'Cos everybody dies but not everybody lives

Oon ihan täynnä energiaa! Niillä oli torstaina varmaan jotain vauhtihirmua laitettuna sinne sytostaattien sekaan, koska eilisen ja tän päivän oon ollu normaaliakin ilosempi, haha. Oon vaan jotenkin niin onnellinen! Tiiän, turhaa hehkutusta, mutta tän sairauden keskellä suon itselleni nyt luvan toisinaan sortua tähän...

Mietin tässä, että voisin ottaa jossain vaiheessa yhteyttä johonkin syöpäjärjestöön ja kysyy, oisko Joensuun alueella vertaistukihenkilöö miulle. Ois varmasti hyödyllistä ja mielenkiintosta kuulla jonkun toisen kokemuksia joko ihan tästä Hodgkinin lymfoomasta tai sitten jostain muusta syövästä. Oon päättäny, että kunhan ite oon tästä selvinny, niin rupeen tollaseks tukihenkilöks! Mun mielestä ois mukavaa, jos pystysin ite jotenki auttaa muita, jotka on sillä hetkessä tässä samassa tilanteessa missä mie oon nyt.

Tänään kävin yhen meijän koulun vaihtarin Deborahin (from Italy) kanssa kahvilla ja tapasin myös erään toisen italialaisen vaihtaritytön :) Paljon oon ainaki siis englantia saanu puhua ja pakko myöntää että vaikka siitä en kielenä niin innostunu ookaan, ni on hassuu huomata miten hyvin loppujen lopuks sitä osaakaan. Kunhan alkujännitys muuttuu jo mulle ihan luontevaks selittelyks efektiäänien ja käsienhuitomisen kera, nii ei ees jaksa välittää jostain tyhmistä kielioppisäännöistä. Pääasia, että tulee ymmärretyksi :>

Haittaako teitä, jos heitän tänne väliin aina tällasia offtopic-juttuja, mitkä ei sinänsä liitykään tähän sairauteen? Vai haluutteko että tästä tulee nimenomaan "syöpä-blogi"? Voin tehdä kummin vaan. Musta on vaan yllättävän kiva höpötellä kaikkea muutakin... :D

Näin asiasta kolmanteen taas, eilen tein maailman parasta pinaatti-kinkku-tuorejuusto-paprika-kääretorttua, suosittelen! Ohjeen saa miulta pyytämällä. Kääretortun pohja on siis pinaattia ja täytteenä tuorejuustokinkku-hässäkkää. Oon ehkä maailman huonoin kokki, koska en ikinä jaksa lukea ohjeita loppuun vaan totean että "MIE OSSAAN KYLLÄ" ja sit siitä tulee syömäkelvotonta, joten tällasen suht yksinkertasenkin ruuan onnistuminen on mulle iso juttu. :---D

Käväsin hallilla hakemassa pikkuveljee harkoista, ja mulle iski kauhee kaipuu treeneihin! Meinasin tehä istumalakon ja kieltäytyy lähtemästä kotiin, ennen ku oisin vähä aikaa saanu paukuttaa palloo, mut no can do... Vielä mie joku päivä oon yhtä innoissani treeneissä niinku aiemminki. Sitä ootellessa...

Tänään ois tarkotuksena vielä yrittää kattoo matikkaa ja alottaa pikkuhiljaa koeviikkoo varten kertaaminen. Nää on taas näitä kuuluisia lupauksia, että aloitan lukemisen ajoissa ja kuitenki kiroon edellisenä iltana ennen koetta että ois voinu alottaa lukemisen tarpeeks aikasin...! Että silleen. Pitää myös valmistella vähän tuon Annastiina Myllertäjän synttärilahjaa, tytyllä kun on siis huomenna Sweet Seventeen! ;)

Nyt siis rakkaudella ja intohimolla kohti matikankirja Sigma 4:sta, heipsun!
Elina