Yellow diamonds in the light, and we're standing side by side

Moi!



Kavereilta tuli suht äkästä noottia siitä, etten oo päivittäny blogia, joten pitääpä nyt tulla vähän höpöttämään. Uusivuosi meni yllättävän hyvin, oltiin kavereiden kanssa liikenteessä ja käytiin mm. kattoo ilotulitus puolenyön aikaan. Koulu alkokin jo sit maanantaina, ja heti ekan päivän jälkeen olin enemmän kuin valmis jäämään taas lomalle. Kaikki rästihommat ja uudet projektit (tutorjutut, wanhat ym.) painaa päälle ja tuntuu, että nyt tartteis energiaa vielä vähän lisää! Samoin vuorokauteen vois lisätä muutaman tunnin ylimääräistä.

Muuten mulle kuuluu oikein hyvää. Kuntokuuri/herkkulakko etenee mallikkaasti, ja muistin taas kuinka paljon ilosemmalla tuulella oon, jos urheilen säännöllisesti. Uutta hiusta pukkaa tulemaan, ja niiden pudonneiden ripsien tilallakin on havaittavissa uusia parin millin mittasia räpsyttimenalkuja! Ja se jos mikä ilahduttaa minuu, hihi. Tarkoitus olisi käydä ostamassa vielä sitä Bio+ Energen -shampoota, minkä luvataan lisäävän hiustenkasvua.

Joskus sillon, kun tätä tukkaa alkoi tippua, muistan ajatelleeni että "kohta ne ihmiset kaikkoo mun ympäriltä, viimestään siinä vaiheessa kun mulla on noin 5 hiusta päässä enää". Nyt kun oon lähes puolikalju, oon saanut huomata, että miulla on maailman ihanimpia kavereita, jotka oikeesti välittää miusta vaikka mulla ei oiskaan hiuksia. Tuntuu, että mun kaverisuhteet on vaan parantuneet tän sairauden myötä. Arvostan ystäviäni paljon enemmän kuin aiemmin, enkä pidä ketään ihmistä mun lähellä itsestäänselvyytenä. Ihan hyvin joku ois voinu kaikota mun luota, mutta ei. Esimerkiksi Linda sanoi mulle ihanasti toissapäivänä, kun mulla oli vähän heikompi hetki: "Me frendit pidetään sut pystyssä sillon, kun sulla itelläs on vähän vaikeempaa. Sitä varten me ollaan täällä." And I really appreciate that. Pus.


Kävin tiistaina siellä CT-kuvauksissa, eli tietokonetomografiakuvauksissa. Mun piti juoda taas sitä aniksen makuista varjoainejuomaa 2 tuopillista, ja voin kertoo ettei se ollut sen paremman makuista kuin viimeksikään. Ensimmäisen kulauksen jälkeen olin varma, etten selviä kahdesta lasillisesta oksentamatta, mutta ihme ja kumma sain kuin sainkin ne alas. Se juoma on oikeesti niin pahaa, että jo sen ajatteleminenkin alkaa heikottaa...


Jo samana päivänä sain kuulla kuvausten tulokset. Lääkäri sanoi puhelimessa kuvien olevan "tyydyttäviä". Hetken olin vähän hämilläni. Tyydyttäviä? Se ei kuulosta kauhean hyvältä. Vähän kuin saisit kokeesta kutosen, se on tyydyttävä tulos. Ja mie kun halusin ehdottomasti sen kympin!! Päättelin kuitenkin, että tässä tapauksessa "tyydyttävällä" tarkoitetaan sitä, että kaipa ne sytostaatit on tehonneet. Kuulemma kasvaimia näkyi vielä kuvissa, mutta ne hoidetaan pois sädetyksellä. Kun kysyin, onko syöpä ohitse sen jälkeen, vastauksena oli kiertelevä ja kaarteleva, todella epäselvä vastaus. Jäi vähän mietityttämään :( Kaiken lisäksi sain kuulla, että jossain tuolla munanjohtimissa tms. on jotain suurentumia, jotka pitää tarkistuttaa että mitä ne on ja onko ne vaarallisia. Ne kuulemma painaa mun munuaista, ja pitää mennä tutkimuksiin, että saadaan tietää toimiiko se munuainen ylipäätään... Minuu pelottaa niin paljon, että tää syöpä on levinnyt sinne, tai että sieltä löytyy jotain muuta ei-niin-kivaa. Mut en aio antaa pelolle valtaa, ja murehdin vasta sitten, jos sille löytyy oikeesti aihetta.

Ens viikolla mulla on kaikkea kivaa tiedossa: labrakokeet, neljän viisaudenhampaan poisleikkaus, sydäntutkimus ja keuhkotutkimus. JIPPII, sanon minä. Sais jo riittää tää sairaalalla ramppaaminen, alkaa nimittäin tulla liiankin tutuksi jo tuo reitti kotoota PKSSK:lle.

Asiasta kukkaruukkuun! Tajusin, että wanhojen tansseihin on enää reilu kuukausi. MITÄIHMETTÄ? Ihan ku muistaisin vielä ulkoo ne neljä tanssia, mitä ollaan tähän mennessä opeteltu :D Ehen. Viimeksi katottiin treeneissä paikat, missä tanssitaan sitten helmikuun 17., ja me ollaan parini kanssa keskellä ja eturivissä. Paineita! Mut ootan innolla tuota päivää, tulee varmasti ikimuistoista. :) Pitäis ettiä vielä hyvät tanssikengät sekä mekkoon sopiva laukku, ja sit kaikki valmistelut wanhoja varten on suurinpiirtein valmiita.


Että tämmöistä tänne, ei mulla oikeestaan kummempaa kerrottavaa ollut. Katellaan taas, millon tuun seuraavan kerran postailemaan. Nyt pitää lähteä touhuilemaan, vaikka väsyttääkin kavereideni eilisten synttäreiden takia. Jo viiden maissa pitää kuitenkin olla lähtövalmiina kohti seuraavia synttäreitä ja haluun olla ajoissa! Että ei muuta kuin heipsut kaikille ja nauttikaahan nyt tuosta lumesta, kun sitä viimeinkin satoi myös sinne Etelä-Suomeen! Lukijoiden määrä on muuten taas lisääntynyt hurjasti, kiitos tästä ja tervetuloa seuraamaan :)

♥: Elli