Jännittää

Moooi!



Eilinen näytti tältä:







Eli pitkästä aikaa supersiisti huone! Olo on nyt kuin uudelleensyntyneellä, kun joka puolella ei oo koulukirjakasoja ja lattia on imuroitu tippuneista hiuksista puhtaaksi. Sitäpaitsi vastapyykättyihin, lievästi pesuaineentuoksuisiin lakanoihin on maailman parasta nukahtaa.

Olin muutenki jotenkin erityisen ahkera eilen. Sain paljon aikaiseks asioita, mitä en normaalisti tee! Siivoilun lisäksi kävin aamulla diffuusio/spirometria-tutkimuksessa, urheilin, ahersin ylimääräsiä koulujuttuja ja olinki sit illalla ihan puhkipoikki. Tänään meininki on jatkunu aikalailla samalla kaavalla: oon pitäny lukioesittelyn peruskoululaisille, opetellu Wienervalssin, pelannu tennistä ja tehny enkun esseen. Hirveesti energiaa! Kaipasin koko sytostaattiajan tätä reippauden ja jaksamisen tunnetta, ja nyt se vihdoin on kotiutunut minuun jälleen.♥ Me so happy.

Tän postauksen otsikko on "jännittää", koska huomenna tapaan onkologin eli sädehoitolääkärin. Meille on varattu tunti aikaa ihan pelkästään höpöttämiseen, ja sen jonkun suojamuotin tekoon. Voin tulla kertomaan teille huomenna tarkemmin esim. just tuosta muotista, mikä sen käyttötarkotus on ja miten se tehdään. Tässä vaiheessa tiiän vaan sen, että minuun pitäs vissiin tatuoida jotain pisteitä ihoon (jotta saadaan se muotti aina jokaisen sädetyskerran aikana tismalleen oikealle paikalle), mutta tähän en aio suostuu. En vaikka maksettas. Ei ne voi minuu pakottaa, eihän?

En tiiä, miks miulla on tuosta huomisesta onkologin tapaamisesta perhosia masunpohjassa. Ehkä se johtuu siitä, että mun elämässä kääntyy jälleen yksi uusi lehti ja oon taas askeleen lähempänä terveyttä. Sitä ootellessa pyrin kasvattamaan hiusten lisäksi kynsiäni, jotka on kokeneet vähän kovia tän syövän aikana, as you can see...



Rakkaat kynteni, tämä on pieni hiljainen pyyntö. Kasvakaa, ja tulkaa mielellään yhtä vahvana takaisin kuin mitä olittekin ennen syöpää ja tyhmiä sytostaatteja. T. Elina, joka syö päivittäin sen maksimimäärän kalkki-, sinkki- ja piimaatuotteita.

Millonhan muuten hiukset lopettaa sen tippumisen? Näitä varisee edelleen pois, vaikka vikoista sytkyistä on jo kolmisen viikkoa. Tosin nykyään se ei satu henkisesti niin paljoo, ku kävin leikkaamassa näitä lyhyemmiksi ja ei tartte katella pitkien suortuvien irtoilemista :) Jos oisin ollu fiksu, niin oisin leikannu pituutta tukastani pois jo aiemmin, oisin säästyny monilta itkuilta! Hyvä tälleen jälkeenpäin huudella...

Ei mulla oikeestaan tainnukaa olla muuta asiaa. Palaillaan huomenna! (=

♥: Elli

Ps. En tiiä mikä tolle Photobucketille tuli, mutta se lakkas täysin toimimasta eli älkää ihmetelkö jos jossain postauksissa kuvat on sellasta pikselimömmöö, yritän korjata asian! Vaikka ei oo hajuukaa et mikä meni pieleen........