maanantai 30. joulukuuta 2013

Minä haluan hieman huvia / seikkailuja, elokuvia / sekopäänä hulluna heilua / ja rakastaa sinua









Huhuu, onko täällä enää ketään? Olen tiedostanut viimeisen kuukauden aikana, että blogini vetelee viimeisiään. Se tekee oloni ristiriitaiseksi - toisaalta myös kovin helpottuneeksi, mutta myös hyvin surulliseksi. Tämä on ollut niin iso osa minua 2,5 vuoden ajan, etten tiedä, mitä ajatella. Uskon kuitenkin, että kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. Tämän blogi auttoi minua selviämään syövästä henkisesti, sillä taudin selättämisessä fyysisiä hoitoja reilusti rankempaa oli nitistää syövän etäpesäkkeet alitajunnasta.

Vaikka blogi on nyt hoitanut hommansa kunnialla loppuun, syöpä on mielessäni edelleen päivittäin. Joka ikinen kerta katsoessani itseäni peilistä, näen syövän. Mutta merkittävänä erona esimerkiksi vuodentakaiseen on siinä, että nykyään näen peilistä MUUTAKIN kuin sen syövän. Näen sieltä nuoren naisen, joka pyörittää omaa talouttaan, käy töissä, ihastuu keskimäärin kerran tunnissa ja unelmoi.

Elämässäni on tapahtunut hirvittävästi vuoden 2010 jälkeen. Paljon myös sellaista, mikä ei ole päätynyt tänne blogin puolelle. Olen joutunut ottamaan radikaalisti enemmän vastuuta eikä pää ole aina pysynyt muutosten perässä. Tänä jouluna on itketty, naurettu, nukuttu siskonpedissä ja rakastettu. On halattu mummoa niin kovasti, että sen energian avulla jaksaa vaikka läpi harmaan kiven. Tapsantansseilla on kikatettu lukioaikaisten ystävien kesken mahat kippurassa, pyöritty ympyrää ja kaadettu skumpat paidalle.

On käyty haudoilla muistamassa heitä, ketkä nauttivat joulusta jossain muualla kuin täällä. Kannustettu entistä kotiseuraa voittoon Meilahdessa, huudettu ainoina Joensuun puolesta, niin pirun ylpeinä juuristamme. Leikitty tonttutyttöjä ja -poikia töissä punaiset lakit päässä, lenkkeilty tihkusateessa ja vedetty keuhkot täyteen ilmaa. Sanalla sanoen: olen elänyt.

Että täällä mä edelleen puuskutan eteenpäin, vaikka teitä en olekaan moikkaillut. Mielestäni te ette häviä koskaan, sillä tämän blogin mukanaan tuomat ihanat, ihanat ihmiset ovat jaksaneet tsempata minua vaikeimpina hetkinäni ja iloinneet kanssani onnistumisista. En osaa edes sanoin kuvailla, kuinka tärkeää se on minulle ollut.

Tää ei ole vielä viimeinen postaus, sillä tulossa on vielä äitini kirjoittamat vastaukset kysymyspostaukseen sekä kuvapostaus uudesta (tai no uudesta ja uudesta, johan tässä on tullut puoli vuotta asuttua...) kodistani. Jatkossakin jätän blogini näkyviin ainakin joksikin aikaa, koska toivon sen auttavan jotakuta sairastavaa.

 Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille! Muistakaa pitää huolta toisistanne ja kertoa, kuinka paljon rakkaimmistanne välitätte.

♥: Elli

44 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sie oot ihana koko tyttö<3 Toivottavasti nähdään taas pian!

      Poista
    2. oi kiitos, samoin! :) <3 niinpä, soitellaan uuden vuoden jälkeen ja sovitaan tapaaminen:)

      Poista
    3. Miss you, pakko nähä kohta jälleen!

