Kuulumisia

Moi!

Aattelin tulla turinoimaan teille hetkeksi, ennen ku meen nukkumaan. Joo tiiän, et kello ei oo ees yhdeksää vielä, mutta oon painanu nyt edellisen ja tän viikon karmeeta tahtii eteenpäin noin viiden-kuuden tunnin yöunilla ja nyt mulla on hirveet univelat! Jännä sinänsä, että vaikka unen määrä on jääny tosi vähäiseksi jo pitkään, niin se väsymys alkaa näkyä vasta nyt. Siks mulla onki sellanen fiilis, et voisin vaan kaatuu sänkyyn ja nukkua kunnon unet!

Väsymyksestä huolimatta miulla on tosi paljon energiaa nyt, jotenki jopa enemmän kuin ennen syöpää? Tuntuu, että jaksan ihan mitä vaan ja tungen itteni kaikkiin mahollisiin juttuihin ja projekteihin mukaan. Sen takia miun kalenteri onkin näyttänyt aikalailla tältä edelliset pari viikkoa, ja sama kaava jatkunee myös tulevina viikkoina:


Mutta en valita! Jaksan aina hehkuttaa teille tästä, mut voi että miten hyvältä tuntuu tää yleinen jaksaminen taas. Sytostaattiaika meni vähän silleen puolikuntosena, mutta nyt kaikki on jälleen ihan niin kuin ennenkin, ellei jopa paremmin. Ja se on aika hitsin siisti juttu!

Syöpärintamalla ei oikeen oo tapahtunu mitään uutta. Ramppaan joka arkipäivä siellä sädehoidoissa, ja tasan viikon päästä ois vikat säteilytkin jo sitten saatu! Eli ensi torstaina voin toivon mukaan sanoa olevani terve taas :--) Oon aika innoissani tästä...

Tänään oli kokeidenpalautuspäivä, ja olin ylittäny itteni monessa kokeessa! Mielestäni en valmistautunut esim. taloustiedon ja uskonnon kokeisiin tarpeeks hyvin (pakko myöntää, ettei miulla ollu ees kyseisten kurssien kirjoja hankittuna), mutta sain silti niistä hyvät numerot. Kaikkein ylpein oon kuitenkin terveystiedon kympistä, koska siihen kokeeseen luin tosi paljon ja se aine on lähellä miun sydäntä muutenkin. Tulevaisuuden ammattini kun luultavasti liittyy vahvasti terveystieteisiin, niin halusin panostaa tähän!

Koin muuten tuohon terveystiedon kokeeseen valmistautuessa sellasen hyvänolontunteen, mikä liitty ensimmäistä kertaa koulunkäyntiin. Kun olin ollu nenä kiinni kirjassa jo useemman tunnin putkeen, tajusin että opiskelu onkin oikeesti mukavaa. Ymmärsin tällä kertaa pänttääväni vain sen takia että minua kiinnostaa, enkä vain päästäkseni koetta läpi! Oli jotenkin tosi hätkähdyttävää löytää sellanen puoli itsestään, että oikeesti kiinnosti joku kouluaine niin paljon, ettei edes muistiinpanojen tekeminen tuntunut inhottavalta. Oon tähän asti pitäny itteeni auttamattoman lusmuna opiskelijana, joten tää "hei tästä mä tykkään!"-fiilis toi sopivaa vaihtelua. Nyt oon entistäkin varmempi siitä, että terveystieteiden opiskelu lukion jälkeen on ehkä se mun juttu.

Huomenna on YkköstenYö2, jossa oon tutorina mukana :) Ollaan siis suunniteltu meijän rakkaille ykkösille kivaa ohjelmaa koko yön yli eli tapahtuma kestää pe-illasta lauantaiaamuun. Ootan huomista kovasti, it's going to be fun! Lauantaina ois tarkotus päivällä käyä kaverin kanssa syömässä ja sen jälkeen harjotella wanhojenmeikin tekoa. Illemmasta mennään vielä viettämään iltaa vanhojen kamujen kanssa. Sunnuntain nukunkin sit pois näitä univelkoja, mitä tuo YkköstenYö2 tuo mukanaan vielä entisten lisäksi.. Viikonloppu kuulostaa siis erittäinkin hyvältä!


Kiitos muuten kaikille hurjan ihanista kommenteista, mitä tuohon edelliseen postaukseen oli tullut! Kauniiden sanojenne rohkaisemana uskaltauduin kouluun tällä viikolla kaksi kertaa ilman peruukkia, ja pakko todeta, että tykkään paljon enemmän olla ihan omalla tukallani kuin Brooken kanssa. Kyllä tää tästä :)

Nyt painun sinne pehkuihin, on nimittäin tosi lähellä näppikselle sammuminen tällä hetkellä! Kauniita unia kaikille (:

♥: Elli