lauantai 8. syyskuuta 2012

Hair-things


Jos ajatellaan, että reilu puoli vuotta sitten olin lähes kalju ja nyt tätä tukkaa puskee joka paikasta, voidaan todeta että kyllä siitä syövästä oli myös jotain "hyötyä". Tästä tukasta tulee nimittäin ihan järkyttävän (ihanan) paksu ja tuuhea. Sen lisäksi tästä tulee myös hyvin luonnonkihara, mikä on loppujen lopuksi ihan jees juttu. Ainakin tätä on helpompi muotoilla kuin piikkisuoraa tukkaa. Ja joko mainitsin tästä tukan määrästä?! En tienny että tällanen hiusmäärä on ylipäätään ees mahdollista.

En myöskään muistanut, kuinka sairaalta näytinkään viime talvena. Nyt kun katson esim. tukkaani maaliskuussa, sehän on todella poikamainen, vaikka silloin nuo vähäiset hiukseni tuntuivat jopa pitkiltä verrattuna tammikuiseen tukkaan. Ei sitä tammikuun tukkaa voi edes tukaksi kutsua... Mietin myös, kuinka oon silloin kehdannut seisoa koko koulun edessä ilman peruukkia juontamassa Potkukonvaa? En ymmärrä, mistä oon repinyt silloin kaiken sen rohkeuden. Ehkä mä olin vaan niin sinut kaljuuteni kanssa, etten välittänyt. Hassua katsella näin jälkeenpäin, miten reipas mä näemmä osaan olla jos vaan tarpeeksi haluan.

Vaikka tiesin koko kevään, että tukka kasvaa kyllä takaisin ja sitä mulle joka puolelta hoettiin, aika tuntui silti matelevan. Se oli sitä aikaa muutenkin, kun kyseenalaistin sairastumiseni, itseni ja suurinpiirtein koko maailman. Kevättalvella en siis jaksanut ajatella positiivisesti enkä oo varmaan koskaan ollut niin alakuloinen kuin silloin. Lyhyillä poikahiuksilla oli varmasti iso osuutensa mun masentuneessa mielentilassa, uskoisin. Mä en tunnistanut itseäni peilistä ja vihasin sitä ihmistä joka sieltä katsoi takaisin. Mulla oli alituiseen ruma ja ällöttävä olo, en uskonut että kukaan voisi tykätä musta lyhyttukkaisena. Mun itsetunto oli nollassa enkä viihtynyt juuri lainkaan ihmisten ilmoilla.

Nyt kaikki on toisin :) Tykkään tästä pehkosta tosi paljon, huolimatta siitä että tää sojottaa joka ikinen aamu kaikkiin eri ilmansuuntiin, suoristaminen vie puoli tuntia koska taipuisuus on niin vahvaa ja takapiiska kasvaa eri tahtia otsiksen kanssa. Tykkään tästä koska tukkaan voi tehdä lettejä, sitä voi pitää ponnarilla, en tarvii enää pantaa ja siihen saa pinnien avulla tehtyä vaikka mitä kivoja kampauksia. Parasta on haaveilla kuinka pitkä tukka mulla on jo esim. ensi keväänä. Musta tuntuu, että tää kasvaa silmissä! Hurraa-huuto sille.

Tukan menettäminen pyörii mulla aika paljon päässä tällä hetkellä, koska vuosi sitten mulla alkoi sytostaatit, hiusten harveneminen ja sen jälkeen hidas kaljuuntuminen. Yritin pitää kaksin käsin kiinni hiiskuistani, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä vähän turhaa. Toisaalta tammikuussa leikatessani viimeisetkin hiukset pois, oloni ei ollut ehkä niin paha kuin se olisi ollut marraskuussa, jos olisin jo silloin vetäissyt tukan lyhyeksi. Kai mä tammikuussa olin vihdoin sisäistänyt, että ne lähtee kuitenkin eikä ne näytä enää hyvältä "pitkinä". Siksi saksiin tarttuminen oli helpompaa. Mut ei se siltikään kyllä kivaa ollut, ei siitä ois saanut miellyttävää tekemälläkään...