      Poista
  2. Oot mielessä vaikka siusta ei kuuluskaa :) tsemppiä ja kaikkea ♥

    VastaaPoista
  3. Lopetat tai et, mielestäni blogin pitäisi jäädä sijoilleen: Ei siksi, että se olisi muistutuksena syövästä vaan siksi, että monet tajuaisivat oman elämänsä "hyvyyden" ja omat mahdollisuutensa selviytyä vastoinkäymisistä. Olen seurannut sinua ensimmäisestä postauksesta alkaen, enkä ole sitä kelleen koskaan kertonut... (Tällaiset parikymppiset miehetkin voivat olla herkkiä, you don't say?)

    Olen ollut syvästi liikuttunut blogistasi sen elinkaaren ajan ja tunnen saaneeni sinuun jonkunlaisen henkisen yhteyden vaikka emme tunne, saati sitten jaa moniakaan yhteisiä asioita. Mutta olen oppinut hyväksymään itseni paremmin, tajuamaan elämään ja salaisesti olen ollut myös jostain kumman syystä ollut ihastunut sinuun. ;)

    Kiitos näistä vuosista ja kaikkea hyvää :)

    Sinun, pitkäaikainen seuraajasi -92 syntynyt poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi jää tänne kyllä :) Kiitos ihanasta kommentista, tuli niin hyvä mieli! Hassua ajatella, että miulla on ollut jonkunsortin miespuolinen "ihailija" täällä, yleensä kun kommentoijat on päällisin puolin naisia. Parasta palautetta on myös kuulla, että blogini on saanut ajattelemaan asioita ja ymmärtämään jotain elämästä. Yritän itsekin aina huonoilla hetkilläni palailla omiin teksteihini ja muistella, että joskus mulla on mennyt paljon heikomminkin. Välillä on vaikea kuvitella, että olen itse raapustanut ne tsemppitekstit tänne.

      Kiitos vielä ja ihanaa uuttavuotta siulle!! :)

      Poista
  4. tuli ihan kyyneleet.. oot vaan niin huikee tyttö<3 oon seurannu sun taisteluas jo pitkään, enkä voi ymmärtää miten joku voi olla noin urhee, rohkee ja sisukas tyttö kuin sä! :o tulee kyllä niin ikävä sua, kun ei saa sun kuulumisia lukea mutta tietysti teet ite valintasi eikä blogia tarvii pitää jos ei siltä tunnu, että haluaisi.
    ihan mielettömästi onnea, iloa, terveyttä ja kaikkea hyvää sun elämääs! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voieii kiitos paljon <3 Teijän kommentteja ja tukea tulee kyllä ikävä, mulla on ollut varmaan tän maan positiivisimmat lukijat. Kaikkea hyvää myös siulle!

      Poista
  5. Kuulostaapa hyvältä ja haikealta....mutta, eteenpäin sano mummo lumessa.Kiva ollut lukea juttujasi.Kaikkea hyvää elämääsi niin työ opiskelu kun rakkausrintamallakin.Tulethan sie joskus meitä moikkaamaan.Älä poista blogia täältä.Hyvää uutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan: eteenpäin, sanoi Elina (lumettomassa) Helsingissä. Mukava kuulla, että juttuja on tykätty lueskella. Se on tosi palkitsevaa :) Luultavasti tulen teitä vielä joskus moikkaamaan, varsinkin jos syövälle kuuluu jotain uutta, mitä tietysti en sinällänsä kamalan kauheasti toivo... Blogi saa nyt ainakin hetkisen olla vielä näkyvillä, ja tää ei ollut vielä viimeinen postaus. Oikein hyvää uutta vuotta myös sinulle ja kiitos kommentista!:)

      Poista
  6. Hieno päätös! Onnittelut. Mahtavuutta, että blogi on antanut sinulle sen, mitä olet tarvinnut. Ja nyt kohti uusia tuulia. Tämä blogi on pitänyt niin paljon sisällään, muutakin kuin syöpää. Nimittäin elämäniloa. Joinain päivinä tällainen keski-ikäinen tantta täällä on oikein kadehtien seurannut menoasi. Mutta sitten olen muistanut, että elin minäkin sen oman nuoruuteni omasta (silloisesta) mielestä ihan täysillä. Tänä päivänä elän myös ihan tarpeeksi täysillä, tosin kanssaeläjäni huomioiden.

