sunnuntai 23. lokakuuta 2011

"Nyt sun pitää vaan hokee itelles, et tää on väliaikasta"

Niin, mun hiukset lähtee. En saa kohta enää ponnaria pysymään näitten ympärillä, koska näitä on niin vähän.

Mua itkettää.

Elina

12 kommenttia:

  1. Voi Elina pieni,

    Saa itkettää ja saa raivotakin. Mutta tiedät itsekin, että et ole periksi antavaa sorttia. Kun hiuksia on liian vähän aja loputkin pois ja laita peruukki. Tai pipo. Tai sitten kuljet ylpeästi ilman mitään. Näkevät muutkin että taistelet!!

    Miljoona miljoona halausta sinulle!!

    Hirviömama

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä siulle Elina! Hiusten menetys tuntuu varmasti ihan hirveeltä (enkä voi muutenkaan tajuta kunnolla mitä käyt läpi tällä hetkellä tän taudin takia), mut ne varmasti kasvaa takasin entistä ehompana ja sie kyllä voitat tuon taudin, tiiän sen! Siulla on ihan mielentön elämän asenne, pakko todeta! Ja tää blogi on tosi hyvä, pistää ajattelemaan asioita, joita ei välttämättä muuten ihan joka päivä ajattelis. Tuun varmasti lukemaan aktiivisesti.
    Voimia! :)

    t. salla-mari

    VastaaPoista
  3. Hei Elina!

    Tää on väliaikaista, tää on väliaikaista...tiedän että on!
    Jospa lyhennät hiuksia reippaasti vaikka polkaksi ja harjoittelet peruukilla. Sitten kun oot valmis, ajat hiukset pois ja käytät peruukkia. Hiukset rupeavat kasvamaan äkkiä, ja hassua kyllä, ne kasvavat jo vaikka hoitoja on vielä jäljellä...ainakin minulla oli jo kunnon sänki viimeisen hoidon aikana :)

    Ja välillä on huojentavaa itkeäkin...ja olla heikko.

    Ja muista: tää on väliaikaista, tää on väliaikaista...

    Haleja sinulle ja koko perheelle!

    päivi

    VastaaPoista
  4. ...ja Elina

    Juha pyysi vielä sanomaan, että kun lähtee tukka, niin lähtee tautikin!

    p

    VastaaPoista
  5. tsemppiä kovasti sulle :D

    VastaaPoista
  6. Tiedän tunteen,tukka lähti,mutta tuli komeampi tilalle
    (sain luonnonkiharan)Jaksmisia.

    VastaaPoista
  7. Voi sua. Muistan kun meidän Hannalta lähti hiukset. Meinattiin aluksi leikata ne vaan lyhyemmäksi, mut eihän se onnistunu ku oli jo niin isoja kaljuja kohtia. Sit se vaan sanoi kampaajalle (mun serkku joka oli meillä kotona leikkaamassa niitä hiuksia) että kaikki pois vaan. Kyllä itketti. Se on jotenkin niin lopullinen merkki tuosta sairaudesta. Mut hyvin on tuon peruukin kans nyt mennyt ja kyllä sen kans oppii olemaan. Voimia sulle ja perheelle.
    t.Hönön äiti

    VastaaPoista
  8. Niin, sehän se tässä on että kun tukka lähtee niin koko tauti "konkretisoituu" ja se alkaa näkee myös ulospäin. :(

    Kiitos kuitenkin kannustuksesta! Kyllä tää tästä.

    VastaaPoista
  9. Muistan kun mun tukka alkoi sytojen takia muuttumaan, ja se oli kyllä jotain kamalaa. Mulla ei ongelmana ollut varsinaisesti se lähteminen, se ei missään vaiheessa lähtenyt kokonaan, vaan se hiuksen haparoituminen. Tukka alkoi olla jotain hyvin ällöttävää ja kamalaa ohkasta hiusta (tosin vain mun mielestä, kukaan muu ei asiasta huomauttanut). Sitten kyllästyin ja leikkasin tosi lyhkäseksi, noin 2 cm, ja heti näytti paljon paremmalta! Aluksi jännitti muiden reaktio, mutta loppujen lopuksi sitä tuijotettiin eniten sairaalassa, ei normaalielämässä.

    Lohdutukseksi voin sanoa että se on tosiaankin vain väliaikaista! Alkoi kasvamaan heti sytojen jälkeen ja nykyään on luonnonkihara, hitusen vaaleampi tukka!

    Kovasti haleja ja tsemppejä!

    t. Anna

    VastaaPoista
  10. Anonyymi,

    moi Anna! Ja kiitos kommentista :) Ja totta, pahempaa on tää hiusten huonolaatuisuus kuin niiden tippuminen! Ei oo yhtään kivaa. Mutta pitää vaan jaksaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)