Haaste

Ihan ekana kuitenkin isänpäiväonnittelut miun maailman parhaalle iskälle!<3 Toivottavasti tykkäsit siitä tekemästäni kortista, joka näytti siltä että sen on piirtänyt 5-vuotias pikkupoika. Ajatus on tärkein vai miten se meni...

Sain tosiaan Lindalta tällaisen haasteen n. viikko takaperin ja vasta nyt saan aikaseksi tehdä tän!

Säännöt ovat seuraavanlaiset...
- kiitä tunnustuksen antajaa
- kerro itsestäsi kahdeksan satunnaista faktaa
- laita haaste eteenpäin kahdeksalle (laitan vaan neljälle, sori) bloggaajalle!

Eli suurkiitos Lindalle, olet kiva. Ja sori siitä, että tää on vähän myöhässä. Mutta nyt itse niihin satunnaisiin faktoihin!

1. Ootan ens vuotta! 2012 tulee olemaan varmasti ikimuistoinen vuosi. Tiedossa on paljon kaikkia kivoja juttuja, kuten vanhojentanssit (näitä ootan ehkä eniten!), etelänmatka, autokoulun alottaminen, TÄYSI-IKÄISYYS, ja yks iso leiri kesällä! Se, että on jotain mitä odottaa, motivoi mua kamppailee tän pimeen ja synkän syksyn läpi pää pystyssä.

2. Oon aika kömpelö ja tapaturma-altis. Ei oo partioleiriä, jolla en koheltais ja rikkos paikkojani. Seuraavan kerran kun lähen rinteeseen, voisitte valmiiksi varoittaa sitä ensiapupistettä, että kohta sieltä tulee sellanen blondi jonkun murtuneen ruumiinosan kanssa. Yritän kovasti opetella lumilautailemaan paremmin, mutta tulokset on tähän mennessä olleet tulehtuneen olkapään ja murtuneen peukalon luokkaa. Musta tuntuu, ettei mua oo ehkä luotu sitä lajia varten. Muutenkin oon kamala rähmäkäpälä, keittiössäki aina kolisee kun tiputtelen astioita ja kaikkee. Ja jos jossakin kaupassa on tasan yksi tuoli, niin onnistun kompuroimaan siihen. Nimim. koettu on. Oonpahan ainaki oppinu nauramaan itelleni.... haha.

3. Yhdistän tosi vahvasti eri biisit eri tilanteisiin. Kun selaan iTunesin soitetuimpien biisien listaa, mulle tulee jokaisesta kappaleesta joku tietty tilanne mieleen tosi selkeesti. Mulle jää myös lyriikat nopeesti mieleen, monet ihmetteleekin kui voin muistaa niin monesta biisistä sanat ulkoo! Kuuntelen paljon musiikkia laidasta laitaan, Eppu Normaalista Lady GaGaan. Aina kun oon omassa huoneessani niin stereot soi, ja pyöräillessäni/kävellessäni jonnekin mulla on napit korvissa. iPod on mulle pyhä laite, en pärjäis ilman sitä! Musiikki antaa aina voimaa ja tsemppaa minuu vaikka koko muu maailma näyttäs mulle keskisormea. En kuitenkaan osaa soittaa mitään soitinta enkä laulaa, en oo silleen musikaalinen ihminen.

4. Unohdan monesti, että mulla on syöpä. Kuulostaa hassulta, mutta oikeesti en loppujen lopuksi ajattele tätä tautia kovin paljoa. Mun elämä ei todellakaan pyöri tän syövän ympärillä, vaan vois sanoa että enemmänkin syöpä pyörii ja härnää mun ympärillä. Mutta en aio provosoitua! Oon jatkanu diagnoosin jälkeen ihan normaalia elämää. Kun oon koulussa, en yleensä suo ajatustakaan syövälle. Yritän pitää itteni liikkeessä ja menossa mahdollisimman paljon, etten ehtis ajatella tätä kakkaa. Pahimpia on ne yksinäiset hetket iltaisin, kun on oikeesti aikaa miettiä ja pyöritellä ajatuksia päässä. Silloin tulee joskus paha mieli, mutta sit se pitää vaan hätistellä pois.

