt tällaisiin ja mitä olet mieltä?
    Esimerkkinä seuraava teksti:
    Meiltä saat erikoistuotteet eri elämäntilanteisiin.
    Rintaleikkauksien jälkeen haluamme, että sinulla on aidosti mukava olo. Proteesirintaliivit, -uimapuvut, -bikinit suoraan hyllystä. Lisäksi saat myös muita proteesiasusteita kauttamme.
    Syöpähoitojen aikana hiusten lähdön suojaksi kauniit huivit ja lakit myös kauttamme.
    Vanhuksille lonkkasuojahousut kaatumisien suojaksi, sekä suoja-alushousut virtsakarkailuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä on hienoa, että ihmisiä kannustetaan tekemään lahjoituksia erilaisille syöpäjärjestöille. En oo kiinnittänyt asiaan huomiota ennen kommenttiasi, mutta onhan tuo mainitsemasi esimerkki vähän tönkkö. Kuulostaa hieman joltakin mainos-tv:n pepsodent-hymyisen blondin suusta tulevalta ehkä. Tavoite on hyvä, mutta kuten mikä tahansa muukin ala, niin markkinointi on taitoa vaativa työ. En tavallaan näe syytä sille, että syöpäpotilaille suunnattujen tuotteiden markkinoinnissa tarvitsisi "hyssytellä" mitään, koska syöpä vie esimerkiksi hiukset tai rinnat ja se on karu fakta. Mua itseäni eniten koskettaa tositarinat sairastuneista ja mainokset, jotka pistää miettimään. Mutta makuja on yhtä monta kuin potilaitakin, joten en halua tuomita :--) Kiitos poikkeuksellisesta kommentistasi, jouduin pohtimaan tähän vastaamista tovin jos toisenkin! Enkä ees tiiä, vastasinko yhtään siihen mitä kysyttiin :D

      Poista
  4. Vitsi naurahdin tolle ehtoollisjutulle, koska mulla on ihan yhtä huono pää! :D
    Muista, ettet rehki liikaa! :) Kaikkea hyvää! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, et mulla on sielunsisaria tässä asiassa :--D Kiitos kommentista ja kaikkea hyvää siulle myös <3

      Poista
  5. Voi lellu, oon niin kaunis!! Kamala ikävä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olet!! Onneks kohta nähään :) pus!

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. vitsi kun sä oot niin upea ilmestys <3

    VastaaPoista
  8. onks toi yks vessa kuva otettu kenties ravintali pormestarin vessas? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On.... :D tarkat silmät sulla! Vakkari mesta ;)

      Poista
  9. Elli, mihin olet kadonnut :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallessa olen! Oon kotona kutakuinkin muutaman tunnin päivässä, ei tahdo oikein aika riittää tälle enää. Mulla on vahva kutina, että poistun blogimaailmasta lähiaikoina :( Mutta teen postauksen tällä viikolla, koska on mulla teille asiaakin vielä.

      Poista
  10. onks kaikki hyvin ku ei oo aikoihin uutta päivityst tullu????

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on mainiosti:) Muu elämä on vaan vienyt mukanaan, yritän irroittautua syövästä ajatuksenakin. Pysy linjoilla tän viikon aikana, aattelin kertoo vähän kuulumisia :)

      Poista
  11. Jos bloggaaminen ei kiinnosta, niin älä siitä ja ihmisten postauskyseilyistä välitä. Ymmärrän aivan hyvin, että muu elämä vie nyt mukanaan ja ajatukset haluaa pitää pois syövästä,niin sen pitää ollakin. Toivon, että pidät kuitenkin arkistot auki, niissä on paljon hyviä tekstejä, joista moni (minä mukaan lukien) saa varmasti vertaistukea. Ihanaa joulun odotusta Elina, nauti siitä ja kaikesta minkä oot syövän jälkeen saanu takasin, oot sen ansainnu ilman mitään velvotteita blogia kohtaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Ja sori että vastaan vasta nytten. En avannutkaan Bloggeria moneen viikkoon, joten jäänyt nämä kaikki lukematta :( Hyvää uuttavuotta sinulle ja kiitos vielä kivoista sanoista!<3

      Poista
  12. Elli: samaa mieltä kuin S tuossa yllä. Jos tuntuu, ettet ehdi blogia ja siitä on tullut sinulle melkeinpä taakka, jätä se taaksesi hyvillä mielin. Silloinhan blogi on tehnyt tehtävänsä ja palvellut sinua hyvin. Tottakai minä jään sinua kaipaamaan, ja varmasti moni muukin. Mutta elämässä tärkeää on kuitenkin eteenpäin meneminen ja oikeanlainen terve luopuminen.

    rakkaudella,
    Kiara-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oon nyt tullut siihen tulokseen, että tämän aika on ohitse. Elämässäni on niin paljon kaikkea muuta nykyisin, etten ehdi enkä myöskään halua päivittää blogiani. Pidättelen täällä kyyneleitä samalla kun vastailen kommentteihin... Tietyllä tapaa en haluaisi luopua tästä, mutta tiedän ettei kukaan saa sellaisesta blogista mitään irti, jossa postauksia ilmestyy kerran kuukaudessa jos sitäkään. :( Nyt on siis vain aika siirtyä eteenpäin, ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka palaisin joskus blogimaailmaan toisen blogin muodossa. Teistä aktiivikommentoijista on tullut kuin toinen "perhe", jota jään kaipaamaan.

      Poista
  13. Kylläpä sairastaessasi kiittelit blogisi lukijoita tsemppauksista ja kannustavista kommenteista, joiden "avulla jaksoit".
    Nyt et viitsinyt heille edes hyvän joulun toivotusta kirjoittaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olette mulle rakkaita edelleen, ei se muutu miksikään vaikka en hyvän joulun toivotusta tullutkaan tänne laittamaan. Julkaisin juuri postauksen siitä, mitä blogistani nykyään ajattelen. Anyway toivottavasti sulla oli hyvä joulu, mä todella toivon niin :)

      Poista
  14. Anonyymi, mene pois. Hyvää uuttavuotta ja kaikkea ihanaa tulevaisuuteesi Elina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos! Edellinen anonyymi on toisaalta ihan oikeassa, olisi ollut kohteliasta minulta tulla edes moikkaamaan teitä joulun kunniaksi... Mutta toisaalta en suostu ottamaan siitä omantunnontuskiakaan harteilleni. Hyvää uutta vuotta sinne myös!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)