Lukuloman ensimmäinen päivä, ja mie oon täynnä energiaa. Avasin silmät ilman mitään ongelmia jo kahdeksan kieppeillä, luin kolme kappaletta ruotsinkielistä kirjaa "När Lucy Sullivan skulle gifta sig" ja ahersin ruotsin tenttipakettia eteenpäin. Opiskelu ei ees tunnu niin vastenmieliseltä, kun saa löhötä kotona ilman tälläytymistä ja kolmen viltin alle kääriytyneenä. Oikeestaan tää on jopa ihan mukavaa. Jos jaksan opiskella tällä innolla kirjotuksiin saakka, saan varmasti Laudaturin ainakin ruotsista.
Äsken tein itelleni naminami-aamupalan/lounaan, johon sisältyi puuroa, teetä, pari ruisleipää ja mandariini. Nyt on masu ihan halkeemispisteessä, ja sulattelen sitä vielä hetken aikaa ennen ku lähden salille ja sieltä suoraan treeneihin. Oon käynyt nyt vuodenvaihteen jälkeen joka viikko vähintään 3 kertaa salilla, koska haluan, että musta tulee vahva. Niin vahva, että pääsen ensihoitajakoulutukseen ja opiskelemaan sitä alaa, joka tuntuu tällä hetkellä kutsumukselta. Oon myös jäänyt koukkuun salilla käymiseen: siitä tulee vaan niin hyvä olo, kun huomaa että lihakset oikeesti kehittyy.
Aiemmin pidin esim. Victoria's Secret -malleja kauneusihanteenani. Nykyään en arvosta laihuutta, vaan enemmän lihaksia ja muotoja. Oonkin oppinut tykkäämään pepustani ja vahvoista jaloistani. Se on hyvä, koska en oo koskaan ollut kukkakeppityyppi eikä miusta ikinä sellasta tulekaan. Ei, vaikka lopettasin tenniksen ja lihakset häviäis. On paljon helpompi olla sinut oman ruumiinrakenteensa kanssa kuin tapella koko ajan sitä vastaan. Joo tiedän, että mulla on ylimääräistäkin, mutta ei se oikeastaan haittaa :--) Syövän jälkeen opin olemaan armollinen itselleni enkä vaatimaan liikoja. Tottakai tavoitteita saa ja pitääkin olla, mutta rajansa kaikella. En mä treenaa tennistä tullakseni timmiksi, vaan koska mulle tulee pelaamisesta hyvä olo ja saan siitä voimaa jaksaakseni muut arjen askareet. On kivempi treenata hymy huulilla kuin verenmaku suussa.
Ehin lukee nyt vielä pari kappaletta tota kirjaa eteenpäin ja sit suuntaan nokan kohti hallia. Illalla on luvassa vielä ensiaputaitojen kertaamista pikkupartiolaisten kanssa. Palaillaan!
♥: Elli
Ehin lukee nyt vielä pari kappaletta tota kirjaa eteenpäin ja sit suuntaan nokan kohti hallia. Illalla on luvassa vielä ensiaputaitojen kertaamista pikkupartiolaisten kanssa. Palaillaan!
♥: Elli
Tiedätkö, mullakin on tapahtunut samanlainen muutos arvostuksissani. Laihuus ei mielestäni todellakaan ole tavoittelemisen arvoista enää. Eikä mikään luuranko ihanteeni. Mäkin haluan olla vahva, näyttää voimakkaalta ja varmalta, saada lihaksia. Ennenkaikkea treenaan kuitenkin sen fiiliksen vuoksi. Se on niiiin mahtia!
VastaaPoista"On paljon kivempi olla sinut oman ruumiinrakenteensa kanssa kuin tapella koko ajan sitä vastaan."
Niin totta. Ja tuon olen itsekin tajunnut vasta näin myöhemmällä iällä. Toivon, että aiemmin. En mäkään ole ikinä ollut kukkakeppimallia. Mulla on aina ollut tosi vahvat ja vantterat reidet (ja takamus) - kiitos osaksi myös jo pienenä aloitetun säännöllisen urheilun.
Sun teksti sai taas miettimään näitä asioita. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä (itselleni), mutta oikeasti taidan ihan pikkuisen jo pitää omasta kropastani. Sehän oikeasti aika kivaa, että on vahvat jalat.
