Say hello to Kuisma

Aloha,

oon kirjottanu tän postauksen jo kertaalleen tänä päivänä, mutta TADAA Elina tekniikan ihmelapsi oli taas vauhissa, ja jotenki onnistuin deletoimaan koko jutun. Alko ärsyttää sen verran paljon, että oli pakko lähtee pihalle vähä haukkaa happee ja keräämään energiaa taas tätä kirjottamista varten. Uusintayritys siis!

Pakko kertoa teille ihan ekana tuo otsikon tarina. Oon siis jo pari päivää miettiny, että haluaisin nimetä tän taudin jotenkin. Sana "syöpä" kuulostaa ällöttävälle ja iljettävälle, joten yritän välttää sen käyttöä. Mama sitte eilen illalla heitti, että oisko Kuisma hyvä nimi tälle patille. Miusta se sopi ku nenä päähän, joten tänään oonki vaan selittäny kaikille Kuismasta! Huisii :D Paljon kivempi sanoo että: "Lähen saikulle Kuisman tutkimuksiin" ku että sanois: "Lähen saikulle syöpätutkimuksiin", haha! Jollekki tää saattaa mennä ehkä yli hilseen, mutta mua tää ns. musta huumori auttaa selviytymään tästä ees jotenkuten selväjärkisenä;)

Eli siis, aamulla menin ekana gynekologille ja miun onneks todettiin, että miun virtsarakkokin on kunnossa! Niistä tietokonemotografiakuvissa kun oli näkynyt jotain ruttuja tuolla munanjohtimen luona... Päivän ensimmäinen helpotus oli tämä siis!

Siitä sitten käväsin verikokeissa ja röntgenissä. Röntgenissä koin päivän toisen helpotuksen, kun selvis että myös mun perna on kunnossa! Kuisman lonkerot ei siis oo vielä yltäny sinne asti, jeiii. Mieli oli jotenki tosi kevyt, kun röntgenin jälkeen pompin saikun kanttiiniin syömään paninia. Jännä, miten suuressa arvossa pidän asioita, jotka oli mulle aiemmin itsestäänselvyyksiä. Jos mulle joku ois kuukausi sitten sanonu, että "sun perna on okei" niin oisin varmaan ollu silleen "nii, mitä sitte?". Nyt mun teki mieli lähinnä hyppii innosta, kun kuulin tuon uutisen! Hih.

Toinen asia mistä en ois varmaan ikinä uskonu olevani näin ilonen, oli se, että pääsin kouluun pariks tunniks! Olin niin ilonen :D Oon viimeks ollu koulussa maanantaiaamuna yhen tunnin, ja nää pari päivää sen jälkeen on tuntunu ihan tappopitkiltä ja tylsiltä. Jotenki sellanen fiilis, että mun jokapäiväinen puhekiintiö ei oo tullu täyteen, koska en oo ollu räpättämässä koulussa niinku normaalisti? Mulla oli siis espanjaa ja ruotsia, ja vaikka esim. espanjan tunnit on yleensä aika ei-niin-mielenkiintosia, niin tänään kirjotin mielelläni muistiinpanoja eri verbien taivutuksista :)

Koulun (<3) jälkeen tulin kotiin ja oon vaan yrittäny tsempata itteeni henkisesti huomista varten. Tää on siis käytännössä vika ilta mun elämässä, kun en oo vielä kokenu mitään syöpähoitoja! Pitäisköhän tätä juhlia?? Haha. Huomenna on siis The Day, kun mun hoidot alkaa. Käsky kävi, että paikalla saikulla pitää olla kello 8 reikä reikä. Tiiän suunnilleen, miten huominen päivä noin aikataulultaan menee, and here it goes:
- ekana aamulla ne mittaa multa verenpaineet, painon ym.
- sitten saan pahoinvointilääkkeet ja jotain muita tabuja ja ne tilaa mulle apteekista ne ite sytostaatit. Niitten tuleminen saikulle kestää kuulemma noin tunnin.
- sit mulle laitetaan se letku suoneen ja seuraavat 4-5 tuntia hengaanki siinä tuolissa! Pakko varata paljon tekemistä mukaan tai tuo aika ei kulu millään.
- tiputuksen jälkeen hyö haluuvat pitää miut yhen yön sairaalassa että nähdään miten mun kroppa reagoi niihin myrkkyihin. Eli varmaan pääsen sinne huoneeseen ja kulutan aikaani jotenki D:
- perjantaina pääsen luultavasti pois sillon, ku mun vointi sen sallii.