5. Opiskelijana oon aika "kaikki tai ei mitään" -tyyppi. Jos mua kiinnostaa joku aine, niin jaksan tehdä huolella kaikki läksyt, kerrata kokeeseen hyvin ja lukee ylimääräistä. Esimerkiksi biologia, terveystiede, saksa, ruotsi ja äikkä on just tällaisia aineita, mistä tykkään ja mielelläni luen niitä. Sit on näitä aineita, mitkä ei vois mua vähempää kiinnostaa ja se kyllä näkyy numeroissakin... Matikka on mulle ihan tuskaa, taistelen vaan ne kurssit läpi, ihan sama mikä numero sieltä tulee. Samoin kemia ja fysiikka kuuluvat tähän "kunhan vaan on kurssi suoritettu"-aineiden joukkoon. Tiiän, että jos lukisin enemmän näitäkin aineita, saisin parempia tuloksia. Mut ei vaan kiinnosta, niin miksi tuhlata energiaa sellaseen, mistä tiiän etten tartte niitä ratkaisevasti tulevaisuudessa.

6. Olin vuoden 2010 karkkilakossa, ja ajattelin toteuttaa saman ens vuonna jälleen! Oon tullu siihen tulokseen, etten tartte karkkia mihinkään, ja jotenkin mulla oli parempi olo kun en syönyt makeita herkkuja. Tykkään kyllä ruuasta, mutta enemmän suolaisesta kuin makeasta. Rakastan kaikkia wokkiruokia, salaatteja ja ihan perus kotiruokaa.

7. En oo ikinä ollu ruumiinrakenteeltani mikään kukkakeppi. Oon aina ollu luokkani pisin tyttö (ja pitkään olin myös poikia pitempi, mutta onneksi tämä epäkohta on korjaantunut nyt kun pojat on venähtäneet) ja päässy luokkakuvissa takariviin seisomaan. Vaikka laihduttaisin kuinka, niin musta ei ikinä saa sellasta mallinmittatyttöä. Aiemmin tunsin häpeää kropastani, mutta sit ku tajusin ettei muutkaan tenniksenpelaajanaiset oo rimpuloita, niin johan kirkastu mieli! Ainakin miussa on jotain, mistä ottaa kiinni;) Sitä paitsi massu on kaveri, se ei hylkää vaikka mikä tulis. Vaikka siis omistankin jämäkät reidet, vähän masua ja mielestäni paksut pohkeet, niin oon ihan tyytyväinen vartalooni. Nobody's perfect!

8. Tällä hetkellä rakastan elämääni just tällasena kun se on. Mulla on hurjan ihania ihmisiä ympärilläni, oon oppinu tietää missä asioissa oon hyvä ja missä mun pitää kehittää itseäni, tää syöpä ei olekaan ainakaan vielä kaatanut mua sängynpohjalle, joulu on kohta ja iTunes alkoi juuri soittaa mun lempibiisiä. En tiiä, mikä minuun on iskenyt, mutta hymyilen nykyään enemmän kuin ennen. Havahduin yks päivä siihen, että istun yksin sängylläni ja luen jotain tylsää kirjaa, mutta mun suupielet oli korvissa asti. Hetken ajan kyseenalaistin mielenterveyteni (cmoon, olin naama ihan riemuvirneellä ilman mitään järjellistä syytä?), mutta sitten vaan päätin antaa asian olla. Jos hymmyilyttää, niin sillo pittää hymmyillä!

(ekaa ja vikaa kuvaa lukuunottamatta kaikki kuvat weheartit.com)

Ja haastan Lauran, Hönön, Ansman ja Ilonan. Tehkää, jos haluatte ja ette oo tätä vielä aiemmin tehneet :)