sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Mot stjärnorna genom svårigheterna

Aloha!

Täällä ollaan taas, ja pahoittelut tosiaan tuosta postaustauosta. Tulin perjantai-iltana sieltä leiriltä takaisin ihan rättipoikkikuolleena (15-tuntiset työpäivät tekivät tehtävänsä), ja nyt oon vaan levännyt ja nähnyt kavereita. 

Leiri meni tosiaan hyvin, duunia riitti ja nyt mulla on kädet täynnä rakkoja ja palovammoja. Opin hirveesti uusia asioita, pitkäjänteisyyttä ja tutustuin upeisiin tyyppeihin. Mä en myöskään ole koskaan aiemmin pelännyt mielikuvitusolentoa näin paljoa. Kiitos leirin ohjaajapoikien mä en uskalla enää ikinä mennä kellariin tai saunalle yksin. Ootte kamalia 



Neidit Leirinjohtaja ja Keittiöapulainen tässä terve! Mentiin leiriläisten yllätysdiskoon ihan itse suunnittelemissamme pikkumustissa ;) 

Eilen vietettiin hellepäivä veneillen ja illemmasta juhlittiin erään tennistyttösen kriparilta pääsyä. Myöhemmin hengailtiin vielä tuolla leirihenkilökuntaporukalla ulkona, koska oli upeen lämmin ilta ja ihmisiä paljon liikkeellä muutenkin.





Ostin tosiaan ton Lumia 610 pari viikkoa sitten. Ehdin käyttää sitä viikon, kun se jo hajosi. Olin kohdellu tota ku kukkaa kämmenellä, varonu ettei se kolhiinnu mihinkään eikä kastu tai mitään. Yhtenä päivänä se sitten putosi puolesta metristä maahan, ja vaikka se oli kankaisessa suojapussissa, niin näyttö halkesi ja lakkasi toimimasta kokonaan. En voi sanoin kuvailla sitä ärsytyksen määrää. Vietiin se korjaukseen, koska toi ei ois menny takuuseen. Arvatkaa kuinka paljon kismitti maksaa se 90e korjauslasku =)=)=) Ostin siihen samantien tollasen extra-suojakuoren ja näytön suojakalvot, ja ihan oikeesti nyt varjelen tota jatkossa henkeni kaupalla. Perkele. Anteeksi kielenkäyttö, mut är-syt-tää.

Muuten toi on iha bueno puhelin ja tunnen syvää rakkautta sitä kohtaan. Yks juttu vaa hämää: en nimittäin saa siirrettyä koneelta kuvia tohon, vaikka oon lukenu käyttöohjeet monesti läpi ja tehny niinku niissä käsketään. Jos joku osaa jelpata ni kaikki vinkit ja neuvot otetaan avosylin vastaan!!


Muistatteko muuten tämän tekstin, minkä kirjoitin siihen nuorten syöpäoppaaseen? En edes tiennyt, että kaikkien siihen kirjoittavien kesken arvotaan jokin palkinto, vaan kirjoitin siihen puhtaasti sen takia että halusin auttaa. Siksi yllätyinkin ihan superisti, kun postiluukkuun kolahti kirje, jossa kerrottiin minun voittaneen 100e lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan! JIPII.


Tällä postauksella ei nyt taas oo päätä eikä häntää, kun yritän tunkea reilun viikon tapahtumat ja tunteet samaan pakettiin. Haluisin nyt kuitenkin kirjoittaa vielä asiasta, joka vaivas mun mieltä eilen. Mulla oli nimittäin ihan hirvee fiilis ja pakokauhu, että oon tosi ylipainoinen. Tiiän etten oo, mutta varmaan kaikille tulee niitä päiviä joskus, että jokainen piirre omassa naamassa ja kropassa ällöttää. Mua häiritsi kattoa peiliinkin eilen, vaikka yleensä oon ihan tyytyväinen siihen mitä sieltä näkyy.

Mun mielestä mulla oli paksut jalat, sairaan iso maha, kolmoisleuka ja mörssäripohkeet. Vihasin mun nenää ja tukkaa, joka sojotti pystyssä tottelematta mitään muotoilutuotteita tai suoristusrautaa. Samaan aikaan kun mielessäni kirosin itteeni suohon, ääni mun päässä toitotti että "sä tiedät ettei ulkonäkö oo maailman tärkein asia, sen verran sä ton syövän aikana oot oppinu. mut valita vaa tyhmä tyttö, vaikutat tosi epäkiitolliselta".


En osaa ees pukea mun ajatuksia sanoiksi, kaikki vaa risteilee päässä sikinsokin. Olin tosi onnekas, kun selvisin syövästä hengissä ja niinkin vähillä haittavaikutuksilla - oisin voinu voida paljon huonomminkin. Mut välillä tulee edelleenkin olo, että MIKSI MINÄ. Se olo tulee varsinkin silloin, kun näen jollakulla samantyyppiset hiukset mitä itselläni aiemmin oli. Oon myös huomannut, että tavatessani uuden ihmisen mulle tulee tarve selittää, miksi mun tukka on lyhyt. Ihan kuin sillä olisi mitään väliä?! Haluan vaan aina jotenkin selventää, etten ole vapaaehtoisesti leikannut tukkaa lyhyeksi, vaan mulla on joskus ollut kauniit pitkät hiukset.

