Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää älä siis pelkää

Aluks vähän Ruotsi-hypetystä...


Nimittäin minua saattaa EHKÄ kutsua rakas naapurimaamme Ruotsi ensi kesänä kielikurssin muodossa!! Oon tähän asti mietiskelly, että kävisin Saksassa jonkun kurssin kesällä '12, koska en oo löytäny mistään tahoa, joka järjestäisi kielimatkoja Ruotsiin. Eilen kuitenkin löysin Birdian, joka järjestää abikursseja Tukholmassa. Jos tää juttu onnistuu, niin jag är så glad! Mua kiehtoo ruotsin kieli ja kulttuuri ja ne ihmiset siellä. Oon ihan onarissa vaan kuunnellu ruotsinkielisiä biisejä ja selaillu ruotsalaisia blogeja. Onko kellään lukijoista kokemusta kielikursseista? Saa kommentoida ja kertoa omia kokemuksiaan, jos niitä löytyy!

Tää päivä on koostunut mm. näistä asioista: liian pitkään nukkuminen (oli taas se kunnianhimoinen tavoite herätä ajoissa lukemaan kokeisiin, didn't happen), siskon konsertin kattominen Isossa Myyssä, hurjan hyvä lehtipihvi Amarillossa, pieniä ostoksia, vanhan lemppariverkkatakin henkiinherättäminen ja illemmalla tennistä iskän kanssa.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, tarkoitus oli tänä viikonloppuna ns. palata kentälle! Ja voi että, mitä säätämistä se oli aluksi. Meillä oli tunnin pelivuoro, joista ekat puoli tuntia mulla lenteli pallot mihin sattuu ja jotenkin oli raskasta ees liikuttaa sitä mailaa. Manasin jo mielessäni, että hitto jos kunto on oikeesti laskenu näin pahasti tauon aikana ja kaikki taidot on kadonneet, niin vaihan varmasti lajia tai jotain!!! Mutta sitten tapahtu jotain ihmeellistä: peli alko sujua ja kulkea ihan samalla lailla kun ennenkin. Oisin voinu pelata saman tien pari tuntia lisää. What a feeling, oikeesti! Tajusin vasta sillon kunnolla, kuinka ikävä mulla olikaan tennistä. Maanantaina meen uudestaan pelaamaan ;) Tästä tää lähtee taas!

Piilomainontaa: maailman paras ripsari. Saa nää miunki syövän rapistuttaneet ripset näyttämään lähes normaaleilta.
Nää tällaiset isot vihkot, missä on "välilehdet", on miun mielestä parhaita koulunkäyntiä ajatellen! Kaiken saa tosi selkeesti jaoteltua. En oikein diggaa siitä kansio-systeemistä, vihkoon on paljon kivempi kirjottaa.

Tulee ihan nostalginen olo tästä verkkatakista, koska käytin tätä tyyliin joka päivä joskus 9-luokalla. Pakko mainita, että tää on alunperin meikäläisen isän, ja ostettu läpällä jonnekin tenniskisoihin. Onneks iskällä on näin käytännöllinen tytär, joka kyllä ihan mielellään ottaa jatkossakin kaikki ylijäämäurheiluvaatteet itselleen! No ei vaineskaan.

Iso kiitos muuten kaikille, jotka olitte kommentoineet edellisen postaukseni hiuskysymykseen! Suurin osa oli sitä mieltä, ettei mun kannattas vielä vetästä kaikkia hiuksia veks. Siispä oon tullut siihen tulokseen (tosin oon nainen ja mun mieli muuttuu n. 20 kertaa minuutin aikana, deal with it) että käyn vaan lyhennyttämässä tätä kuontaloa. Jospa nää sitten näyttäis vähän paremmalle! Alla on pari kuvaa havainnollistamassa, minkälaisen mallin haluisin. Oon vaivalla kasvattanu hiuksia vanhoja varten, mutta nyt on pakko leikata lyhyemmäksi koska tilanne on mikä on.


Eli tuollainen sporttinen ja lyhyehkö polkkatukka. Onko paha? Ite ainakin tykästyin erityisesti tuohon ekaan malliin. Sitten esitän taas teille yhden kysymyksen lisää: tietääkö joku, voiko syöpähoitojen aikana värjätä hiuksia? Tää miun juurikasvu nimittäin ylittää kohta sen "vedänkö-paperipussin-päähän-vai-en"-rajan, en kestä. Oon viimeks värjänny hiukset elokuun alussa, ja se kyllä näkyy.

Äiti kysyi tänään, mitä haluan joululahjaksi. Menin vähän hämilleni, en oo nimittäin ajatellutkaan koko lahjajuttua (paitsi, no, autokoulu ois jees). Tiiän, että jos oisin oikein hyvä ihminen niin toivoisin maailmanrauhaa ja ruokaa Afrikan köyhille lapsille, mutta nyt mun on pakko olla itsekäs ja todeta, että mun ainoa oikea joululahjatoive on tulla terveeksi. Että niin, tilaisin yhden menolipun helvettiin tälle Hodgkinille, kiitos! En oikeesti osaa toivoa mitään muuta kunnollista. Jos vaan mahdollisimman nopeasti saisin tuntea olevani taas terve, oisin niin onnellinen etten osaa sitä sanoin kuvailla. Tuo tunne on mulle tällä hetkellä se kaikista maailman ihmeistä suurin ja se, mitä tavoittelen. Tahdon sen elinvoimaisen, reippaan ja energisen Elinan takaisin. En yhtään tykkää tästä lahna-Elinasta, joka on nyt ollut kylässä jo useamman kuukauden.

Tästä oli tarkotus tulla lyhyt postaus, mutta en näemmä vaan osaa olla hiljaa, hmpff. Nyt jatkan iltaani seuraavilla kahdella tavalla: lukemalla kokeisiin ja dataamalla.


Kauniita unia ja hyvää loppuviikonloppua kaikille! :)

Elli