lauantai 29. syyskuuta 2012

Siksi juuri tässä näin, vaikka sisälläni huokaa, lienee kaikki oikein päin

Mä haluaisin vielä joskus tuntea sen aidon pulppuavan ilon ja naurun. Tiedättehän, sen mikä tulee sieltä sydämen perimmäisestä nurkasta, ja sen nurkan viimeisimmästä solusta saakka. Sen, mikä pyrkii kohti pintaa, ja saa unohtamaan kaiken mieltäpainavan. Sen riemun, kun tekisi mieli pomppia vuorokausi putkeen.


Ettei kaikki vaan tuntuisi tasaiselta harmaalta. Mua pelottaa, etten koskaan tule enää olemaan yhtä huoleton kuin ennen syöpää. Alan unohtaa sen hyvänolontunteen, kun mikään ei stressaa eikä kyyneleet nouse silmiin heti sillä sekunnilla, kun jään yksin.


Joskus mä mietin, että antasin vaan olla. Olisin huolehtimatta siitä, onko mun kehon rasvaprosentti liian suuri. Unohtaisin hiuskriisit ja myöntäisin luovutusvoiton luonnonkiharoille. Nauraisin ensin naistenlehtien muotipalstoille ja heittäisin sitten hiiteen jokaikisen omistamani Cosmopolitanin. Seuraavana aamuna kiskoisin päälleni sen ukin vanhan villapaidan, koska se olisi pehmeä päällä eikä mua hallitsisi enää kahleet.


 Pureskelisin kynnet nysiksi, mitä niillä pitkillä muka tekisikään? En panikoisi siitä, olisinko sheivannut sääret viimeksi toissapäivänä vai sitä edellisenä. Ja kaikesta tästä huolimatta mun vierellä olisi ihminen, joka tykkäisi silti. Tykkäisi semmoisena kuin olen, ei semmoisena kuin mun oletettaisiin olevan.




Tää postaus on täynnä tajunnanvirtaa, mitä mä tuskin enää muistan huomenna. Tässä on monta kirjainta, joista muodostuu sanoja. Huolimatta niistä mä jätin paljon sanomatta. Mun elämässä tapahtuu taas kaikenlaisia muutoksia, joista mä en täällä aio puhua. Mutta jos postaustauot alkaa venyä, niin mä toivon että te annatte sen anteeksi.


Kauniita unia!

♥: Elli


13 kommenttia:

  1. Ihana ellu! :)

    t: laura r.

    VastaaPoista
  2. ♥ niin samat tunteet pyörii täälläkin

    VastaaPoista
  3. Anonyymi,
    ite oot Laura ihana <3

    piipau,
    kiitos samoin!

    Anonyymi,
    i feel you :--( Ehkä tää tästä. Tsemppiä ♥

    Anonyymi,
    <3

    VastaaPoista
  4. Ja sä löydät vielä sellasen ihmisen vierelles ! Tiedän sen, ja muista, sä oot hyvä just tuollasena:)

    VastaaPoista
  5. Lotta,
    kiitos <3 Nää sun kommentit on aina yhtä piristäviä ja tsemppaavia!

    VastaaPoista
  6. LELLUUU mulla on ikävä sinnuu <3terveisin yhestä kuvasta itsensä bongannut

    VastaaPoista
  7. MANNIIIIII minulla on myös sinua kova ikävä <3 pitää soitella!!

    VastaaPoista
  8. Sä oot ihana ihminen ja mä ihailen sun tarmokkuutta ja inhimillisyyttä tosi paljon (jos noin voi sanoa) Sä oot todistanu, että elämä voi olla samaan aikaan taistelua, mutta silti elämisen arvoista! ♥

    VastaaPoista
  9. Ina,
    voi itte oot aivan ihana! <3 Tulipa hyvä mieli:)

    VastaaPoista
  10. Itse sairastuin aivosyöpään 16-vuotiaana. Taistelua kesti kaksi ja puoli vuotta ja nyt olen terve ja reipas 20-vuotias:) Minulle sairaus oli yhtä helvettiä alusta loppuun ja sen varjo vainoaa minua edelleen. Tunsin juuri samalla tavoin, kuin sinä. Elämä ei koskaan muutu takaisin sellaiseksi, kuin mitä se oli ennen sairautta, mutta se ei silti tarkoita, että siitä tulisi huonompaa. Minun elämästäni tuli paljon parempaa! Opin millä on oikeasti merkitystä ja lakkasin huolehtimasta. Se ilo kyllä kuplii, kun annat sen kuplia! Syöpä jos mikä opettaa sen, että mikään ei ole varmaa, eikä ikuista. Minun kohdallani sairauden uusiutumisriski on todella suuri ja olen varautunut siihen, että aivosyöpä on se mihin kuolen, mutta kyllä helvetissä aion lähtä täältä nauraen makeasti ja todeten, että olihan mulla helvetin hauskaa! :D Sillä miltä hiuksesti näyttävät ja ovatko säärikarvasi ajamatta ei ihan oikeasti ole yhtään mitään väliä. Väliä on sillä miten paljon naurat ja rakastat sinä aikana, kun tämän maailman puolella astelet:) Paljon voimia ja kuplivaa iloa sinulle! T.Niina

    VastaaPoista
  11. Anonyymi,
    kiitos ihanasta, ihanasta kommentista! Suuri hatunnosto ja rispektit sinulle siitä, että olet voittanut aivosyövän. Ihailen sinua, vaikken tunnekaan. Sulla on elämänasenne juuri niin kohdillaan kuin pitääkin olla: eletään täysillä, jotta voidaan "lähteä täältä nauraen makeasti ja todeten, että olihan mulla helvetin hauskaa"!! Otan tuon uudeksi elämänohjeeksi. :)

    Ihanaa joulunodotusta siulle! :>

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)