Tiiän, että tollaset ajatukset on ihan turhia, koska yleensä ihmisiä kiinnostaa kuitenkin se mitä toinen on sisältä eikä niinkään ne ulkoiset puitteet. Mut ylipäätään se huomion ja kiinnostuksen herättäminen lyhyellä tukalla tuntuu olevan paljon vaivalloisempaa kuin pitkillä hiuksilla. Tai ainakin näin mä asian koen.


Kaikesta tästä huolimatta oon taas löytänyt sen hyvän itsetunnon, joka katosi viime keväänä jonnekin. Luotan kyllä itteeni ja näin poispäin, mutta silti mun pääkoppa vielä osittain käsittelee tautia. On vaan hassua, että eka saattaa mennä kuukausi etten murehdi mitään ja sit tulee yks kaks tollanen päivä, jolloin kaikki mättää. Vihasin itteeni, koska mulla ei ole hoikkia jalkoja, siroa yläkroppaa eikä pitkiä hiuksia. Samaan aikaan tiesin kuitenkin, että kaikki se valittaminen on ajanhukkaa. Mulla on ympärilläni joukko ihmisiä, jotka rakastaa ja tykkää musta tällasena ku oon. Ei ne kato, onko mulla allit vai ei.

Mulla oli siis tosi ristiriitainen päivä, mutta tänään on jo paljon parempi olo. On nimittäin pari henkilöä, jotka saavat mut jopa tollasena eilisen kaltaisena päivänä hymyilemään ja tuntemaan itteni sopivaksi. Kiitos, että ootte olemassa :)

Huomenna alkaa Ilosaarirockin talkootyöt ja pe-su sitten jo rokkaillaankin. Sen jälkeen ois suunnitelmissa pientä kotimaan matkustelua, eli kaikkee kivaa tiedossa taas. Palaillaan!

♥: Elli

PS. Perjantaina kun tulin kotiin, löysin pöydältäni tällaisen:


Mulla on maailman söpöin pikkuveli.

25 kommenttia:

  1. Mitä VERGION blogin pitäjälle nykyään kuuluu, tiedätkös? :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi,
    Veera on kuollut 30.6.

    VastaaPoista
  3. Heip!

    Halusin vaan tulla kertomaan, että sulla on tosi nätti rusketus ja noi sun lyhyet hiukset on vähintään yhtä kivat kun mitä sun vanhemmissa kuvissa ne pitkätkin. Ja siitä ne kasvaa. Tai voithan laittaa pidennykset, jos et jaksa odottaa niin kauaa.

    Mukavaa kesää ja tulevaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi,
    kiitos paljon :) Rusketukseen oon iteki tyytyväinen, hiuksiin en. Mutta kuten sanoit, siitähän ne kasvaa pikkuhiljaa... Pidennyksiä en varmaan ota, koska ne rasittaa omaa tukkaa ja näyttäis tosi epäaidoilta näin lyhyeen hiukseen laitettuna :/

    Kiitos samoin mukavaa kesää ja kaunista viikkoa sinulle myös!

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. voi ei mä luin ton ekan kommentin vastauksen ja aloin itkee. en kerennyt veeran blogia kauheen pitkään lukemaan mutta levätköön rauhassa nyt♥
    mutta vvaikutti et sulla on ollu iha tosi hauskaa! mä voin uskoo ton et tuntuu aina et tarttee alkaa selittelee hiuksien lyhyyttä, mut sun asenne on silti upee kaikista huonoista päivistä huolimatta, voi ku mäki aattelin aina kaiken noin positiivisesti :)♥

    VastaaPoista
  7. Olit leirillä iitun kanssa! kuulostaa hyvältä leiriltä :-)

    VastaaPoista
  8. pihla,
    mmm, hirveen surullista toi Veeran poismeno. Mä itkin siellä leirillä silmät päästäni ku sain kuulla tosta... Mut lohdullista tietää et Veera on nyt paremmassa paikassa, missä ei oo kipuja. <3 Oli kiva leiri kyllä ja hahahaa no emmä tiiä oonko loppujen lopuks nii positiivinen, yritän ainaki olla! Kiitti kehuista :)<3

    minniminni,
    joo nii olin! Tutustuttiin siellä ja todettiin että meitä yhdistää harrastus ja tietyt luonteenpiirteet, kuten "HEI JOO PUETAAN JÄTESÄKIT PÄÄLLE JEE"-spontaanisuus :D

    VastaaPoista
  9. Ei hitsi miten söpö tuo sinun pikkuveli !! Aww :))

