Aikalailla tasan vuosi sitten löysin kaulaltani patin, joka oli ikään kuin "kiinni" solisluussa. En muista tarkkaa päivämäärää, mutta se oli joko toukokuun loppua tai kesäkuun alkua. Pitkä matka on tultu siitä hetkestä! On koettu jos jonkinmoista tunnetilaa, lukematon määrä erilaisia tutkimuksia, sytostaatteja ja sädehoitoja, kymmeniäkymmeniä neulanpistoja, itkunpartaalla olemista ja yhtäaikaa sisimmästä pulppuavaa naurua, pohjatonta ikävää ja elämänkatsomuksen muuttumista.
Vuosi sitten näytin tältä:
Vajaa 4kk sitten näytin tältä:
Ja tällä hetkellä näytän tältä:
Alle vielä lainaus ystäväni Johannan ja miun Facebook-keskustelusta hetki sitten:
Elina: aattele
vuos sitten
löysin sen patin kaulalta
Johanna: ja nyt se on poissa ja oot muuten vaa iha patti
Johanna: ja nyt se on poissa ja oot muuten vaa iha patti
Hyvää yötä!
♥: Patti-Elli
Oot kyllä tosi kaunis nuori nainen, oli niitä hiuksia sitten päässä enemmän tai vähemmän! :)
VastaaPoistaIha patti :D hirmu kaunis oot ja onneks oot tervehtyny!
VastaaPoistaPs mikä on toi sun kameran malli? :)
Hantta,
VastaaPoistakiitos paljon!:))
Anonyymi,
patti mikä patti.. :D Kiitos! Kamera on siskon ja sen malli on EOS 500D.
Sä oot oikeesti niin kaunis!
VastaaPoistaOnnee et toi syöpä on nyt mennyttä elämää. Munki enolla oli imusolmukesyöpä ja se oli ihan vähällä kuolla, mutta se sinnitteli, ja on nyt ihan terve (::
jemppuQ,
VastaaPoistano ääääh, mutta kiitos! :) Oon hirvittävän onnellinen ukkisi puolesta, iha mahtavaa että hänelläkin kävi näin hyvä tuuri :>
Ihanainen ihminen, ja kiitos kun jaoit matkasi meidän kanssa. <3
VastaaPoistaMinusta on ollut ihana lukea näin järkevän nuoren naisen ajatuksia. Itse olin täys pentu tuossa iässä vielä :)
t. kiara-täti
Nyt on kyllä pakko kommentoida, vaikka aina ajattelinkin etten tänne mitään rustaile, en nimittäin ole mikään hyvä näissä kirjoittamis jutuissa..
VastaaPoistaMutta ensiksi, nainen näytät aivan mahtavalta! Vuoden aikana sinussa tapahtunut muutos on aivan mieletön, tuon viimisen kuvan itsevarma nuori nainen on juuri sitä, mitä itsekkin tahtoisin olla.
Löysin blogisi aivan sattumalta. Olin nimittäin etsimässä uutta hiusmallia itselleni ja erästä kuvaa klikkaamalla päädyin tänne. Luin yhden kirjoituksista ja kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Kuusi vuotta sitten saattelein silloin 18-vuotiaan serkkuni paikkaan, jossa hänen ei enää tarvitse kärsiä, hän nimittäin hävisi vuosien tastelun syöpää vastaan.
Hassua, miten tarinasi lukeminen aiheutti minussa valtavan vihan ryöpyn. Tämän vihan voimalla luin kirjoituksesi alusta loppuun kahden illan aikana. Kyyneleiltä ja naurulta ei vältytty, mutta tekisin sen vaikka heti uudestaan!
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja voit olla varma, että luen tekstejäsi myös tulevaisuudessa. Niiden avulla oman surun ja katkeruuden käsitteleminen ovat tuntuneet edes hieman siedettävimmältä, Kiitos <3
-Roosa-
( Sinun rohkaisemanasi minulla on nyt polkkatukka ja ihme kyllä en ole katunut päätöstäni hetkeäkään.. )
Kiara,
VastaaPoistameitä on moneen, ja oon mieki välillä iha ku kuusvuotias! :D Mutta kiitos ja ihanaa, että olet jaksanut seurailla kirjoitteluani<3
Anonyymi,
tiiätkö mitä, just tämän takia rakastan pitää blogia yllä edelleen, vaikka olenkin jo ollut tovin aikaa terve. Nimittäin parasta mitä voin tällä blogilla saada aikaan, on se että joku muu pystyy käsittelemään omaa suruaan mun tekstieni kautta. Mä kiitän sua hirmuisesti kauniista sanoistasi! Mulle nousi hymy huulille. Olen myös hirvittävän pahoillani serkkusi poismenosta - tuollaisesta asiasta toipuminen ei ole koskaan helppoa. Tsemppihali miulta siulle, ja ISO peukku polkkatukalle!! Ne on nyt muotia ;)
Ihanaa kesänjatkoa <3
Ja pssst jemppuQ,
sori puhuit kommentissasi ENOSTA, joka selvisi syövästä ja mä vastasin sulle olevani onnellinen UKKISI puolesta... Ajatusvirhe tullut tuota kirjottaessa, anteeksi! Huomasin vasta nyt virheeni.