Terv. nollasta lähtenyt mavettaja, jonka uusi enkka tämän päivän jälkeen on pari kiloa vajaa 60kg :-)
Ja tsemiä luku-urakkaan! Ihan varmasti älliä napsahtelee noin ahkeralle;)
JOS mä menisin lukioon saisinko kirjottaa ruotsin ku oon 2kieline? :D:D (no en oo menos, ku maanpuolustuskorkeakouluun kohta, mut siis JOSJOS JOS :D)
VastaaPoistaHyviä lukuintoja,muista myös höllätä välillä.
VastaaPoistaMulla kanssa alkoi lukeminen hyvällä vauhdilla tänään, kunpa jaksaisi painaa täysillä loppuun asti! :)
VastaaPoistaMihin päin Suomea oot muuten hakemassa ensihoitajaksi? :)
Apua, oot ihan mahtava!! Ihailen sua niiin paljon, oikeasti. Ja tää postaus anto mulle energiaa sekä lukemiseen että urheiluun :-)
VastaaPoista-abi Pohjanmaalta
Elina,
VastaaPoistavitsi mikä nainen, oot kyllä joku miun idoli!! Hei tällä treenaamisella meistä tulee kuule kummastakin vahvoja tyttösiä, ja jossain vaiheessa ollaan 110% tyytyväisiä meidän kroppiin, eikö? Tuun aina ihan iloiseksi siun kommenteista, kiitos jälleen ♥
sacco,
hmmmmm kai sie voisit kirjottaa? Mut sillon kannattas varmaan ottaa ruotsi toisena äidinkielenä :--) En oo satavarma. Tsemii sinne kurkkusalaatteihin!
Anonyymi 17.35,
kiitos, muistan höllätä =)!
Anonyymi 19.52,
jee hyvä me!! Kyllä meistä vielä ylioppilaita tulee. Ajattelin hakee varmaan Helsinkiin tai Lappeenrantaan ensihoitajakoulutukseen :)
M,
ääähh, kiitos itsellesi!! Olipas kiva kommentti=) Tsemppiä opiskeluun!
Aivan totta puhut.
VastaaPoistaJa näytät just hyvältä juuri tuollaisena!
Kurkkusalaateissa menee hyvin..jos ei laske 10vrk poistumiskieltoo :D:D reserviupseerikoulu ja maanpuolustuskorkeakoulu odottaa. Tänne jään :o ikänä pääse pois :D
VastaaPoistaHyvää lukemista sinne!
WM,
VastaaPoistakiitos, kiva kuulla! :)
sacco,
kuulostaa vähän natsimeiningille 10vrk poistumiskielto? :D ps. miulla on kutsu aveciksi RUKin tanssiaisiin ens vuodenvaihteeseen ;)
hei neiti, missä sulla on muka ylimääräistä....?
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistano höpö, vähän tasasesti ympäri kroppaa ;> but that's not a problem for me!
moikka Ellu!
VastaaPoistaaattelin vaaa kysästä sellasta että voisikko kuvailla millannen se sun syöpäpatti oli silloin tuossa kaulalla? kova, kiinteä, pehmeä, iso? vaii?
ku mulla on kaulalla sellasia vähän niinkuin turvonneita imusolmukkeita, mutta ne ei laske (on olleet jo varmaan pari vuotta) kannattaisiko niistä olla huolissaan? millaisen patin löytyessä kannattaa olla huolissaan?
kiitos vastauksesta
Anonyymi,
VastaaPoistamoikkamoi! Pakko sanoo ihan ekana, että en oo lääkäri enkä oo perehtynyt kuin näin omiin patteihini vain :) Mutta joo, kaulallani oleva patti oli halkaisijaltaan aluksi vain muutaman sentin, mutta kasvoi kesän aikana isommaksi. Lopulliseksi halkaisijaksi taisi lääkäri mittailla n. 6,5cm mikäli en aivan väärin muista. Pääkasvain, joka oli keuhkojen lähettyvillä välikarsinassa, oli isoin ja halkaisijaltaan 8cm, mutta sitä ei siis tietenkään tuntenut päällepäin. Kaulalla oleva patti oli kova, ja sijaitsi ns. soliskuopassa, ja se tuntui olevan "kiinni" solisluussa, kun sitä tunnusteli päältä päin käsin. Muistan vieläkin, miltä se tuntui sormissa, vaikka patin katoamisesta on jo puolitoista vuotta... Tosiaan se ei joustanut yhtään mihinkään suuntaan vaan oli ihan kova. Se ei ollu kipee, kuten ei syöpäkasvaimet yleensäkään ole.
