perjantai 20. heinäkuuta 2012

Underneath your clothes, there's an endless story + KOLUMNI













Mulle kuuluu hyvää. Ollaan vietelty äitin kanssa laatuaikaa kahdestaan melkein viikko, kun muut on olleet mökillä. Oon käyny siellä saunomassa, lukenu pitkästä aikaa romaania, lenkkeilly ja tennistelly, kertaillu terveystietoo, käyny elokuvissa ja suunnitellu ens viikon Helsinki-trippiä. On ollu ihan outoo herätä aamulla hiljaisuuden vallitessa? Ei meillä ikinä oo normaalisti näin hiljasta. Tänään tein superhyvää feta-kasvisgratiinia, kuuntelin samaan aikaan NRJ:tä täysillä ja lauloin mukana. Mulla ei ole nuottikorvaa, mutta ei se haittaa.

Huomenna meillä on pikkusysterin kanssa sisko-päivä, aiotaan mennä keskustaan kiertelemään kauppoja. Vannottakaa mua, etten ota lompakkoa mukaan. Se on säästökuurilla. Ja hei mä täytän tasan viikon päästä 18, tosi jännää. Kysyin yks päivä veljeltä, et leviskö mun ripsarit pahasti (oltiin uimassa) ja se totes tyynesti: "ei, mutta näytät ryppyseltä." Kiitti kamu, tää helpotti mun oloa kummasti.


Kauniita unia!

♥: Elli

PS. lukijoiden pyynnöstä alla on nyt se kolumnini, joka julkaistiin sanomalehti Karjalaisessa helmikuussa muutamaa päivää ennen vanhoja. Pääjuttua en kehtaa laittaa tänne, koska en oo sitä itte kirjoittanut. 


Radioaktiivinen jätekö?
"Olen kirjoittanut viime syksystä saakka blogia, jossa kerron taistelustani Hodgkinin lymfoomaa eli imusolmukesyöpää vastaan. Selailin tätä kolumnia varten blogini kokonaan läpi, jotta saisin idean, mistä teille kirjoittaisin. Tajusin, että takanani on rankka, mutta samalla hauska puolivuotinen ajanjakso kaikkine hulvattomine hetkineen. 
Alussa kirjoitin jatkuvasti sairauteni nimen väärin blogiini, kunnes joku huomautti ystävällisesti asiasta. Selitin innoissani tulevista ABVD-hoidoista, mutta kirjaimet suloisesti sekaisin ”AVDB”. Ensimmäisten sytostaattien jälkeen vaadin luvan päästä kouluun ja kirmasin suoraan sairaalasta ruotsin tunnille, mikä nauratti lääkäreitäni. 
Yritin totutella nudismiin eri tutkimuksissa: paita pois ja koneeseen. Saatuani elimistööni varjoainetta ihmettelin, miksen hehku ulospäin. Sädehoidon takia poisleikatut neljä viisaudenhammasta saivat poskeni turpoamaan ilmapallon kokoisiksi, ja viikon ajaksi hautasin naamani syvälle kaulahuiviin kuin pankkiryöstäjä konsanaan. Kaikki nämä ja monet muut kommellukset tekivät sairausajastani kaikesta ikävyydestään huolimatta hymyn kera muisteltavan. 
Olen ilmeisesti hyvin rakas lapsi, sillä olen saanut syövän myötä monta uutta lempinimeä. Undulaatilta näytin, kun tukka alkoi tippua jättäen päälaelle vain muutaman hassun tupsun. Kerran sain erään tutkimuksen takia radioaktiivista ainetta suoniini sekä kiellon olla raskaana olevien naisten lähellä vuorokauteen. Tämän tutkimuksen seurauksena kuulin olevani radioaktiivinen jäte. Pitkä, vaalea peruukkini vastaa kuulemma älykkyysosamäärääni, joten koulussa tottelen nykyään nimeä barbie. Aiemmin mainitun hammasoperaation takia kuljin pitkän ajan kuin otsaani olisi liimattu lappu, jossa lukee pussirotta. Mairittelevista hellittelynimistäni kiitos kuuluu vanhemmilleni sekä kavereilleni. Kiero huumorintaju yhdistää meitä. 
Peruukin käyttöönotto mietitytti. Entä jos tuulen tuiverrus nappaakin varapääni mukaansa? Entäpä jos yhtäkkiä huomaan peruukin olevan väärinpäin päässä, takaraivo otsalla? Onneksi kaikilta kömmähdyksiltä on tähän mennessä vältytty, vaikka ystävät aina hymähtelevätkin tavalleni nykiä peruukkia alaspäin. On ihan okei, että takaraivoa rapsuttaessa koko päänahka liikkuu, haha. Peruukki on muuten nimetty Brookeksi Kauniissa ja rohkeissa esiintyvän näköiskaimansa kunniaksi.
Muistan, kuinka syyskuussa puolen vuoden hoidot kuulostivat hirvittävän pitkältä ajalta. Silloin olin juuri saanut diagnoosin. Nyt olen taisteluni loppusuoralla ja ihmettelen, mihin kuukaudet livahtivat. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä rivakammin päivät rullaavat eteenpäin. 171 päivää diagnoosin jälkeen olen monta kokemusta rikkaampi ja monta hiusta köyhempi, mutta en anna sen lannistaa. Nyt on aika vetää suupielet hymyyn, suunnata katse valoisaan tulevaisuuteen ja antaa elämän viedä uusiin kokemuksiin. Aurinkoista kevään odotusta kaikille, ja vanhoille iloa vanhojenpäivään!"

