Niin pitkään kuin muistan, oon vihannut juoksemista. Oon tykännyt kyllä lenkkeillä reippaasti kävellen, mutta juokseminen on musta aina yhtä syvältä. Ei sen takia, etteikö kunto ois riittänyt, vaan siksi etten vaan oo saanu siitä samanlaisia kiksejä kuin muusta liikunnasta. Nyt oon kuitenki hurahtanu siihen ihan täysin!! Mitä ihmettä täällä tapahtuu. Varsinkin kavereiden kanssa on kiva käydä hölkkäämässä, kun samalla voi vaihtaa kuulumiset. Viimeksi meillä oli mukana kamun koira, joka löi kesken matkan jarrut pohjaan eikä suostunut liikahtamaan enää senttiäkään :--D Ja ette arvaa minkälaiset voimat voi ton kokoisella koiralla olla? Me saatiin vuorotellen hiki hatussa kiskoa sitä eteenpäin.
Oon juhlinut kaverin yllätyssynttäreitä, yökyläillyt serkun luona, syönyt ensimmäistä kertaa elämässäni täytettyjä avocadoja nam, purkanut ahdistusta lätkimällä tennispalloa, käynyt koulussa pari tuntia päivässä jos sitäkään, ajanut autolla 80km/h ja tärisen pelosta vieläkin, tuntenut pian olkapäille ylettyvän tukan ansiosta itseni pitkästä aikaa naiselliseksi ja viettänyt rauhallisia koti-iltoja kollareissa hengaillen.
Tänään käytiin Rossossa syömässä ja samalla Sokkarin 3+1-päivillä, mistä tarttui mukaan muutama tarpeellinen pikkujuttu. Nappasin H&M:ltä messiin myös uuden valkoisen villakaulahuivin, koska mulla on kutina että Jossu on sosialisoinut mun edellisen itselleen.
Tänään käytiin Rossossa syömässä ja samalla Sokkarin 3+1-päivillä, mistä tarttui mukaan muutama tarpeellinen pikkujuttu. Nappasin H&M:ltä messiin myös uuden valkoisen villakaulahuivin, koska mulla on kutina että Jossu on sosialisoinut mun edellisen itselleen.
Saan tasaisin väliajoin kyselyjä siitä, mitä Veeralle kuuluu. En ole asiasta täällä blogin puolella maininnut, mutta Veera nukkui pois kesäkuun lopussa. Tänään Veera täyttäisi 17 vuotta, ja mä ainakin ajattelin sytyttää hänelle kynttilän. Tehkää tekin samoin, jos haluatte. Ja jos teille tarjoutuu mahdollisuus luovuttaa kantasoluja, niin suostukaa siihen. Se on pieni ele, mutta voi pelastaa toisen hengen.
Hyvää syntymäpäivää, Veera ♥
Elli
Kiitos kun mainitsit tuosta Veerasta. Olen aina toisinaan käynyt hänen blogiaan kattomassa ja arvellut, että niin kävi. Jotenkin kiva kaikessa haikeudessa, että se suklaapostaus jäi viimeiseksi. Taivaassa syödään varmasti pelkkää suklaata, tai mistä nyt kukakin tykkää. Veeralle valkoista suklaata.
VastaaPoistaeksyin sun blogiin,ja luin sen heti lähes kokonaan läpi. Täytyy sanoa,että ihailen sua ihan tosi paljon! Oot tosi vahva ja reipas kun oot selättäny syövän ja pidät vielä tollasen asenteen!
VastaaPoistamoni ei pystyis samaan. kaikkea hyvää sulle <3
Moi Elina!
VastaaPoista"Etelän leijona" täällä "taas":)Ihania kuvia täällä jälleen -ja ah niin ajatuksia herättäviä kirjoituksiasi. Varsinkin tuo mietiskelysi pystytkö enää tuntemaan sellaista täydellistä iloa ja huolentonta oloa kuin aiemmin yms..Älä huoli, varmasti pystyt! Ja nyt jo olet onnekas, kun sulla on ihania ystäviä, ihmisiä, perhettä ympärilläsi, jotka pitävät susta just sellasena kuin olet! Ja se joku, "HÄN" löytyy vielä- ehkä pian, ehkä myöhemmin, mutta sitten kun sen on tarkoitus:)Sun mietinnät ovat vahvan naisen kirjoituksia-ja niin se vaan on, että niistä henkii se, että susta on tullut ihan aikuinen nainen-leijonanainen ;)! Ehkäpä ihan samanlaista huolettomuutta et tulekaan enää tuntemaan, iän myötä sekin muuttuu, mutta ei hätää- aikuisenakin on ihan mukavaa, kun vaan muistaa pitää asenteensa "nuorekkaana". Asenne ja sydän sulla on niiiin kohdallaan, että senkun mennä porskuttelet eteenpäin entiseen tapaan. Kiva myös kuulla, että kirjotuksetkin ovat edenneet hyvin:) Itselleni tää syksy ei ole mitenkään "helppoa" aikaa, mutta pitää vaan kaivaa kirkasvalolamppu taas esiin & yrittää pysyä virkeänä- ja mikä parasta, lukea sun postauksia aika ajoin- niistä saa todellakin voimaa, vaikka täällä välillä silmät kosteina niitä luenkin- onneksi nykyisin enemmän ilosta:) By the way-sun leijonan"harjasikin" on muuten kasvanut tosi paljon- siis hiukset;)
Ulkona paistaa aurinko, nyt äkkiä ulos! Hyvää alkavaa lokakuuta- ja heii: turvallisia ajokilometrejä- kerropas joskus miten sun ajelut sujuu...?!
Aurinkoterveiset jellonalta
Anonyymi,
VastaaPoistaois pitäny varmaan mainita jo vähän aiemmin, mutta se on aina jääny vaan kirjoittamatta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti Veeralla on kaikki nyt hyvin siellä ylhäällä <3 Ja toivottavasti siellä on myös paljon sitä valkoista suklaata.
Anonyymi,
voi kiitos paljon kivoista sanoista :) Mä uskon että kuka tahansa pystys samaan mihin mie, pakon eessä ku ei oikein ole muita vaihtoehtoja.. :> Kiitti vielä ja hyvää syksyä siulle <3
Anonyymi eli jellonakaveri,
nää sun kommentit on aina yhtä piristäviä! Kiitti tsempeistä ja kehuista, kyllä tää tästä. Musta tuntuu että kesän loppumisella on varmaan aika iso merkitys tässä mun mielentilassa tällä hetkellä :D Blääh, tahon aurinkoo enkä vesisadetta! Tukka on kasvanu paljon kyllä, ihan hyvä niin.. Kyllä tästä aikamoinen harjas tuleekin, kuhan vielä pituutta tulee lisää. Ajotunnit sujuu oikein mainiosti, auto on sammunu (vaan) pari kertaa ja muutenki alan hahmottaa liikennettä ihan eri tavalla ku pyöräillessä tai toisen kyydissä istuessa. Ehkä mä vielä saan sen kortin tässä jokin kaunis päivä! Sitä ootellessa siis.
Aurinkoista syksyä siulle kans =)