Mun blogia lukee varmasti monta tällä hetkellä syöpää sairastavaa ihmistä. Haluan tällä postauksella välittää teille tsemppiterkkuja ja hirveesti voimia sen hiuskadon keskelle! Toivottavasti myös pieni toiveikkuus herää teidän sisällänne: tukka kasvaa oikeesti tosi vauhdilla takaisin, vaikka se vielä hiustenlähtövaiheessa tuntuukin ikuisuudelta. Ainakin mulla tää puoli vuotta on menny ihan hujauksessa. Jokainen meistä taistelijoista on kaunis, rohkea ja hurmaava myös ilman hiuksia. Joku haluaa helpottaa tuskaansa käyttämällä peruukkia, jota mä itse käytin kuukauden ajan. Joku toinen ei tunne tarvitsevansa peruukkia ollenkaan, ja kolmas tykkää turvautua siihen pitkään. Tärkeintä on tehdä niin kuin sydän sanoo, ei niin kuin muu maailma olettaa sinun tekevän tai miltä sinun halutaan näyttävän. Ihmisen kauneus ei synny hiuksista, se syntyy hyvistä ja huonoista kokemuksista ja siitä mitä löytyy sisältä. Se syntyy siitä, että vaikka sulta viedään iso osa identiteettiä pois hetkellisesti, niin sä silti tiedät kelpaavasi juuri sellaisena kuin olet.

Hyvää loppuviikonloppua kaikille! :)

♥: Elli

30 kommenttia:

  1. Toi sun nykyinen tukka on aivan upee ja sopii sulle aivan mielettömän hyvin, ihanaa kun vaikutat nyt noin onnelliselta, oot ihan supersymppis tyyppi :)

    VastaaPoista
  2. voi oon niin onnelline sun puolesta!♥ aa paksua hiusta... nopeesti nuo kyl on kasvanut! c::

    VastaaPoista
  3. Ewyn,
    sie ooot ♥

    sannero,
    kiitos kovin ihanista sanoista! :) On mulla vielä välillä epävarma olo näitten lyhyitten kanssa, mutta harvemmin kuin aiemmin:>

    pihla,
    kiitos pihla! ♥ Nopeesti se on kasvanu, toivottavasti tahti säilyy samana jatkossakin :)

    Anonyymi,
    :)



    VastaaPoista
  4. sun tukka on suoristamattomana ihan unelma!!! oot superkaunis!

    VastaaPoista
  5. kerttuli,
    haha se on aika villi :D Mutta kiitos tosi paljon! :))

    VastaaPoista
  6. voi miten kauniisti kirjoitettu toi loppu <3 ja miten söpöt noi nykyiset hiukset ilman suoristusta! tui x)

    VastaaPoista
  7. ai jesus kun sun tukka on ihana ku et oo suoristanu sitä:) ! sopii sulle tosi hyvin! ja se on kyl kasvanut vauhdilla! oot kyllä tosi kaunis henkisesti ja fyysisesti. :) vaikutat aivan mahtavalta persoonalta!

    VastaaPoista
  8. Mun mielestä sun ei edes kannattais suoristaa tukkaas, sehän on ihanan pörrönen tuossa luonnontilassa, oikeesti! :D aivan mielettömän söötti

    VastaaPoista
  9. Anonyymi 23.44,
    haha kiitos paljon :)♥

    Anonyymi 1.49,
    voi ku kivoja sanoja! Iso kiitos! :)

    Anonyymi 9.50,
    ole hyvä :)

    Anonyymi 13.18,
    harvemmin mä sitä jaksankaan suoristaa... Isken vaan pinneillä jotenki kiinni :D Ku ei se pysy suorana vaikka käyttäsin mitä mömmöjä tahansa siinä apuna! Kiitos kovasti :))

    VastaaPoista
  10. oot ihan mielettömän kaunis!!:)

    VastaaPoista
  11. Anonyymi,
    höpöhöpö kiitos! :))

    VastaaPoista
  12. siis ihan mielettömän upeet noi sun hiukset nykyään! sulle niiin passaa tollaset etuhiukset, senkin kaunokainen♥

    VastaaPoista
  13. Anonyymi,
    kiitos hurjastiiii kehuista!♥ Vielä näissä on kasvattamista yllin kyllin, mutta hiljaa hyvä tulee:)

    VastaaPoista
  14. Mäki tykkään sun hiuksista luonnonkiharana :) Tosi nätit!

