Tänään tapasin eka kertaa mun omalääkärin, ja suoraan sanottuna kyseinen henkilö oli aivan perseestä ja syvältä sieltä. En mee väittämään, etteikö hän olisi ammattitaitoinen lääkäri, varmasti on, mutta sanottakoon että hänen sosiaaliset taitonsa eivät ihan olleet mistään parhaimmasta päästä...
Kun kysyin lääkäriltä jotain, jonkun ihan yksinkertaisen kysymyksen, niin ensimmäiset sanat olivat: "tämä lietsoo turhaa paniikkia" ja lopulta epäselvä vastaus tuli ehkä 5 min selittelyn, kiertelyn ja kaartelun jälkeen. Lääkäri oli kuin Hessu Hopo, joka oli viskattu sarjakuvamaailmasta todellisuuteen. Huhhuh... Hän puhui tooooooooodella hiiiiiiiiiiiitaasti, minuutin aikana tuli ulos ehkä 20 sanaa. Vähän eri tahti ku meikäläisellä!
No, itse tapaamisessa ei ollut kauheesti mitään jännää. Juteltiin vaan, taino, lääkäri sönkkäs ja me pidäteltiin joko naurua tai turhautumista. Loppuvaiheessa alko jo pinna kiristyy totaalisesti sen kanssa, ja todettiin että yritetään saada mulle joku toinen lääkäri.
Lääkäri tutki mun vartalon päällisin puolin, että tuntuuko muissa imusolmukekohdissa patteja. Ei tuntunu, hyvä niin. Sain kuitenkin tietää, että yleensä Hodkinin taudille on tyypillistä se, että se leviää ns. välikarsinaan, eli lähelle keuhkoja. Lohduttava tieto on, että sen on lähes mahdotonta levitä ruuansulatuselimistöön ja keskushermostoon eli aivoihin!
Oon aika pirun ylpee itestäni etten ollenkaan itkeny koko tapaamisen aikana! Voinee kyllä johtua siitä maailman oudoimmasta lääkäristä, mutta kuitenkin... Tosin siinä vaiheessa, kun kysyin vaikuttaako ne AVBD-hoidot (älkää kysykö mitä ne on, en itekkää oo iha vielä perillä, heh) mun hedelmällisyyteen, mulla kihos kyyneleet silmiin. Lääkäri sano tälleen: "Suurin osa naisistahan jää fertiileiksi, mutta sun kohdalla sun nuori ikä on kyllä plussaa" eli tulkitsin sen niin, että prosentuaalisesti suurin osa naisista jää hedelmättömiksi. Tuo sana "fertiili" oli mulle ihan tuntematon ja vasta verikokeisiin mentäessä äiti selventi mulle, että se tarkoittaakin hedelmällisyyttä eikä hedelmättömyyttä! Herrajumala meinasin kiljuu ja hyppii riemusta! Mulle ois ollu todella iso paukku, jos nää hoidot ois vaikuttanu mun mahdollisuuksiin saada lapsia isona.
Kävin vielä sitten verikokeissa ja ne otti multa 6 pulloa verta, jee. Toivotaan ettei sieltä nyt mitään hirmu isoja yllätyksiä löydy! Tulevasta tiedän sen verran, että maanantaina otetaan magneettikuvat, että saadaan tietää miten syöpä on levinnyt. Tiistaina on taas lääkärin tapaaminen (oh noes). Jossain vaiheessa multa otetaan myös luuydinnäyte tuolta selästä. Osa sanoo, että se on kivulias toimenpide, mutta osa sanoo ettei sitä tunne edes kunnolla. Pitänee pyytää siis ihan kunnolla sitä puudutusainetta ja kaks pullollista ilokaasua viereen(;
En tiiä, milloin saan ekat solunsalpaajahoidot, mutta sen tiedän että mun on varauduttava olemaan ekojen hoitojen jälkeen ainakin yksi yö sairaalassa. Siitä en oo kauheen innoissani... Jos siis sinne joudun, ni nyt jo vinkkinä että saapi tulla käymään(:! Muuten hoitojen kestosta on vielä vaikea sanoa mitään, kun ei tiedetä sen levinneisyysastetta. Lääkäri sanoi kuitenkin, että 6kk on yleisin aika mitä Hodgkinin taudin hoitoon menee. Rankka puol vuotta siis tulossa, mutta oon kyllä 110%varma siitä, että selviin tästä ja joku päivä vielä asun omakotitalossa ihanan aviomiehen kanssa, mulla on muutama lapsi, kultanennoutaja ja perheauto.
