maanantai 24. lokakuuta 2011

Talkin' 2 myself

Heippa!

Paluu arkeen jälleen. Ja voi että, minuu ei ois tänään kyllä yhtään vähempää voinu kiinnostaa taas opiskelu! Kevyt 8-16 koulupäivä takana ja voin kertoo, että väsyttää.

Mulle iski eilen kamala hiuskriisi niin kuin edellisestä postauksesta voinee huomata. Itkin vaan tätä tukkaa ja kirosin, miksi saan just ne sytostaatit mitkä tiputtaa hiukset. Kaikki sytkyt kun ei niitä tiputa... Tää on niin tätä miun tuuria taas :) Mut pääasia, että saadaan tää tauti pois! Teen ihan mitä vaan, että saan taas tuntea olevani 100% terve ja elinvoimainen nuori.

Äiti teki miulle aamulla ranskanletin eikä tätä hiuskatoa sen ansiosta erottanu kummemmin. En vaan nyt haluis irrottaa tota ponnaria, koska lähtee taas tukku hiuksia siinä samalla... Päätin muuten, että käyn vähän leikkuuttamassa tuota miun peruukkia vielä! Iski hinku saada otsatukka, sellainen kevyt ja tasanen. Mietin myös, pitäiskö mun käydä leikkaamassa tätä omaakin kuontaloa lyhkäsemmäksi ennen ku ajellutan nää kokonaan pois. Ois ehkä helpompi luopua näistä, jos hiukset ois lyhyemmät. Kävis tekee sellasen "välitukan", you know? Ehkä innostun ja käväsen kampaajantuolissa tässä joku päivä.

Eilen podin siis hiuskriisiä, ja tänään oli vartalokriisin vuoro. Mulle tuli kamala ahdistus mun kroppaa kohtaan, ja päätin että nyt alkaa kuntokuuri! Voinnin sallimissa rajoissa siis. Alotan ainaki herkkulakon ja rupeen taas urheilee. Mulla on tosi, tosi huono omatunto, etten oo käyny pelailee tennistä, vaikka olotila oiskin antanu myöten. Jotenki tuntuu, että mulla on vaan ollu niin kamalasti kaikkee muuta, etten oo ees ehtiny ajatella koko lajia. Eilen kuitenki kattelin tuota Jarkko Niemisen matsia telkkarista, ja tuli kauhee kaipuu kentälle. Tuli ikävä sitä ääntä, mikä kuuluu kun kengät hankaa pleksikenttää vasten. Tuli ikävä sitä tunnetta, mikä tulee kun ratkasee pallon onnistuneesti hienolla lyönnillä. Tuli ikävä sitä hyvää oloa, mikä seuraa tunnin rankkaa puserrusta ja jalat menee maitohapoille.

Tästä eteenpäin aion siis jälleen katsoa, mitä suuhuni pistän ja rupeen käymään lenkillä ja treenaamassa. Alotan heti huomenna! Musta tuntuu, että vaikka vaaka näyttääkin samaa lukua kuin aiemmin, niin silti mun maha vaan kasvaa. Yhyy, en halua. On ihan sellanen fiilis, että kaikki ne vaivalla hankitut lihakset on muuttunu tässä parin kuukauden tauon aikana pelkäksi rasvaksi! Asiaan on tultava muutos.


Elina

2 kommenttia:

  1. Toi välimuototukkajuttu kannattaa, itekkin leikkautin sellasen. :) Oli kyllä vähän pakon sanelemaa, en kehdannu mennä mihinkään ku pitkiä hiuksia tippu joka paikkaan... :/ Mut kyl tähän kaljuunki tottuu, suihkussa käynti sujuu nopeasti.;) Mut peruukkiin en oo oikein tykästyny, käytän koulussaki vaa pipoa. Saatko harrastaa liikuntaa hoitojen aikana? Multa ainaki kiellettiin kokonaan liikunta... :(

    VastaaPoista
  2. Puhalluskukkatyttö,

    joo pitää tosissaan harkita tota hiusten leikkaamista, en oo vielä ainakaan tehny näille mitään :) näyttää ihan ok:lle vielä kiinni pidettynä..

    Ja mie saan kyllä urheilla ihan niin ku aiemminkin! Lääkärit sano vaan, että jos oma jaksaminen ja vointi antaa myöten niin totta kai saan kuulemma liikkua :) Kiva niin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)