    VastaaPoista
  15. Aina tuo jaksaa hämmentää, miten nopeasti hiukset todella kasvaa. Pitkätukkaisena, tuntuu kun eivät kasvaisi ollenkaan ja nyt siilini tuntuu katoavan hurjaa vauhtia.
    Nykyinen tukkasi on hurjan kaunis ja mielestäni pakerrat ihan turhaan aamulla suoristusraudan kanssa. Luonnonkiharat ovat ihanan villit ja eloisan näköiset :)
    Vaikka olen antanut tukkani kasvaa vasta 1kk ajan (höyläsin ekat haituvat pois, kun näyttivät niin hirveiltä) olen jo viikon ajan kulkenut ilman peruukkia. Kun sitäkin rottaa on käyttänyt jo huhtikuusta asti, aloin vain turhautua siihen. Kotona olen kuitenkin ollut totta kai pää paljaana vaikka milloin ja pistänyt irtotukan päähän vain kaupungille, niin olo on jo pitkään ollut paljon luontevampi ilman tuota väliaikaiskarvaa.
    Tiistaina on kuitenkin eka kerta kun menen yliopistolle ilman peruukkia, joten rohkeutta tarvitaan. Etenkin kun en opiskelukavereilleni ole kertonut sairastaneeni syöpää, vaan moni luuli minun vain vaihtaneen lookia peruukkiin siirtyessäni. Mutta nyt on paljon vahvempi ja varmempi olo, jolloin voin myös avoimesti kertoa sairaudestani :)

    VastaaPoista
  16. tinttara,
    kiitos paljon! Kyllä mäkin niistä luonnonkiharoista tykkään salaa syvällä sisimmässäni... Välillä vaan ärsyttää tapella niitten kaa mutta EN valita =)=)

    Paula,
    tässä taas nähdään se, kuinka aidonnäköisiä peruukit on nykyään :D Jos siunkin opiskelukaverit ovat vaan luulleet siun vaihtaneen tyyliä...!

    Totta on, että jossain vaiheessa tulee semmoinen tarpeeksi itsevarma olo taudistaan huolimatta, että siitä voi kertoa muille avoimesti. Silloin sitä ei vaan jotenkin välitä enää :) Mäkin kyllästyin peruukin käyttöön jo kuukaudessa, se kutitti ja hiosti koko ajan, arghhh. Kotiin ku tulin ni heitin sen aina ensimmäisenä eteisen pöydälle... Sit tein vaan sen päätöksen etten enää käytä peruukkia, en halunnut tulla "riippuvaiseksi" siitä vaan halusin opetella pärjäämään ilman. Mut oli se vaikeeta kyllä... Kiva kuulla, että sulla on ollut enemmän rohkeutta kuin mulla!

    Tsemppiä tiistaille, älä välitä muiden katseista ja muista että tippuneet hiukset on merkki taistelusta ja sen voittamisesta :)

    VastaaPoista
  17. kaunis on tsirptsirp :))) ps. kerro mulle miten saan viikset kasvamaa :////

    VastaaPoista
  18. Anonyymi,
    voi Antti kun sinulla ei kasva viikset vaikka kuinka yrittäisit :( Fyysinen kehityksesi laahaa jäljessä! Mutta älä huoli, kyllä ne ehkä jossain vaiheessa alkaa kasvaa, ainakin useimmilla pojilla. Sillon mä ostan sulle kuitenki höylän...

    VastaaPoista
  19. kiitos kauniista sanoista ja myötätunnosta :')

    VastaaPoista
  20. sinä, huhtikuu, punainen toppi...
    IHUNA!

    VastaaPoista
  21. Anonyymi 23.52,
    ole hyvä:)

    Anonyymi 12.38,
    haha ehkä ilmeeltäni epäonnistunein kuva ikinä :D Mutta kiitos, jos kommenttisi ei ollut sarkasmia :)

    VastaaPoista
  22. Anonyymi 12.38
    Ei todellakaan ollut sarkasmia,
    pahoittelen jos kirjotin sen näyttämään siltä.
    Olen pahoillani.
    (viimeinen lause ehkä vähän sarkastinen...)

    VastaaPoista
  23. Heippa Elli! PÄäsin pitkästä aikaa oikeen kirjottaakki jotai, lukenu oon pikasesti aina iltavapailla. Ihan järettömän nopeesti toi sun letti on kasvanu. tsiisös, onko toi edes mahdollista :D

    VastaaPoista
  24. sacco,
    joo onhan tää tukka kasvanu kyllä vauhdilla, hyvä vaan... :D Emmiekää ois uskonu että hiusten on mahdollista tulla näin nopeesti takasin! Tsemppiä sinne inttiin, siitä ne päivät hupenee :)

    VastaaPoista
  25. Anonyymi,
    voi kiitos paljon! :))

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)