Puheenvuoro Ilonalla!

Heippa. Oon Ilona (näin netissä yleensä Ilona-Anniina), yksi Elinan pitkäaikainen ystävä. Ollaan tunnettu ihan nassikkaiästä asti, oltu samassa päiväkodissa, samalla luokalla sekä ala- että ylä-aste ja samassa lukiossa opiskellaan vieläkin. Ollaan aina oltu hyviä ystäviä, vaikka ei koskaan ehkä ns. "bestiksiä" kylläkään.

Sain tietää Kuismasta syyskuisena sunnuntaina, kun Elina linkitti bloginsa facebookiin. Ensimmäinen reaktioni oli suunnilleen "ai kiva, Elinakin on alottanut blogin kirjottamisen!". Kun luin blogin kuvauksen "17-vuotias elämäniloinen tyttö kirjoittelee taistelustaan Hodgkinin lymfoomaa vastaan" menin ihan hiljaseks. Siis mitä? Meidän Elina? Syöpä? Olin suoraan sanottuna ihan paniikissa, ja kyyneleet valuivat lakkaamattomasti varmaan tunnin ajan. Muistan, että söin katkarapupastaa ja pillahdin välillä vaan itkuun. Jokin tuossa uutisessa kolahti ja kovasti. En olisi koskaan uskonut, että Elina, meistä se terveimpiä elintapoja noudattava, iloinen ja puhelias tyttö, sairastuisi 17-vuotiaana. Se ei jotenkin mahtunut yhtään ajatusmaailmaani. Se oli jotain liian suurta käsitellä.

Olo helpotti kun juttelin Elinan kanssa. Oikeastaan olo helpotti, kun muistelin kaikkea mitä ollaan käyty läpi. Sillon juuri tajusin, että Elina on oikeastaan juuri se "oikea" (toivottavasti ymmärrätte, mitä tällä "oikealla" tarkoitan: en todellakaan sitä että Elina ansaitsisi syövän) henkilö käymään läpi tämän sairauden näinkin nuorena, koska Elina on vahvin tyttö, jonka tunnen. Elina on kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin, kaljuna tai hiustupsut päässä, ihan missä tilanteessa tahansa. Elinalla on harvinainen ja kullanarvoinen kyky nähdä oikeasti jokaisessa asiassa kaksi puolta, huonon lisäksi kaikessa on myös jotain hyvää.

Näinä aikoina meidän suhde ei oo muuttunut mitenkään radikaalisti, mutta omasta mielestäni vähän kuitenkin. Ehkä kahtena ensimmäisenä päivänä uutisen jälkeen tuntu vaikealta kattoa Elinaa ihan siinä samassa valossa kuin ennen Kuismaa, mutta nykyisin se ei oo minkäänlainen ongelma. En ajattele Elinan sairautta kun oon hänen kanssaan, ja siitä puhuminen tuntuu jo ihan luonnolliselta. Jokainenhan meistä joskus sairastaa. Tää on nyt sitä, mitä Elina käy läpi elämässään ja se on ihan ok :) Haluan kuitenki olla aina vaan enemmän ja enemmän tukena sekä ystävänä näiden vaikeiden aikojen läpi. Jotenkin sitä itsekin alkaa arvostamaan, miten näin hyvän ystävän olenkaan ansainnut. En aio jättää Elinaa taudin aikana enkä koskaan taudin jälkeen, koska ei tässä maailmassa ole ketään hänenlaistaan. Tiedän, että Elppa tulee voittamaan Kuisman ihan 6-0, kyllä voimaa löytyy tästä tyttösestä. Sen verran olen näiden 12 vuoden aikana oppinut.

Elppa, olet ihana! Ja toivottavasti tiedät sen.

Ilona