Kuuma kuumempi kuumis, hotti hotimpi hottis

Moikkamooi!

Käytiin eilen mökkeilemässä kavereiden kanssa. Meidän partiolippukunnalla on pieni kämppä vähän matkan päässä Joensuusta, ja ollaan oltu siellä samalla porukalla jo monta kertaa. Ensimmäisen kerran taidettiin olla siellä joskus 13-vuotiaina..? Anyways, "maja" tuo mulle hirveesti hyviä ja surullisenhauskojakin muistoja mieleen. Lähes joka kerta rävelletään jotain, ja tälläkin kertaa päätettiin lähteä kahdelta yöllä pois, koska takka ei vetänyt vaan työnsi kaikki savut sisälle kämppään. Häkäkuolema ei kuulostanut mieluisalta.

Tällä kertaa meillä oli mukana myös aaaaaaivan mielettömän suloinen hauvavauva nimeltä Bea! Oikeesti maailman söpöin otus. Oltiin kaikki vuorotellen ihan rakastuneita siihen ♥

Viimeksi oltiin majalla elokuussa. Mä muistan, kun istuttiin kaikki neljä kaverusta nuotion ympärillä ja mietin, kertoisinko heille syöpäepäilystäni. Koska silloin kaikki oli vielä niin epävarmaa ja syöpä oli minulle tosi arka asia, niin päätin pysytellä vaiti. Silloin vaikeneminen tuntui hyvältä idealta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä kertoa kavereille. Ahdistus olisi varmasti helpottanut :) Alla olevat kuvat siis elokuulta. Näytän ihan hassulta pitkät hiukset päässä.

Tänään mun päivä on kulunut aikalailla ulkona, koska...

...siellä on helkkarin kuuma! Nuo ovat varjosta mitatut lämpöasteet ja voitte kuvitella miten lämmin oli auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Huh hellettä siis. Sortseissa ja topissakin tuli jo hiki, ai että. Tein takapihalla terveystiedon tutkimustyötä samalla kun rusketin Kanarian-rusketuksensa jo lähes menettäneitä sääriäni. Vissiin vain itärajalla on ollut näin lämmin päivä, joten kerrankin landella asumisesta on jotain iloa ;)

Kesän alkaminen ei ole koskaan aiemmin merkinnyt mulle näin paljoa. Mä en oo varmaan ikinä odottanut tuota aurinkoista ajanjaksoa yhtä kovasti kuin nyt. Mulle kesä 2012 merkitsee uuden lehden kääntämistä mun elämässä. Se symbolisoi yhden ikävän ajanjakson jättämistä taakse ja katseen nostamista odottavaisena tulevaisuutta kohti.

Kesällä mä aion elää. Enkä "elämisellä" nyt tarkoita mitään extreme-juttuja, vaan pieniä asioita joita tehdessä mä voin tuntea, ettei syöpä enää kahlitse minua henkisesti eikä fyysisesti. Aion lukea syksyn ylppäreihin ottamatta niistä stressiä. Aion tehdä töitä, vaikka tällä hetkellä varmaa työpaikkaa ei vielä olekaan tiedossa. Aion imeä auringosta itseeni D-vitamiinia, jotta jaksan taas painaa koko seuraavan vuoden eteenpäin. Aion tehdä reissuja kavereiden kanssa, auttaa ystävää muutossa ja pelata niin paljon tennistä, että syksyllä mun rystylyönti on parempi kuin Serena Williamsilla. Aion olla kotona ja nauttia ihanien ihmisten seurasta. Aion hypätä veneen keulasta uimaan ja sukeltaa niin syvälle kunnes happi loppuu ja on pakko nousta pintaan. Sitä mä tarkoitan, kun sanon että nyt mä aion elää.

 Mä aion myös iloita siitä, että tukka menee jo ponnarille!

Mitä te odotatte kesältä eniten? Töitä, huvittelua vai kenties reissuja? Muistakaa, että unelmissa edes taivas ei ole rajana.

♥: Elli