Näin peitän syövän

Mooi!

Miun on jo pitkään pitäny tehä postaus siitä, miten näin syövän aikana ehostan itteni ihmisen näköiseksi. Herra Hodgkin on vieny miulta kulmakarvat, hiukset, ripset, ihon normaalin sävyn ja huulten punaisuuden. Se on paitsi ottanu niin toisaalta myös antanutkin jotain, nimittäin lisäkiloja. Tässä postauksessa kerron teille kuvien avulla, kuinka saan nämä sivuvaikutukset peitettyä ulos lähtiessäni.

Ehostautumiseen käytän jotain ihan normituotteita, ei mitään erikoista.

Ekana meikkaan tavallisesti ihon käyttäen meikkivoidetta (mixtaan tota Lumenea sekä Maybellineä) ja irtopuuteria.

Sitten otan käsittelyyn kulmakarvat. Oon täällä varmaan aiemmin kertonukin, että miulla on aina ollu luonnostaan tummat ja omastakin mielestäni kauniin kaarevat kulmakarvat. Nyt syövän myötä ne on kuitenkin kokeneet karmaisevan karisemisreaktion, eli jäljellä on tosi vähän karvoja ja ne on ihan melkeinpä värittömät. Tällaiset:

Oon joutunu opettelemaan kulmakynän käyttöä ja rajaamaan kulmakarvat ees jotenkuten nätisti. Yleensä homma menee niin että joudun pesee pari kertaa kulmakarvat kokonaan ku näytän ihan idiootille. Minuu ei vaan oo luotu meikkaamaan..

Kulmakarvojen jälkeen laitan yleensä jotain nudea luomiväriä ihan vaan huvin vuoksi.

Seuraavaks otan käsittelyyn murheenkryyneistä suurimman, eli ripset. Tästäki oon täällä jo maininnu, mutta miulle jolla on aina ollu pitkät ja tummat räpsyttimet luonnostaan ni on jotenki ollu tosi kipeetä huomata, miten yhtäkkiä niitä onkin jäljellä enää muutama hassu kipale. Yläripset on kokeneet suurimman kadon, alaripsissä en huomaa tapahtuneen muutosta. Eka taivutan ripset, ja vasta sen jälkeen laitan niihin ripsaria. Sen levittäminen on hankalaa, kun väri vetää pakollakin noi ripset klimpiksi ja sitä mustaa leviää aina vahingossa luomille koska kaikissa kohdissa ei oo ripsiä ollenkaan.

Ekassa kuvassa ripset ilman mitään ehostusta.

Koska sytostaatit on tehny miusta kalpean kuin lakanan, miun ihon kuultavuus on hävinny kokonaan. Tiiättekö, ei oo enää sellasta tervettä hehkua! Ja se on tosi tyhmää. Siksipä oon ottanu käyttöön jonku tollasen ikivanhan aurinkovoidejutun (en tiiä oikeeta termii sille), joka tuo vähän sitä väriä naamalle. Näyttää heti paljon elinvoimaisemmalta :D

Sen jälkeen isken huulille vaan jotain rasvaa, yleensä vaseliinia. En yhtään tykkää käyttää huulipunia tai mitään, joten mun ei auta kuin vaan ootella että huuliin palautuu se normaali punainen sävy kunnolla.

Eli tässäpä ois nassu meikattuna.

Yhteensä mulla menee meikkaamiseen reilu 10 min. Unohin mainita tossa alussa, etten todellakaan oo mikään lahjakas meikkaaja. En osaa esim. tehdä mitään hienoja luomivärijuttuja :D Tykkään luonnollisesta tyylistä, liika meikki ei pue minuu ollenkaan. Ja esim. liian nypityt kulmakarvat saa miun selkäpiin värisemään, hyh.

Meikkaamisen jälkeen on peruukin vuoro. Ihan ensimmäisenä oma tukka pitää harjata sivuille napakasti, ettei se pilkota peruukin sivuista mitenkään.

Peruukki näyttää alta tältä. Siinä on tollasta kahta eri verkkoa, tiheämpää ja sit harvempaa.