Semmonen, mitäs tykkäsitte? Kommentoida saa.

19 kommenttia:

  1. Vau, pidän tuollaisesta päivääkään en vaihtaisi pois -asenteesta! :) Uskon siihen, että elämään terveenä on helpompi sopeutua, kun ei tarvitse ajatella kiipeävänsä pohjalta pois ensin - sä olit sä hoitojen aikanakin ja siltäkin ajalta on jäänyt hyviä muistoja, ei pelkästään mustaa jota täytyisi myöhemmin kovasti prosessoida D:

    VastaaPoista
  2. siulle on haaste meijän blogissa!:)

    http://onecarita.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Meillä on synttärit melko lähekkäi! mulla nimittäi 28 päivä;) täytän vaan vasta 16.. :D

    VastaaPoista
  4. Nanna,
    totta puhut. Kyllä se perus-minä on säilyny samanlaisena syövästä huolimatta, vaikka huomaankin muuttuneeni joltain osin ton taudin aikana. Ainaki maailmankatsomus on avartunu ihan tosi paljon :) Ja oli mulla kyl se kausi tossa keväällä, ku "prosessoin" itseäni ja tota tautia, vaikka terve jo olinkin. Onneks se aika on ohi jo, paljon kivempi nimittäi olla taas sinut ittensä kanssa :) Kiitos piristävästä kommentistasi!

    oona,
    käyn tsekkaa ja toteutan jossain välissä :) Kiitti!

    jecca,
    niinpäs onki! :) 16 oli kyllä hyvä ikä, nauti ;)

    VastaaPoista
  5. Hei, näin teidät tänään kaupungilla ja pakko sanoa, että näytät ihan älyttömän upeelta! Oot todella kaunis ja näyttävä :) Ja sun tukkas oli ihanan vahvan ja terveen näkönen! (jokohan kehuin tarpeeks, haha :D) Toivottavasti teillä oli mukava päivä! :)

    VastaaPoista
  6. heija,
    oooi vitsi, kiitos tosi paljon! :)) Oisit vaan tullu moikkaamaan. Ja joo oli mukava päivä kyllä! :>

    VastaaPoista
  7. Tosi hyvä kolumni! :-) Voi, ois ollu tositosi kivaa lukea se pääjuttukin.

    VastaaPoista
  8. Mitä mieltä sä oot jos suo moikkaa kadulla, vaikka oiskin ihan tuntematon :-)?

    VastaaPoista
  9. Anonyymi 22.47,
    siinä pääjutussa puhuttiin lähinnä vanhojen tansseista ja sit vähäsen mun taudista, joten mistään spektaakkelista ette jää paitsi! :) Ja hei kiitos, kiva ku tykkäät kolumnista!

    Anonyymi 23.09,
    moikkaan varmasti takaisin :) Joten ehottomasti jos muhun törmää ni saa morjestaa!

    VastaaPoista
  10. mä haluisin olla yhtä rohkee kun sä =)

    VastaaPoista
  11. Anonyymi,
    tiiätkö mitä! Rohkeutta on kovin montaa erilaista tyyppiä, ja sä olet varmasti ihan yhtä rohkea ku minä. Rohkeutta on esim. olla joskus heikko, rohkeutta on kohdata päivä toisensa jälkeen omana itsenään. :)

    VastaaPoista
  12. Toi sun kolumni oli tosi hyvä!!(: tykkään muutenki sun asenteesta ja kirjotus tyylistä.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi,
    kiitos :)!! Kiva kuulla, että tykkäät.

    VastaaPoista
  14. Tosi kivasti kirjoitit, ihana postaus ja kolumni! :)
    Ja tykkään kans noista kuvista, oot tosi nätti tossa missä sulla on toi tuubitoppi! ja kaikissa muissakin:)

    VastaaPoista
  15. Anonyymi,
    uuuuu kiitti paljon! =))

    VastaaPoista
  16. Heippa :) Löysin sun blogin tänään jonkun toisen blogin kautta ja luin varmaan neljän-viiden kuukauden ajalta postauksiasi. Pakko sanoa että oot mun mielestä tosi kaunis, näytin sun kuvan mun poikakaverillekki ja sanoin ääneen että kato miten kaunis tyttö! :) Lyhyet hiukset sopii sun kasvonpiirteisiin ja näytät niissä muutaman vuoden vanhemmalta, mitä olet. :)

    VastaaPoista
  17. Katariina,
    kiva että löysit tiesi tänne ja hatunnosto siitä, että oot lukenu postauksia noin pitkältä ajalta, niitä on nimittäin muutama.. :) kiitos mukavista sanoista, ne piristivät mieltä! =)

    VastaaPoista
  18. On muuten taitavasti kirjoitettu kolumni!:-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)