    VastaaPoista
  10. Heippa Elli! Ehdinpä vielä lukea kuulumisesi leiriltä! Hyvää kesän jatkoa toivottelen, ja siirryn huomenna hävittäjien pariin armeijan "harmaisiin". (:

    VastaaPoista
  11. Lotta,
    eikö ooki :D Laitoin oikeesti ton 50snt autokoulurahastoon ja se tuli siitä iha superiloseksi aww :D

    sacco,
    kiitos :) Ei muuta kuin tsemppiä sinne armeijan puolelle ja nauti sinäkin kesästä siellä sen minkä voit! :)

    VastaaPoista
  12. mä oon ollu parilla leirillä iitun kanssa myös! :) joo, voin uskoa että ootte molemmat ollu innoissaan mm jätesäkkeihin pukeutumisesta :)

    VastaaPoista
  13. minniminni,
    haha voi vitsi, pienet on piirit :)

    VastaaPoista
  14. sulle sopii nuo lyhyet hiukset tosi hyvi, ja ihanan rusketuksen oot saanu :) ihana pikkuveli sulla, mullaki hymy ylettyy vieläki korvasta korvaan !

    VastaaPoista
  15. Reettta-,
    kiitos paljon :) Veli on kyl ihana, ei siitä pääse yli eikä ympäri :--D Siitä tulee oikee hurmuri isona, ku se nyt 9-vuotiaanaki tekee tollasii söpöyksii

    VastaaPoista
  16. ippee!!!!! <3 t. filpe :)

    VastaaPoista
  17. Anonyymi,
    hahaha sie oot kyl ihan Ipen true-fani, aina hehkuttamassa ;)

    VastaaPoista
  18. Mun mielestä sä olet terveen, elinvoimaisen ja kauniin nuoren naisen näköinen. Unohda, että olisit muka liian "iso" :)

    VastaaPoista
  19. Sähän oot oikein söps ;)

    VastaaPoista
  20. ET,
    no emmä tiiä, musta tuntuu et oon vaa jättiläinen :D Mut kyl tää tästä. Kiitos kivoista sanoistasi :)

    Anonyymi,
    hahahaa voi kun olisinkin! Mutta kiitos =))

    VastaaPoista
  21. Jättiläistunteet kuuluu nuoruuteen, ikävä kyllä, mutta niitä tunteita ei kannata kuunnella. Kaunis nuori nainen olet, hiuksinesi kaikkinesi.
    Btw, kävin tänään sädehoidon simuloinnissa ja sinun tapaasi toivon selviäväni säteilytyksistä ilman niitä kohdistustatskoja (pikimusta piste keskellä rintakehää ei todellakaan näytä luomelta...) Oliko tussijälkiä helppo ylläpitää, uskallanko käydä saunassa?

    VastaaPoista
  22. Paula,
    sais nää jättiläistunteet kaikota jo :D Kiitos kehuista!

    Tussijälkiä oli suhteellisen helppo ylläpitää kyllä. Ne muovilaput, mitä niiden päälle laitettiin, tuppasivat vähän repsottamaan ja irtoilemaan (suihkun ym takia), mutta ne vaihdettiin sädetyksen yhteydessä uusiin, jos sille oli tarvetta :) Käyn itse saunassa tosi harvoin, joten on vaikea sanoa pysyykö ne tarrat paikallaan kuumuudessa. Uskoisin, että pysyvät? Kannattaa kysyä niiltä sädehoitajilta.

    Tsemppiä sädehoitoon, mulle se tosiaan oli hyvinhyvin helppo hoitojakso :) Toivotaan, että myös sun kroppa ottaa säteet vastaan hyvin! Tuu kertomaan kuulumisia, kunhan sädetys on saatu käyntiin.

    VastaaPoista
  23. Ää en kestä kui söpö Ippe on!! :)) Oot kaunis ja sopivan kokoinen, ystävä. :)

    VastaaPoista
  24. Linda,
    kiitti kamu! Ja haha Ippe kyl on maailman ihanin<3

    VastaaPoista
  25. Et ole yhtään liian iso, olet tosi nätti ja hiuksetkin kasvanu hirmu paljon! Pyhpah tollasille ajatuksille, kaunis olet :) Mullakin, ja varmasti jokaisella, on joskus tollasia hetkiä että ei tykkää omasta ulkonäöstä yhtään. Minäkin tossa vajaan 2v sisällä pyöräytin yhden lapsen ja perään kaksoset, että välillä katson tota mahanseutua todella kauhistuneena :D Vaikka se ei todellisuudessa edes ole yhtään paha.
    Toi tukkajuttu laittaa mulla kylmätväreet menemään, itsekin kun oman syövän aikana pelkäsin niin paljon menettäväni ne hiukset.. Sä oot kyllä tosi hienosti selvinnyt kaikesta, ja noin nuorena vielä joutunu kokemaan kovia. On ollu tosi hienoa seurata tätä sun parantumista tän blogin kautta!
    Ihanan lahjan oot veljeltäsi saanut, söpöä :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)