Jos mie oisin sie, kävisin ehottomasti näyttämässä noi patit lääkärille - ihan vain mielenrauhan takia jos ei muuten. Lääkärissä käymisestä ei ainakaan hävii mitään!! Onko sulla muita Hodgkinin lymfoomaan liittyviä oireita? Niitä on esim. kuumeilu, laihtuminen, pitkäkestoinen (kutina)yskä, ihon kutina, yöhikoilu ja yleinen uupumus/väsymys. Mä itse laihduin vajaa 10kg, yskin yötä päivää ja ihmettelin, miksen saa happea juostessa vaikka olin elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa silloin. Jos sulla esiintyy jotain noista edellämainituista oireista, ni käy näyttää ne patit lääkärille. Se luultavasti tunnustelee patit ensin käsin ja pistää ultraan ja ehkä ohutneulanäytteeseen, jos ultrassa ei nähdä, ovatko patit normaaleita imusolmukkeita vai jotain muuta.
Mun on vähän paha sanoa, minkälaisesta patista kannattaa olla huolissaan, koska musta itestäni on tullu niin luulotautinen syövän jälkeen että juoksen lääkäriin suurinpiirtein jokaisen uuden luomenkin takia :D Mutta oikeesti jotta saisit mielenrauhan tuolta asialta, ni suosittelen sua varaamaan ajan! Musta ainakin oli helpotus saada syy kaulan patille ja muille epämääräisille oireille, vaikka tulikin vähän negatiivisia uutisia.
Yritä nyt kuitenkin olla stressaamatta, koska ihmiskehossa on aina jotain poikkeuksia eikä yksikään kroppa oo suora vedos biologian kirjasta. Voin kertoo tähän esimerkin itsestäni: koska sairastuin syöpään, jouduin ramppaamaan erilaisissa tutkimuksissa ja yhissä kuvauksissa näkyi joku muutos munuaisteni alueella. Sinne näytti kertyvän poikkeuksellinen vesiallas, mutta tarkemmissa tutkimuksissa kävi ilmi, että se on mulla synnynnäinen fiba eikä vaikuta mitenkään mun terveyteen. Eli ilman syöpää ja kuvauksia tommonenkin ois jääny löytymättä, ja oisin eläny loppuelämäni autuaan tietämättömänä koko vesialtaasta eikä se ois haitannu elämistäni mitenkään :) Pointtini oli siis se, että ne sun patit voi ihan hyvin olla vaan turvonneita imusolmukkeita eikä mitään sen vakavampaa!! Ja kannattaa muistaa et nää syövät on tositosi harvinaisia loppupeleissä, eli sulla pitää olla sikahuono tsägä että sieltä löytys jotain. Tosin sekin on mahdollista, kuten oon saanu huomata.. :) Mut vielä on ihan turha murehtia mistään, varsinki ku ei tiietä mitä ne patit on!
Toivottavasti sait jotain selkoo tästä sepustuksesta, mua väsyttää kamalasti ja kirjoittaminen tuntuu tökkivän pahemman kerran :D Kysy, jos joku juttu jäi epäselväksi tai haluut tietää vielä jotain! Tsemppiä kovin :))
Itsekin arvostan enemmän vartalotyyppiä, joka huokuu elinvoimaa ja näyttää vahvalta. Because strong is the new skinny! En oo kyllä muutenkaan koskaan ymmärtäny mitä ihmiset näkee todella laihoissa ihmisissä? Ja se on pääasia, että itse tuntee olonsa mukavaksi, oli sitten pyöreä, soikea tai mikä vaan! Säkin oot juuri täydellinen tuollaisena ja toivoisin että saisin sun asenteen itelleni :) pysy aina tuollaisena, hali <3
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistaääää kiitos ihanasta kommentista!!<3 Oon tismalleen samaa mieltä, että "strong is the new skinny". On ihan huikee juttu, että kauneusihanteet tuntuu yleisesti muuttuneen vähän terveempään suuntaan: harva oikeesti haluu näyttää enää elävältä luurangolta vapaasta tahdostaan. Tottakai eri asia on nää sairaudet, joiden takia ei liho, mutta että semmosta sairaalloista laihduttamista alipainon puolelle tulee enää harvemmin vastaan. Komppaan myös täysin tota, että tärkeintä on tuntee olonsa sopivaksi just sen kokosena ku on! Siinä ei muiden mielipiteillä oo enää kauheesti mitään merkitystä, ku on itse vaan sujut ittensä kanssa :--) Kiitos vielä kivoista sanoista ja kehuista, tuli hyvä mieli!!