Käytiin sitten vielä saikun jälkeen äitin ja isin (jotka on muute maailman parhaimmat vanhemmat, tiedoksi vain) kanssa RAX:issa syömässä. Menee se matikantunti näinkin... Terveisiä matikanopettajalle<3 Siitä sitten käväsin vielä koulussa koulukuvattavana ja mikähän siinä on, etten ikinä oo oikein 100% tyytyväinen mun koulukuviin..? Pääsin taas ryhmäkuvassa takariviin, niinku aina.
Päällisin puolin mulla on nyt hirmunen tsemppi päällä! En todellakaan aio antaa jonkun syövän nujertaa minuu, never ever. Yritän elää mahdollisimman normaalisti, käydä koulua, nähdä kavereita, urheilla sen mitä pystyn ja ulkoilla. On huippu fiilis, kun saa ajatukset jollain keinolla vähäksi aikaa pois tuosta paholaisesta. :)
Koska on aika todennäköistä, että mun hiukset tippuu päästä, niin oon innolla katellu nyt erilaisia peruukkeja netistä! Innolla siksi, että a) ne näyttää paljon kivemmilta ko mun omat hiukset, b) ne on paljon hyväkuntosemmat, c) oon huomannu että niitä ei oikeesti tajua peruukeiksi, ne on niin luonnollisen näkösiä, d) peruukkeja saa myös aidosta hiuksesta, ei pelkästään keinokuitua, e) niitten hinnatkaan ei oo mitään päätähuimaavia! Ainoostaan hämää vähän se, että noitten keskustelupalstojen mukaan se kutittaa ja hiertää ja tuntuu ku sulla ois koko ajan karvamyssy päässä. Toisaalta oon enemmän kuin valmis kärsimään sen pienen kutinan kun toisena vaihtoehtona on kaljuna ihmisten ilmoilla käveleminen...
Tässä ihmeellisessä energiapuuskassani päätin sitten vielä sovitella tota vanhojenpukua. Oon siis nyt luvannu itelleni, että tanssin ne vanhat tänä vuonna vaikka olisinkin kalju. Peruukki päähän siis vaan:) Oon oottanu vanhoja niin pitkään, etten todellakaan suostu siihen, että tää typerä tauti pilaa multa sen päivän! Mekko on ostettu noin 2-3 viikkoa sitten, ja hämmästyin koska se oli nyt mulle yläosasta liian iso! Se valuu koko ajan. Onko mun tissit pienentyny vai häh? Kieltämättä oon kyllä laihtunu, koska kävin tänään siellä lääkärin luona tutkimuksissa vaa'alla, ja katoin että muutama kilo on tippunu edellisestä mittauksesta. Jännää sinänsä, koska sillon ku syön ni syön yleensä epäterveellisesti XD haha, no ei nyt ihan, mutta melkein.
Tuossa alla siis pari kuvaa mekosta! Anteeksi niiden huono laatu ja se, että mulla roikkuu hintalappu tms. valkonen nauha kainalosta. Pidän hintalapun kiinni mekossa kuitenkin varmuuden varalta, jos voin todella niin pahoin etten pystykään vanhoja tanssimaan, niin voidaan sitten yrittää tuota kaupata/vuokrata. Mutta mekko on siis omasta mielestäni täydellinen, en malttas ottaa sitä pois päältä..!
Mekko on siis olkaimeton, vanteeton ja petrolinsininen, jossa on tollasia pieniä helmiä ja timantteja ympäri mekkoa. Ihana! Tunnen itteni ihan prinsessaksi tuo päällä, hihi.
Nyt taidan mennä lukemaan ruotsin sanoja ja sitten nukkumaan. Päivä oli tavallaan rankka, mutta oli tosi helpottavaa saada lisätietoa tästä taudista.
En pelkää enää.
Terkuin,
Elina
PS. http://www.youtube.com/watch?v=Sd2RlDz1tzY
Päätin, että tästä biisistä tulee mun sairausajan tsemppibiisi! Jokaisen "you"-sanan kohdalle voitte kuvitella sanan "cancer". =)
Hei!
VastaaPoistaVaikka aihe on synkkä, niin on ihana lukea tätä. Olen lukenut vasta kaksi ensimmäistä postausta jännityksellä.
Löysin blogisi googlettamalla lymfoomaa, koska halusin saada siitä lisää tietoa.
Olen huolissani äidistäni, joka kävi perus ikävuositarkastuksessa ja siellä paljastui kainalon imusolmukkeissa jotain häikkää. Ultraäänellä patteja tai muuta ei löytynyt, mutta ilmeisesti tunnustelemalla. Imusolmukkeesta otettiin neulanäyte ja nyt odotellaan vastausta, joka tulee tämän viikon keskiviikkona :)
Olen lukenut vasta nämä pari ensimmäistä ja luen innolla ja mielenkiinnolla kuinka olet tästä sairaudesta selvinnyt :)
Hyvää alkanutta syksyä sinulle ja voimia tulevaisuuteen ❤️