Monet on ihmetelleet, kuinka peruukki voi pysyä päässä. Tuossa verkossa on reunassa tuollainen kiristyssysteemi, eli nauha jossa on tarra. Tarraa siirtämällä haluamaansa kohtaan peruukin kiristävyyttä voi säädellä oman maun mukaan. Miulle ei oo vielä kertaakaan tullu tilannetta, että peruukki ois lähteny kokonaan pois paikaltaan. Perjantainakin tanssin ihan täysillä, eikä peruukki ollut asiasta moksiskaan! :) Eli tosi hyvin ja tukevasti tuo pysyy päässä.

Eli sittenpä laitetaan peruukki päähän.


Tuon asettelussa menee oma aikansa, mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin! Ainakaan miulla ei mee nykyään pitkään, että saan tuon just silleen ku haluankin. Peruukki menee tosi helposti sotkuun, joten harja on hyvä pitää lähettyvillä koko ajan. Mie vähän mokaan noissa kuvissa, koska kampaan normaalilla hiusharjalla peruukkia, vaikka niin ei sais tehdä. Hävitin koululle peruukkiharjani (se on sellanen harvapiikkinen ja musta, jos joku norssilainen löytää sen niin saa toimittaa miulle! veikkaan et se on jossakin alakerran luokista), eli pitäs käydä ostamassa uusi.

Peruukin laiton jälkeen onkin sitten valmista, eli tadaaa tässäpä ois tulos! Kuinka erilaiselta voi ihminen näyttää ilman meikkiä ja meikin kanssa?

Sanon vielä muutaman sanasen mun vartalosta. En oo ikinä ollu hoikka enkä laiha, vaan miun ruumiinrakenne on ollu pienestä pitäen sellainen tanakampi ja muodokas. Aiemmin olin sairaalloisen kateellinen tytöille, joilla oli pienet peput, ei masua ollenkaan ja a-kupin rintavarustus. Halusin olla yhtä siro kuin he, kuin keijukainen. Verhosin oman ruman vartaloni yli-isoihin vaatteisiin, ja häpesin itteäni.

Sitten tapahtui joku valaistuminen ja tajusin, että hitto mun pitäs olla vaan ylpee mun kropasta! Ymmärsin, että paksut pohkeet ei oo täynnä läskiä, vaan lihasta. Urheilu on ollu aina osa miun elämää, ja tenniksen myötä myös miun kropasta on tullu jäntevä. Mulla on vahvat käsivarret, voimakkaat jalat ja myös ne hyvät vatsalihakset pienen pömppiksen alla. Aloin tykätä peilikuvastani.

Kun sairastuin syksyllä, jätin tarkoituksella tenniksen vähemmälle. Kävin kyllä pelailemassa, mutta en enää treenannut yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Ajattelin, että on tärkeempää keskittää kaikki se vähäinenkin energia paranemiseen ja siihen, että saan jotain syötyä. Silloin kun oli huono olo eikä ruokaa tehny yhtään mieli, niin annoin itselleni luvan syödä tasan niitä lemppariruokiani enkä oikeestaan ees kattonu mitä laitoin suuhun. Tärkeintä oli se, että ylipäätänsä sain jotain alas.

No niinhän siinä sitten kävi, että paino alkoi heittelehtiä. Välillä se nousi, ja välillä laski. Vikojen sytostaattien jälkeen mun paino oli viitisen kiloa enemmän kuin ennen sairastumista. En oo ottanu stressii kohonneesta vaa'an lukemasta, vaan oon hiljalleen palaillut siihen urheilun arkirytmiin. Tällä hetkellä tilanne on se, että kiloja on lähtenyt vajaa kolme ja kroppa näyttää tältä:

Alan olla jälleen suht tyytyväinen. Vielä on kuitenkin kesäkuntoon matkaa, mutta onneks tässä on vielä reilusti aikaa bikinikeleihin ;)

Huhhuh, tää on varmaan taas yksi pisimmistä postauksista, mitä oon ikinä väsänny! Mitäs tykkäsitte?! Seuraavaks lähen testaamaan miun uudet sukset tohon lähiladulle ja illalla teen niinkin jänniä juttuja kuin suomennan ruotsin kappaleen ja kirjotan yhen esseen.

Hyvää seuraavaa viikkoa ihanille lukijoilleni!

♥: Elli