Eli erittäinkin monipuolinen ja ohjelmallinen päivä tulossa.....not. Onneks mulla on kahden viikon kouluhommat rästissä ja kaikkea muuta mukavaa, mitä voin puuhailla huomenna jos jaksan fyysisesti. Toivon, että ne pahoinvointilääkkeet tepsii, koska en todellakaan liiemmin nauti oksentamisesta.. Onneks porukoiden lisäks pari ihanaa kaveria on lupautunu tulla moikkaa mua reppanaa, tervetuloa! Ootte parhaita.

Koin tossa pari iltaa sitten KAMALAN hiuskriisin. Itkin, kirosin ja vielä kerran itkin sitä, että just mun hiusten pitää lähteä. Oon kasvattanu näitä hei pitkään vanhoja varten, ja nyt ne sit noin vaan lähtee??? Ei oo yhtään kiva, mutta pakko on ollu yrittää totuttautua ajatukseen itestäni kaljuna. Ajatus siitä, etten suihkussa käydessä tarviikaan shampoota mihinkään, on tosi outo! Eikä mun tartte napsauttaa mun pinkkiä suoristusrautaa päälle aamusin, ku ei oo mitä suoristaa. Eikä tartte inahtaa, ku hiustenkuivaaja polttaa vahingossa korvaa, ku ei oo mitä kuivata suihkun jälkeen.

Kaikki sytostaatit ei tosiaan tiputa hiuksia niin pahasti, mutta miun tuurilla saan just sellaset sytot mitkä kyl tappaa Kuisman lisäks myös ne hiukset. Jos oiken hyvä lykky käy, ni multa lähtee hiusten lisäks MYÖS ripset ja kulmakarvat. Hei mie en ees näytä ihmiseltä sen jälkeen! Oon vaan joku nahkanen olio. Kivaa.

Oon kuitenki taas yrittäny tsempata itteeni tähän menetykseen enemmän tai vähemmän innokkaasti kattelemalla noita peruukkien kuvia. Valtio korvaa siis mulle kokonaan yhden peruukin, mutta jos haluun vaihdella lookkia useemmalla peruukilla, ni muut pitää maksaa ite. Sain tänään saikulta esitteitä noista peruukkiliikkeistä ja -vaihtoehdoista. Ihan kivoja siellä oli. Alla pari kuvaa yhdestä esitteestä ja muutama netistä.







Siis kyllähän noista varmaan huomaa, että se on peruukki. Yllätyin kuitenkin positiivisesti noitten laadusta, kun niitä tosiaan saa myös aidosta hiuksesta tehtynä synteettisten peruukkien lisäksi. Varmaan ens viikolla marssitaan ätän kanssa peruukkikauppaan ja katellaan vaihtoehtoja. Parempi olla valmiina sen peruukin kanssa, kun hiukset lähtee n. 3-5 viikon päästä ekoista sytoista...

Mulla oli mielestäni vielä jotain muutakin asiaa tänne, mutta en vaan saa päähäni että mitä! Siispä lähen tästä nyt pakkailemaan noita kamoja huomiselle, en oo vielä ollenkaan miettiny mitä otan koulukirjojen lisäks mukaan. Huomenna tuskin postailen, koska mulla ei ole mokkulaa eikä saikulla internetyhteyttä potilaiden omille läppäreille. Toivotaan, että oon hengissä vaikka perjantaina, ja pääsen taas pelottelemaan teitä lisää, että mitä ne Kuisman hoidot sit käytännössä oikeesti on.

Elina kiittää ja kuittaa