En enää ikinä syö mitään, missä on anista

Ciao,

mää jakselen ihan hyvin. Yllätyksekseni löysin ihan sattumalta tänään blogin, joka kertoo toisen Hodgkinin syöpää sairastavan tarinan! http://todellakipeeta.blogspot.com/ on se osoite, käykää vilkaisemassa jos kiinnostaa :) Ite laitoin tuon kirjanmerkkeihinki, varmasti tuun lukemaan ajankuluksi joskus...

Menin tänään siis aamupäivällä sinne saikulle. Miulle tuotiin kaks isoa "tuopillista" sellasta saippuavedeltä näyttävää juomaa, ja käskettiin juoda ne tasasin väliajoin tunnin sisään. Ja voi YÄKYÄKYÄK miltä se maistu!! Se hoitaja sano vielä, että sitä sen litkun makua yritettiin laimentaa työntämällä sinne anista ja voin kertoo että se aniksen maku teki siitä vielä 10 kertaa ällöttävämpää... Oikeesti jäi ikuiset traumat. En ikinä enää laita mitään anista sisältävää suuhuni tai oksennan. Hyh. Ps. pitäskö miun hehkuu silleen ulospäinkin? Ku luulis että tuo varjoaine aiheuttas jotain o.O

Noooo anyways, sitten ne kutsu miut sinne tutkimushuoneeseen ja miun piti ottaa KAIKKI yläosat pois??? Kiva oli siinä sitte keskellä mieshoitajia maata selällään ilman mitään paitaa/rintsikoita. Ne on varmaan nähny muutamat tissit aiemminki, mutta mie ite en ehkä iha oo vielä tottunu tähän nakuiluun tutkimuksissa...!

Luulin tosiaan aiemmin, että oon menossa magneettikuviin ja sellaseen ahdistavaan putkiloon, mutta EHEEEEEEEEEEEEEEI se olikin muistaakseni joku tietokonemotografia-tutkimus? Eli se laite mihin jouduin, ei ollu mikää hirvee tunneli vaan semmonen rinkelin näkönen juttu missä minuu liikuteltiin :D Alla vielä netistä napattu kuva havainnollistamassa.



Tuommosessa sitten makailin muutaman minuutin ja hengitin välillä keuhkot täyteen, ja sit piti aina pidättää hengitystä. Käteen laitettiin myös sellanen putki, mistä se lääkärisetä kävi laittamassa lisää varjoainetta mun elimistöön. Se sano, että saattaa tuntuu siltä, että tulee pissat housuun ja siltä se kyllä tuntuki!! Hetken jo luulin epäuskosena että mulla pääs vahinko XD alko melkeen naurattaa siinä, mutta pidättelin nauruu sit, koska miehän en siis saanu liikkuu niitten kuvien oton aikana ollenkaan.

Tutkimuksen jälkeen oli aluks ihan normaali olo, mutta sitten iski tajuton mahakipu. Semmonen ihan ku joku ois iskeny multa jokaikisen happipisaran mahasta ulos! Hyi että. Kärvistelin siinä sitten hetken semmosella sairaalasängyllä, ja pikkuhiljaa olo helpotti, ku mulle tuotiin ananasmehua<3 Tajusin, etten ollu syöny mitään koko päivänä ennen niitten litkujen vetämistä mahaan. Todettiin iskän kanssa, että mahakivun syynä luultavasti oli se anissoppa mun tyhjässä ja kurnivassa mahassa, kello oli kuitenki jo puol 1 ja olin syöny viimeks edellisenä iltana! Onneks asia korjaantu Subwayn Spicy Italianilla, joka käytiin hakee mulle saikun jälkeen. Omnomnomn. Tätä menoo lihon jo ihan pelkästään tän roskaruuan takia mitä vedän aina tutkimusten jälkeen! En tarvii kato ees mitään kortisoneja tähän paisumiseen.... ;)

Koulun jälkeen kokoustettiin siis opon, RO:n ja ätä&iskä-tiimin kanssa! Koulu kuulemma tukee mua kaikilla mahdollisilla keinoilla :) En nyt tässä viiti niitä erikseen ruveta listaamaan, mutta esim. saan tarvittaessa joustoa koeviikolle. Tykkään norssista! Tällasissa tilanteissa aina huomaa, että henkilökunta oikeesti välittää ja haluaa auttaa. Opo ja RO oli kummatki asiallisia ja empaattisia ja sovittiin että tähtään tän nykyisen kolmen vuoden opintosuunnitelman toteutumiseen, mutta etten saa ottaa stressiä, jos hoitojen ja huonovointisuuden takia tulee paljon poissaoloja ja kurssit jää suorittamatta. Niitä voin kuulemma kuroa sitten myöhemmin kiinni :) I<3Joensuun normaalikoulun lukio!

Tällasta siis tänään. Kirjottelen varmaan taas huomenissa, kun oon saanu tulokset syövän levinneisyydestä! Tapaan siis sen lääkärin huomenna aamulla. Kumma kyllä, mua ei ees oikeastaan jännitä ne tulokset... :o Nyt meen tekemään naminami-iltapalan ja jatkan italian sanojen opiskelua! (tätä tää 4 kieltä yhdessä jaksossa teettää, joka päivä sanakokeet....)

<3: Elina