    Pidä huoli itsestäsi. Toivottavasti ehdin sitten ne pari viimeistäkin postausta huomata. Nykyään tulee käytyä aika paljon harvemmin täällä.

    t. Kiara-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Kiara! Teistä vakkarilukijoista ja -kommentoijista on tullut mulle tärkeitä. Kiitos jokaikisestä kommentistasi, sun sanat on saaneet miut monesti miettimään asioista ehkä aikuisemmaltakin näkökannalta. Ja hei, täällä on kans yks joka potee elämänsä ensimmäistä OIKEAA ikäkriisiä - tajusin muutama päivä sitten, että täytän tänä vuonna 20. Siis 20. Aivan järkyttävää. Nojoo, ehkä se aikuistuminen ei oo niin kamalaa. Aika vaan menee hurjanhurjan nopeasti.

      Poista
    2. <3 Suloista. Ikäkriisejä tuleekin sitten jatkossa n. kymmenen vuoden välein. Onhan se uusi kymmen aina uusi kymmen. Aikuistuminen on ihan kivaa. Ja pakollista. Joten turha sitä vastaan pullikoida. Sinulla varmasti on ikä kuin ikä loistoikä. Asenteesta se on kiinni.

      nimim. reilu tuplaten vanhempi - Kiara-täti

      Poista
  7. Kiitos tästä blogista, täällä myös yksi sitä kauan seurannut tyyppi. Sä olet inspiroiva ihminen etenkin loistavan elämänasenteesi ansiosta ja sun tekstejä on ollut antoisaa lukea. Kaikkea hyvää sulle jatkossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos<3 Samoin siulle kaikkea hyvää!

      Poista
  8. Mä oon lukenu sun blogia syksystä asti, mainly koska ite sairastan tällä hetkellä Hodgkinin tautia (yks sytokerta jäljellä enää, jee!) ja taidan itseasiassa olla samanikänenki ku teikä (1994 syntyny?) musta on ollu tosi mielenkiintosta lukea varsinki vanhempia postauksia, koska harvalla meiän ikäsillä, jotka olis näinki avoimia tästä aiheesta, on tätä tautia. Kiitos paljon kuitenki lukukokemuksesta ja siitä et oot pyörittäny tätä blogia. Annoit mullekin inspiraatiota alottaa oman, ehkä hitusen erityylisen blogin tästä sairaudesta ja mun taistelusta sitä vastaan (jos vaan kiinnostaa, niin saa käydä kurkistamassa --> http://daniaintbovvered.blogspot.fi/ ). Joten halusin vaa sanoo et kaikkee hyvää sulle elämään ja pidä lippu korkeella !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Selailin siun blogia läpi ja ai kauheeta, kun tuli ne omat hoitoajat mieleen joistakin teksteistäsi. Tosi paljon tsemppiä siulle!! Enää parit sytkyt jäljelllä ja ne menee vauhdilla. Saatko muuten sädehoitoa ollenkaan? Jos saat, niin sitä on turha pelätä. Ihan easypeasy juttu verrattuna sytoihin :) Kiitos kommentista ja ihanaa, että blogistani on ollut apua! Voimia<3

      Poista
    2. Juu, sädehoidot on tässä vissii helmi-maaliskuun vaihteessa alkamassa, 11. päivä oon TYKSiin menossa lääkärin puheille, että siellä sitten kaiketi suunnitellaa ne sädetykset paremmin. Sytostaatit on näillä näkymin nyt sitten ohi, että se homma on ainaki takanapäin, thank god. (:

      Poista
  9. On sinulla ainakin toinenkin miespuolinen lukija, nimittäin minä. Itsekin olen Hodgkinin lymfooman sairastanut ja sairastelun aikana ja jälkeen lukenut tätä blogia. Yhdyn muiden mielipiteeseen, että tämän esillejättäminen olisi hyvä asia. Onnea ja menestystä jatkoon ja toivottavasti ei tarvitsisi enää tätä blogia jatkaa ainakaan sairastamisen merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie jätän tämän esille :) Toivottavasti siullakin on nyt tauti kokonaan takanapäin ja kontrollit sujuu hyvin. Hyvää uutta vuotta ja kiva, että rohkenit kommentoimaan!:)

      Poista
  10. Voi Ellu, sinua tulee muuten ikävä.Toi otsikko on kertoo kaiken.ISOT HALAUKSET:Ps Jätä blogi.Kiitos.Joohan.Ole kiltti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Otsikko on kuin ote miun elämästä tällä hetkellä. Haleja takaisin!

