Hair-things

Jos ajatellaan, että reilu puoli vuotta sitten olin lähes kalju ja nyt tätä tukkaa puskee joka paikasta, voidaan todeta että kyllä siitä syövästä oli myös jotain "hyötyä". Tästä tukasta tulee nimittäin ihan järkyttävän (ihanan) paksu ja tuuhea. Sen lisäksi tästä tulee myös hyvin luonnonkihara, mikä on loppujen lopuksi ihan jees juttu. Ainakin tätä on helpompi muotoilla kuin piikkisuoraa tukkaa. Ja joko mainitsin tästä tukan määrästä?! En tienny että tällanen hiusmäärä on ylipäätään ees mahdollista.

En myöskään muistanut, kuinka sairaalta näytinkään viime talvena. Nyt kun katson esim. tukkaani maaliskuussa, sehän on todella poikamainen, vaikka silloin nuo vähäiset hiukseni tuntuivat jopa pitkiltä verrattuna tammikuiseen tukkaan. Ei sitä tammikuun tukkaa voi edes tukaksi kutsua... Mietin myös, kuinka oon silloin kehdannut seisoa koko koulun edessä ilman peruukkia juontamassa Potkukonvaa? En ymmärrä, mistä oon repinyt silloin kaiken sen rohkeuden. Ehkä mä olin vaan niin sinut kaljuuteni kanssa, etten välittänyt. Hassua katsella näin jälkeenpäin, miten reipas mä näemmä osaan olla jos vaan tarpeeksi haluan.

Vaikka tiesin koko kevään, että tukka kasvaa kyllä takaisin ja sitä mulle joka puolelta hoettiin, aika tuntui silti matelevan. Se oli sitä aikaa muutenkin, kun kyseenalaistin sairastumiseni, itseni ja suurinpiirtein koko maailman. Kevättalvella en siis jaksanut ajatella positiivisesti enkä oo varmaan koskaan ollut niin alakuloinen kuin silloin. Lyhyillä poikahiuksilla oli varmasti iso osuutensa mun masentuneessa mielentilassa, uskoisin. Mä en tunnistanut itseäni peilistä ja vihasin sitä ihmistä joka sieltä katsoi takaisin. Mulla oli alituiseen ruma ja ällöttävä olo, en uskonut että kukaan voisi tykätä musta lyhyttukkaisena. Mun itsetunto oli nollassa enkä viihtynyt juuri lainkaan ihmisten ilmoilla.

Nyt kaikki on toisin :) Tykkään tästä pehkosta tosi paljon, huolimatta siitä että tää sojottaa joka ikinen aamu kaikkiin eri ilmansuuntiin, suoristaminen vie puoli tuntia koska taipuisuus on niin vahvaa ja takapiiska kasvaa eri tahtia otsiksen kanssa. Tykkään tästä koska tukkaan voi tehdä lettejä, sitä voi pitää ponnarilla, en tarvii enää pantaa ja siihen saa pinnien avulla tehtyä vaikka mitä kivoja kampauksia. Parasta on haaveilla kuinka pitkä tukka mulla on jo esim. ensi keväänä. Musta tuntuu, että tää kasvaa silmissä! Hurraa-huuto sille.

Tukan menettäminen pyörii mulla aika paljon päässä tällä hetkellä, koska vuosi sitten mulla alkoi sytostaatit, hiusten harveneminen ja sen jälkeen hidas kaljuuntuminen. Yritin pitää kaksin käsin kiinni hiiskuistani, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä vähän turhaa. Toisaalta tammikuussa leikatessani viimeisetkin hiukset pois, oloni ei ollut ehkä niin paha kuin se olisi ollut marraskuussa, jos olisin jo silloin vetäissyt tukan lyhyeksi. Kai mä tammikuussa olin vihdoin sisäistänyt, että ne lähtee kuitenkin eikä ne näytä enää hyvältä "pitkinä". Siksi saksiin tarttuminen oli helpompaa. Mut ei se siltikään kyllä kivaa ollut, ei siitä ois saanut miellyttävää tekemälläkään...

Mun blogia lukee varmasti monta tällä hetkellä syöpää sairastavaa ihmistä. Haluan tällä postauksella välittää teille tsemppiterkkuja ja hirveesti voimia sen hiuskadon keskelle! Toivottavasti myös pieni toiveikkuus herää teidän sisällänne: tukka kasvaa oikeesti tosi vauhdilla takaisin, vaikka se vielä hiustenlähtövaiheessa tuntuukin ikuisuudelta. Ainakin mulla tää puoli vuotta on menny ihan hujauksessa. Jokainen meistä taistelijoista on kaunis, rohkea ja hurmaava myös ilman hiuksia. Joku haluaa helpottaa tuskaansa käyttämällä peruukkia, jota mä itse käytin kuukauden ajan. Joku toinen ei tunne tarvitsevansa peruukkia ollenkaan, ja kolmas tykkää turvautua siihen pitkään. Tärkeintä on tehdä niin kuin sydän sanoo, ei niin kuin muu maailma olettaa sinun tekevän tai miltä sinun halutaan näyttävän. Ihmisen kauneus ei synny hiuksista, se syntyy hyvistä ja huonoista kokemuksista ja siitä mitä löytyy sisältä. Se syntyy siitä, että vaikka sulta viedään iso osa identiteettiä pois hetkellisesti, niin sä silti tiedät kelpaavasi juuri sellaisena kuin olet.

Hyvää loppuviikonloppua kaikille! :)

♥: Elli