Mä haluaisin vielä joskus tuntea sen aidon pulppuavan ilon ja naurun. Tiedättehän, sen mikä tulee sieltä sydämen perimmäisestä nurkasta, ja sen nurkan viimeisimmästä solusta saakka. Sen, mikä pyrkii kohti pintaa, ja saa unohtamaan kaiken mieltäpainavan. Sen riemun, kun tekisi mieli pomppia vuorokausi putkeen.
Ettei kaikki vaan tuntuisi tasaiselta harmaalta. Mua pelottaa, etten
koskaan tule enää olemaan yhtä huoleton kuin ennen syöpää. Alan unohtaa
sen hyvänolontunteen, kun mikään ei stressaa eikä kyyneleet nouse
silmiin heti sillä sekunnilla, kun jään yksin.
Joskus mä mietin, että antasin vaan olla. Olisin huolehtimatta siitä,
onko mun kehon rasvaprosentti liian suuri. Unohtaisin hiuskriisit ja
myöntäisin luovutusvoiton luonnonkiharoille. Nauraisin ensin
naistenlehtien muotipalstoille ja heittäisin sitten hiiteen jokaikisen
omistamani Cosmopolitanin. Seuraavana aamuna kiskoisin päälleni sen ukin
vanhan villapaidan, koska se olisi pehmeä päällä eikä mua hallitsisi
enää kahleet.
Pureskelisin kynnet nysiksi, mitä niillä pitkillä muka tekisikään? En
panikoisi siitä, olisinko sheivannut sääret viimeksi toissapäivänä vai
sitä edellisenä. Ja kaikesta tästä huolimatta mun vierellä olisi ihminen, joka
tykkäisi silti. Tykkäisi semmoisena kuin olen, ei semmoisena kuin mun
oletettaisiin olevan.
Tää postaus on täynnä tajunnanvirtaa, mitä mä tuskin enää muistan huomenna. Tässä on monta kirjainta, joista muodostuu sanoja. Huolimatta niistä mä jätin paljon sanomatta. Mun elämässä tapahtuu taas kaikenlaisia muutoksia, joista mä en täällä aio puhua. Mutta jos postaustauot alkaa venyä, niin mä toivon että te annatte sen anteeksi.
Kauniita unia!
♥: Elli
Ihana ellu! :)
VastaaPoistat: laura r.
ihana!!
VastaaPoista♥ niin samat tunteet pyörii täälläkin
VastaaPoista<3
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistaite oot Laura ihana <3
piipau,
kiitos samoin!
Anonyymi,
i feel you :--( Ehkä tää tästä. Tsemppiä ♥
Anonyymi,
<3
Ja sä löydät vielä sellasen ihmisen vierelles ! Tiedän sen, ja muista, sä oot hyvä just tuollasena:)
VastaaPoistaLotta,
VastaaPoistakiitos <3 Nää sun kommentit on aina yhtä piristäviä ja tsemppaavia!
LELLUUU mulla on ikävä sinnuu <3terveisin yhestä kuvasta itsensä bongannut
VastaaPoistaMANNIIIIII minulla on myös sinua kova ikävä <3 pitää soitella!!
VastaaPoistaSä oot ihana ihminen ja mä ihailen sun tarmokkuutta ja inhimillisyyttä tosi paljon (jos noin voi sanoa) Sä oot todistanu, että elämä voi olla samaan aikaan taistelua, mutta silti elämisen arvoista! ♥
VastaaPoistaIna,
VastaaPoistavoi itte oot aivan ihana! <3 Tulipa hyvä mieli:)
Itse sairastuin aivosyöpään 16-vuotiaana. Taistelua kesti kaksi ja puoli vuotta ja nyt olen terve ja reipas 20-vuotias:) Minulle sairaus oli yhtä helvettiä alusta loppuun ja sen varjo vainoaa minua edelleen. Tunsin juuri samalla tavoin, kuin sinä. Elämä ei koskaan muutu takaisin sellaiseksi, kuin mitä se oli ennen sairautta, mutta se ei silti tarkoita, että siitä tulisi huonompaa. Minun elämästäni tuli paljon parempaa! Opin millä on oikeasti merkitystä ja lakkasin huolehtimasta. Se ilo kyllä kuplii, kun annat sen kuplia! Syöpä jos mikä opettaa sen, että mikään ei ole varmaa, eikä ikuista. Minun kohdallani sairauden uusiutumisriski on todella suuri ja olen varautunut siihen, että aivosyöpä on se mihin kuolen, mutta kyllä helvetissä aion lähtä täältä nauraen makeasti ja todeten, että olihan mulla helvetin hauskaa! :D Sillä miltä hiuksesti näyttävät ja ovatko säärikarvasi ajamatta ei ihan oikeasti ole yhtään mitään väliä. Väliä on sillä miten paljon naurat ja rakastat sinä aikana, kun tämän maailman puolella astelet:) Paljon voimia ja kuplivaa iloa sinulle! T.Niina
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistakiitos ihanasta, ihanasta kommentista! Suuri hatunnosto ja rispektit sinulle siitä, että olet voittanut aivosyövän. Ihailen sinua, vaikken tunnekaan. Sulla on elämänasenne juuri niin kohdillaan kuin pitääkin olla: eletään täysillä, jotta voidaan "lähteä täältä nauraen makeasti ja todeten, että olihan mulla helvetin hauskaa"!! Otan tuon uudeksi elämänohjeeksi. :)
Ihanaa joulunodotusta siulle! :>