      Poista
  11. Hei älä meeeeeeeeeee!!! yhyy o:

    Olis kyl hyvä varmaan jättää blogi silti näkyviin, tästä varmasti moni saa hyvät tsempit.
    Hyvää jatkoa sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus täytyy vain mennä eteenpäin :) Kiitos samoin siulle<3

      Poista
  12. Törmäsin tähän blogiin vasta nyt jotenkin ihmeellisesti Googlen kautta, mutta sun vanhojen postauksien lukeminen jotenkin kummasti rauhoittaa mieltä! Oot kyllä tosi vahva ja sun asenne kaikkeen on niin ihailtava että huhhuh! Ite täällä 16-vuotias tyttö olen ja rintasyöpäepäily on menneillään, oireita kun on monta jotka kyseiseen syöpään viittaisi. Toivotaan kuitenkin ettei sitä ole!
    Kysyisin vielä sitä, että kävitkö koko hoitorumban ajan koulua normisti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Voi että, toivon niin koko sydämestäni ettei sulta löydy syöpää. Kukaan ei ansaitse sitä :( Onneks rintasyöpäänkin on superhyvät ja tehokkaat hoidot, joten voit olla suht rauhallisin mielin. Kiitos positiivisesta palautteesta! Oli mullakin niitä tositosi huonoja päiviä ja kausia, mutta jostain sitä tahdonvoimaa selviytyä eteenpäin aina vaan löytyi. Oon varma, että sie oot vähintäänkin yhtä vahva tyyppi :) Kävin koulua joo normaalisti koko ajan. Mulla osui sytostaattipäivät aina harmillisesti koeviikoille (eli yks päivä saikulla + monta pahoinvointipäivää), joten skippasin useita kokeita ja tein niitä uusintakoepäivinä tai jonain muuna hetkenä. Opettajat oli erittäin joustavia ja ymmärtäväisiä tämän suhteen :) Sain muistaakseni kerran armahdusta yhden tekstitaitotehtävän verran, koska kirjoitin ahkerasti blogia... Haha. Mulle koulu ja koulukaverit oli sairausaikana henkireikä, johon turvauduin. Kun oli paha olo, menin mieluummin kärsimään siitä kouluun kuin olisin jäänyt kotiin. Sängyssä maaten olisin keskittynyt vain ja ainoastaan siihen ällötys-oloon, mutta koulussa sain paljon muuta ajateltavaa. Halusin myös valmistua samaan aikaan kuin ystäväni, joten sekin lisäsi motivaatiota pysyä kärryillä syövästä huolimatta. Jos haluat jutella niin pistä meiliä elppa-@hotmail.com ! Vertaistuki auttaa, vaikka sulla ei vielä mitään diagnoosia olekaan eikä toivottavasti tulekaan. Pahinta kuitenkin on epätietoisuus - mä niin tiedän sen tunteen. Haleja!

      Poista
  13. Tsemppiä!

    Oot vahva tyttö <3

    VastaaPoista
  14. Ai blogi vetelee nyt viimeisiään... Tulin pitkästä aikaa lukemaan kuulumisiasi, olen muistaakseni ollut jo pitkäaikainen lukijasi mutta en mitenkään säännöllinen. Noin nuorella iällä joutua kamppailemaan syövän kanssa jotenkin hätkähdytti ja sen takia aina silloin tällöin muistan blogisi ja olen tullut lukemaan miten sulla menee.

    Hienoa että olet saanut niskaotteen siitä pirulaisesta! Jos blogisi nyt hiljenee niin toivottelen sinulle kaikkea hyvää jatkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Muistan siut kyllä :) Kiva kuulla, että blogi on aikanaan koskettanut. Nuori ikä voi kuulostaa ikävälle, mutta todellisuudessa se oli vain etu taistelussa syöpää vastaan :) Kiitos tsempeistä ja toivotuksista, kaikkea hyvää siulle myös!

      Poista
  15. millon tulossa se lupailemasi postaus jossa äitisi vastaa kysymyksiin? tsemppiä sulle elämässä eteenpäin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan saisin äitiltä ne vastaukset :-D Käsittääkseni ne on tehty jo, koitan hoputtaa mamia vähän. Kiitos paljon!:)

      Poista
  16. Täälläkin kaivataan uusia postauksia:))

    VastaaPoista
  17. Hyvä juttu sinusta Kauneus & Terveys- lehdessä! Ei voi kuin ihailla rohkeuttasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi apua, uskottelin ettei sitä kukaan sieltä tajua bongata.. :D Ne kuvat oli mulle pettymys, mutta juttu oli ihan kivasti kirjoitettu muuten. Kiitos kehuista, hyvä mieli tuli:)!

      Poista
  18. Moi! Bongasin sut Kauneus ja terveys lehdestä. Kiinnostuin heti blogistasi ja nyt vajaa viikko eteenpäin niin olen lukenut sun kaikki postaukset (kyllä, aloitin ensimmäisestä ja eilen luin uusimman postauksen). Heti ensimmäisistä teksteistä alkaen sinusta sai elinvoimaisen kuvan, joka ei varmasti anna periksi. Täytyy sanoa, että blogisi on kuin hyvä kirja: sen lukemista ei malta jättää kesken :) olen sinua vain muutaman vuoden vanhempi, joten on ollut mielenkiintoista lukea miten nuori ihminen käsittelee tällaisen asian. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härrekud, kuka jaksaa lukea koko blogini läpi! Ihan mielettömän iso kiitos kauniista kommentista ja respectiä tuosta kaikkien postauksien läpi selaamisesta - itselläni tekisi tiukkaa :D Oon muuttunut paljon alkupuolen teksteistä, mutta toivottavasti parempaan päin. Kiitos vielä ja kaikkea hyvää sinulle myös <3

      Poista
  19. Voiku on ikävä sun postauksia! Oot niin mielettömän energinen ja kaunis ja mielettömän upea nainen!! Kaikkea hyvää sun askeleille :-) Ja terkkuja sun pitkäaikaselta lukijalta täältä Lapista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö mitä... miulla on myös vähän ikävä tätä! Tein juuri äsken pikkupostauksen hyvistä kontrollituloksista (hurraa, hurraa!) ja olisi tehnyt mieli kirjottaa pidempikin pätkä kuulumisiani, mutta rikoin puhelimeni tuossa viikko takaperin ja kaikki kuvat menivät sen mukana. Pelkkää tekstiä kun on vähän tylsä lukea :( Mutta ihana huomata, että täällä yhä käy silti joku kurkkimassa. Kiitos, että olet jaksanut seurata ja tsempata <3 Hyvää viikonloppua!

      Poista
  20. Oletko harkinnut, että tekisit semmoisen toisen blogin missä kerrot kuulumisia, ostoksia jne:)) Sun tekstejä on niin ilo lukea, ja olisi harmi jos susta ei enään kuuluisi tämän blogin jälkeen mitään:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettinyt kyllä, mutta todellisuudessa mun elämä ei oikeesti ole erityisen jännää. Käyn kaupoilla kerran kuukaudessa (palkkapäivänä heh), oon päivät pitkät töissä ja viikonloppuisin löhöän tai yritän urheilla. Mutta ei se ole täysin kuollut ja kuopattu idea ollenkaan! Oon alkanut vähän kaipailla tätä puuhaa nyt tässä taukoni aikana. Never say never ;) Kiva kuitenkin kuulla, että miun juttuja kaivataan!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)